Lapsen erilaisuudesta ja yksilöllisyydestä liian iso numero?
Jokaisella on oikeus olla oma itsensä. Lapsella on oikeus olla sellainen kuin on. Pojalla on oikeus mennä vaikka hameessa päiväkotiin. Jokainen saa tykätä mistä leluista haluaa. Jokainen on yksilö, jokainen tietää omat yksilölliset oikeutensa ja jokainen katsoo että oma yksilöllisyys otetaan huomioon joka paikassa.
Mutta missä kohtaa mennään liian pitkälle?
Lapsellakin on jo oikeus kyseenalaistaa aikuinen. Toisaalta hyvä silloin kun on tulee ylilyöntejä mutta entä muuten? Lapset ovat näsäviisaita, nenille hyppijöitä joiden ei ole pakko kuunnella edes opettajaa jollei halua tai huvita. Autroriteetteja ei tarvitse kunnioittaa, aina voi olla eri mieltä vaikkei asiasta mitään tajutakkaan.
Vanhemmat vaativat lapselleen yksilöllistä kohtelua koulussa, harrastuksissa. Ei tajuta että kun jokainen vanhempi yksilöllistä kohtelua, se on mahdotonta. Miksi laittaa lapsensa ryhmään jos ei haluta tulla osaksi "massaa".
Aikuiset kertovat lapsilleen että sinä voit olla sellainen kuin haluat. Missä vaiheessa se muuttui "sinä voit käyttäytyä miten sinä haluat"? Voidaan olla vaapaasti minkälaisia apinoita tahansa koska "minulla on oikeus olla tällainen".
Lapset itseasiassa kouluun mentäessä haluavat olla samanlaisia kuin muut. Leikkiä samoja leikkejä, pukeutua samalla tavalla, puhua samalla tavalla.
Tätäkään aikuiset ei ymmärrä. Vakuutetaan vaan lapselle että jos sinä pidät poikana hello kitty paidoista niin sinulla on oikeus pukea sellainen kouluun päälle. Ketä tämä palvelee? EI ainakaan sitä poikaa jota kiusataan loppuvuosi. Saako erilaisuudesta kiusata? Ei tietenkään. mutta kiusataanko silti. Kyllä.
Miksi aikuset opettavat nykyään lapsilleen asioita joiden avulla ei oikeasti pärjää elämässä. Opetetaan että ketään ei tarvitse totella tai kunnioittaa ja voit käyttäytyä oikeastaan miten vain koska sinulla on oikeus olla SINÄ.
Jokainen on yksilö mutta eikä miedän tulisi oppia toimimaan myös ryhmässä ja toisten ihmisten kanssa? Ei täällä kukaan yksin ole!