Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voisin hillitä raivokohtauksiani?
18.08.2012 |
Raivostun välillä lapsilleni, 9 ja 11v. Kohtaus voi alkaa ihan pienestä lapsen tekemästä virheestä. Huudan ja raivoan silmittömästi, menen täysin pois tolaltani, enkä voi itselleni mitään. Haukun ja moitin lasta hänen virheestään, mutta huutaminen menee ihan överiksi. Tiedän, että pohjimmainen syy kohatukselle on jossain muualla, eli minua stressaa tai harmittaa jokin muu asia, mutta lapsen tekemä virhe saa kohtauksen laukeamaan. Tiedän, että tämä ei ole oikea tapa toimia. Jälkeenpäin pyydän aina lapsiltani anteeksi, ja minua hävettää käytökseni. Yleensä olen luonteeltani tasainen ja rauhallinen. Mitä mun pitäisi tehdä. Olen yrittänyt esim sitä, että kun huomaan kohtauksen tulevan, poistun vähäksi aikaa paikalta ja yritän rauhoittua, mutta se ei ole toistaiseksi tuottanut tulosta. Näitä kohtauksia tulee ehkä 4-5 kertaa vuodessa.
Kommentit (3)
kertoa lapsillesi aina , että raivarisi syy ei ollut heissä, vaan ihan muissa asioissa, esim. työ stressaa, tulevat synttärit hermostuttavat, olet nukkunut tosi huonosti viime aikoina jne. Nämä tietysti anteeksipyynnön lisäksi! Muista myös aina kertoa lapsillesi, että rakastat heitä.
En tiedä mikä auttaisi näissä kohtauksissasi. Voisiko miehesi ottaa ohjat ja lähteä vaikka ulos lasten kanssa kun näkee, että sinulla pimahtaa kohta? Tai ehkä voisit hepulin sijaan soittaa ystävällesi tai äidillesi ja kertoa, miten ärsyttävää elämäsi on. tai jos tämä ei ole mahdollista laske vaikka sataan, tai vaikka tuhanteen ennen kuin teet yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yritän ens kerralla laskea vaikka tuhanteen... Tuo kaverillekin soittaminen vois olla hyvä idea. Yleensä noi kohtaukset tulee silloin kun mies ei ole paikalla, joten mies ei voi siinä tilanteessa ottaa ohjia...Tai ehkä mun pitää yrittää muuttaa elämääni niin, että noita stressinaiheita olis mahdollismman vähän. Tai oon ihan miettinyt psykologille hakeutumista, en vaan tiedä, mihin ottaisin yheyttä...
Alue: Aihe vapaa
Ehkä sisälläsi herää jotain.