Opetatko lapsillesi, että kaikkien kaveri pitää olla ja kaikki on otettava leikkiin mukaan?
Itse vierastan tuota, että on oltava kaikkien kaveri. Mieluummin, että on tultava kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikista ei tarvitse pitää, niin kuin nyt aikuistenkin kesken. Leikkiasia onkin sitten vähän monimutkaisempi - miten "pakottaa" lapsi leikkimään toisen lapsen kanssa, jonka kanssa ei kemiat pelaa?
Kommentit (21)
ja kotonakin jos joku yksinäinen koulutoveri pyytää leikkiin mukaan niin joukkoon vaan. Toki jokainen vapaa ajalla valitsee omat kaverinsa, mutta meiltä ei ketään käännytetä pois vaan kaikki mahtuvat mukaan. (näin ainakin ala-aste ikäisillä)
ja pienemmistä pitää pitää huolta. Ei siis juosta karkuun tai höynäytetä pienempiä.
mutta tässäkin tuli poikkeus. Kun lapseni joutui yhden lapsen takia/kanssa ongelmiin joka ikinen päivä useita vuosia. Lopulta sanoin lapselleni, että teidän ei tarvitse leikkiä yhdessä eikä olla yhdessä, ei tarvitse edes tervehtiä. Riittää kun ette ole yhteydessä keskenään. Kiusata ei saa eikä kommentoida toisen olemisia eikä tekemisiä, vaan pitää olla erossa näin pääsee lapsi itsekin helpommalla ja niin kävi.
Ei tartte tervehtiä? Ookei. :(
Kyllä sinäkin ihmettelisit jos lastasi ei edes moikata.
Ei tartte tervehtiä? Ookei. :(
Kyllä sinäkin ihmettelisit jos lastasi ei edes moikata.
Kun oman lapsen elämä menee sopuyrityksistä huolimatta (aikuisten tukemanakin)suorastaan helvetiksi useamman vuoden ajaksi, niin ei se ole kummallekkaan lapselle hyväksi. Se jos lapseni ei tarvitse moikata ei tarkoita sitä että kukaan ei ko.lasta moikkaa.
omalle lapselle olen opettanut ettei ketään saa kiusata ja heikommasta on pidettävä huolta. Omassa kodissa mielestäni saa valita kaverin kenen kanssa leikkii. en ymmärrä, jos naapuri soittaa ovikelloa ja pyytää ottamaan meille hänen lapsen joka on monta vuotta omaani nuorempi, koska on kuullut toisen naapurin lapsenkin olevan meillä.tästä seuraa se, että nuorimmainen ei pysy isojen mukana ja alkaa riehua. naapuri hokee lasta tuodessaan, että kaikkien kaveri täytyy olla. välillä on kiva, että isot leikkii keskeenään. ulkona voivat sitten olla kaikkien kanssa.
otetaan mukaan leikkeihin, kotona voi valita kaverinsa, mutta esim. meidän kadun lapset leikkivät yleensä aina yhdessä ja jos sitten jotakuta ei oteta jostain syystä poikkeuksellisesti mukaan, jutellaan asiasta. Kaikista ei tarvitse tosiaan tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Jos joku kiusaamalla kiusaa, sellaisen seuraa kannattaa välttää.
otetaan mukaan leikkeihin, kotona voi valita kaverinsa, mutta esim. meidän kadun lapset leikkivät yleensä aina yhdessä ja jos sitten jotakuta ei oteta jostain syystä poikkeuksellisesti mukaan, jutellaan asiasta. Kaikista ei tarvitse tosiaan tykätä, mutta kaikkien kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Jos joku kiusaamalla kiusaa, sellaisen seuraa kannattaa välttää.
Joillekin lapsille tuokin on luontevampaa, toisille hankalampaa. Mulla on kaksi lasta, jotka on avoimen sosiaalisia, ja mielellään ottaa kaikki mukaan leikkeihin. Yksi taas on sellainen, että mieluummin nyhjäisi aina vain yhden kaverin kanssa, ja hänelle on vaikeaa olla sosiaalinen isommassa porukassa.
Sanon, että kaikkia kohtaan on käyttäydyttävä asiallisesti eikä pitäisi sortua pään aukomiseen. Kohteliailla käytöstavoilla ja taidolla vain lähteä pois ikävästä paikasta pärjää pitkälle myös isompana.
Niin ovat pärjänneet.
eikä kaikkien kanssa tulekkaan toimeen. Tästähuolimatta ketään ei koskaan saa jättää yksin. Siis tarkoitan tilannetta, että koulussa tai pihassa on useampi lapsi leikkimässä jotain ja yksi lapsi jätetään ulkopuolelle. Se ei käy, vaikka tämän kanssa ei muulloin juuri leikkisikäään!
että kaikki kaverit pitää olla itseään rumempia, että nöäyttää itse hyvältä.
Maailmassa pitää olla kova kovilla ja vielä kovempi heikoille, jos tässä elämässä johonkin mielii päästä. Tuilla elävät sossun loiset tietysti ovat erimieltä tästäkin asiasta.
jos haluaa olla jonkun kanssa kahden, tullaan omaan pihaan leikkimään tai sisälle. Ulkona ketään ei jätetä leikeistä pois.
Kiusaajien kanssa ei tarvitse olla.
En voi sietää kun jotkut lapset huutavat toisille pihalla "mun äiti sanoi et ei mun tarvi leikkiä sun kanssa".
Tämä mahdollistaa kiusaamista ja yksin jättämistä. Kaikkien kanssa leikitään ja ollaan vaikkei parhaita ystäviä oltaiskaan. Yksin ei ketään jätetä. Ihan sama miten maailma toimii vanhempana, lapsille en opeta eristämistä.
Itse vierastan tuota, että on oltava kaikkien kaveri. Mieluummin, että on tultava kaikkien kanssa toimeen, mutta kaikista ei tarvitse pitää, niin kuin nyt aikuistenkin kesken. Leikkiasia onkin sitten vähän monimutkaisempi - miten "pakottaa" lapsi leikkimään toisen lapsen kanssa, jonka kanssa ei kemiat pelaa?
tosin elämässä täytyy osata olla myös niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa ei kemiat kohtaa (päiväkoti, koulu, harrastukset, työelämä) - asia mitä lapsikin voi harjoitella juuri leikin kautta.
Olen pitänyt ohejnuorana sitä, että kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja kaikkia pitää kohdella fiksusti, vaikka ei kaikista pitäisikään.
Joskus tarhaikäisenä sai opettaa että on se ilkeä pureva lapsikin sun kaveri ja tarhan kanssa koitettiin tarjota niitä mukavia leikkikokemuksia joilla saatiin tilanne paranemaan.
Omat lapset ottaa sunkin lapset mukaan leikkiin mutta sun lapset ei ilmeisesti sitten ota mun lapsia tai loppuuko mielenkiinto ekan 5 minuutin jälkeen?
Paljonkohan sun lapsella on kavereita ja kieriikö vanhempien suissa juttu miten vaikea sun lapsi on?
Nimenomaan pitää tulla toimeen toisten kanssa: mun lapsi tulee toimeen lapsesi kanssa, sinun ei.
ja nyt ekaluokkalaisena leikkii kaikkien kanssa, myös niiden joista ei pidä ja sietää huonoa käytöstä itseään kohtaan ja sovittelee että leikki jatkuisi.
Ja opetan sitä itsellenikin, joka päivä.
että kaikkien kanssa täytyy leikkiä, ketään ei saa jättää yksin jne. Sinunlaisiesi takia en opettanut samaa enää kuopukselle. Opin isompien kanssa, että kun vanhemmatkin hyväksyvät toisten syrjimisen ja epäreilun käytöksen, niin niinhän ne lapset käyttäytyvät. Meidän isommat kärsivät aikanaan liiasta kiltteydestä kaverisuhteissaan, mutta nyt osaavat jo pitää puolensa, mutta osaavat myös käyttäytyä fiksusti kaikkia kohtaaan ja saavat paljon kiitosta käytöksestään ja kavereita on paljon. Sun lapsilla tuskin on ;)
Kuopuksellekin olen opettanut fiksun käytöksen, mutta sanonut myös, että epäreilujen ja kurjien kavereiden kanssa ei tarvitse leikkiä. Kuopus osaa myös pitää puolensa jo pienenä, mutta ei syrji ketään ja ottaa reilut kaverit mukaan.
Olen opettanut että koulussa ollaan kaikkien kanssa ja siellä ei saa ketän jättää yksin! Kotona vapaa-ajalla leikitään ns. parhaiden kaverien kanssa...kaikista ei tarvitse pitää, mutta toimeen täytyy tulla.