Lue keskustelun säännöt.
Menimme maistraatissa salaa naimisiin, äitini suuttui!
19.08.2012 |
Ei kai nyt kukaan täysjärkinen voi loukkaantua tälläisestä? Meillä oli todistajina kaksi miehen hyvää ystävää jotka kutsuimme kakkukahville. Ja äitini seuraavana päivänä. Ei onnitellut edes.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin äidilleni että pitäiskö mummille (isäni äitille) kertoa jo (kun olin kuudennella kuulla), äitini kysyi että miksi ihmeessä? Vastasin että ettei hän pahoita mieltään jos kuulee jostain muualta. Äitini nauroi räkäisesti että no ei pahoita,
Että tuohon on turha takertua että loukkaantuisi siksi että hälle ei kerrottu.
AP
Ymmärrän että äitisi on loukkaantunut, tottakai olisi halunnut olla paikalla kun hänen oma lapsi menee naimisiin. Kokee itsensä varmasti ulkopuoliseksi. Mutta se on elämää, lapset ovat vain lainassa ja sitten he saavat elää omaa elämää. Ja terveessä aikuisuudessa tekevät nimenomaa omat päätökset eikä päätöksiä omien vanhempien mukaan, mutta kyllä se kirpeeltä voi tuntua!
Te ootte saanut mennä juuri niin naimisiin kuin olette halunnut! Ette ole vastuussa muiden tunteista varsinkaan kun kyse on teidän omasta elämästä. Tehän menitte naimisiin keskenänne ette vanhempien kanssa.
Teidän on nyt molempien vaan kestettä asiaan liittyvä harmitus kunnes se laantuu, tsemppiä! Ja onnea vastanaineille :)
Näin mä päättelisin, kun on tuollaiset ei tehdä tästä ny mitään numeroo häät.
naimisiin, kyllähän anoppi suuttu mut äitini oli ok.
Emme halunneet juhlia eikä lahjoja. Eihän se suku naimisiin mene vaan pari itse.
Äitisi on lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin äidilleni että pitäiskö mummille (isäni äitille) kertoa jo (kun olin kuudennella kuulla), äitini kysyi että miksi ihmeessä? Vastasin että ettei hän pahoita mieltään jos kuulee jostain muualta. Äitini nauroi räkäisesti että no ei pahoita,
Että tuohon on turha takertua että loukkaantuisi siksi että hälle ei kerrottu.
AP
Kyllä äiti on lapselle se läheisin. Sinulle oli miehen kaverit. Olisin suuttunut minäkin.
omituiseksi.
Äitisi käänsi varmaan harmin tunteen suuttumukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä tosin ei tiennyt etukäteen kukaan tuttu maistraatti-vihkimisestä. Että kaikki olivat samalla viivalla
ilmoittamatta. Omat lapset olivat vain mukana, todistajatkin olivat kirkkoherranvirastosta.
En halunnut suunnitella, väkertää ja leipoa kuukausia ennen. Ystäviä ja sukulaisia en halunnut nakittaa hommiin. Rahaa ei olisi ollut niin paljon, että kaiken olisi saanut valmiina - siis jotain muuta kuin halvin pitopalvelu. En kyllä halunnut isoja häitäkään.
Jos olisimme kutsuneet vanhempamme, olisin halunnut mukaan myös sinkkuveljeni. Ja koska minun sisarus olisi kutsuttu, olisi pitänyt tasapuolisuuden mukaan kutsua myös miehen sisarukset perheineen. Tuossa vaiheessa tietysti olisimme halunneet kaverit mukaan.
Anoppi tykkää kutsua toisten juhliin omia sukulaisiaan, joten pari kolme sellaistakin olisi tullut. Äitini on hyvin voimakastahtoinen ihminen, joten huutoa aiheesta "jos se tulee, minä en tule" ja "miksi tuo kutsutaan, sekin pitää sitten kutsua" olisi ollut paljon. Lopputulemana juhlissa olisi ollut monta hapanta naamaa ja niskojennakkelua.
Vanhemmat hieman nikottelivat asiasta kuultuaan, mutta onnittelivat ja antoivat lahjatkin myöhemmin. Kaverit onnittelivat ja lähimmät muistivat myös lahjoilla. Lahjoja emme edes odottaneet, joten itselle jäi hieman vaivaantunut olo, kun emme järjestäneet juhlia.
Meille naimisiinmeno oli pääasia ja sen saimme hoidettua. Häissä on kyllä kiva käydä ja hääparia juhlia, mutta me emme halunneet olla porukan keskipisteenä.
Kyllä se äitisi siitä leppyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoin äidilleni että pitäiskö mummille (isäni äitille) kertoa jo (kun olin kuudennella kuulla), äitini kysyi että miksi ihmeessä? Vastasin että ettei hän pahoita mieltään jos kuulee jostain muualta. Äitini nauroi räkäisesti että no ei pahoita,
Että tuohon on turha takertua että loukkaantuisi siksi että hälle ei kerrottu.
AP
Kyllä äiti on lapselle se läheisin. Sinulle oli miehen kaverit. Olisin suuttunut minäkin.
äiti ole se läheisin. Ehkä sinulle, mutta esim minulle ei. Olisin varmasti kutsunut äitinikin ko tilaisuuteen, mutta ei se sitä tosiasiaa muuta että minulla on läheisimpiä ihmisiä kuin äitini.
Kaikilla asia ei vain mene niin,että äiti on tuki ja turva elämässä.
Kaikille ei se äiti vaan ole niin läheinen ihminen. Minä olen yrittänyt luoda turhaan hyvää suhdetta äitiini, joka tuntuu välittävän vain pojistaan. Naimisiin aion mennä ap:n tyylillä.
Toisaalta, on äidilläkin oikeus loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaa olla päivää morsiamena pyntättynä valokeilassa ja järjestää hääjuhlia montaa kuukautta. Tiedän etten oikeasti nauttisi siitä, vaan ainoastaan stressaantuisin ja ahdistuisin. Se ei vaan ole yhtään minun juttuni, ja poikaystäväni tuntee ihan samoin.
Toisaalta poden jo etukäteen huonoa omatuntoa. Onko se oikeasti tylyä suvulla ja vanhemmille, ettei häitä järjestetä? Onko heillä oikeus loukkaantua?? Ja miten tämän kanssa kannattaa toimia, ettei kellekään jää tästä mitään hampaankoloon?
Minä olen miettinyt, että ehkä vanhempani voisivat tulla maistraattiin todistajiksi. Poikaystäväni ei haluaisi sinne ketään ylimääräistä, koska se on meidän kahden välinen asia, mutta tästä ehkä voisi neuvotella.
Tai äitiä niin tärkeäksi, että saa tulla