Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pumpulissa kasvatettu ekaluokkalainen, mitä teen?
18.08.2012 |
Myönnettävä on, olen kasvattanut ekaluokkalaiseni ihan pumpulissa. Nyt kun poika aloitti ekaluokan eroaa hän totaalisesti muista luokkatovereista olemalla ihan nössö.
En tiedä mitä olen tehnyt väärin. Asumme omakotitaloalueella, jossa ikäväksemme ei ole ollut samanikäisiä poikia lähettyvillä, joten kaverit ovat olleet ns. minun eli äidin kavereiden samanikäisiä ja henkisiä lapsia joiden luona ollaan käyty ja poitsua kuskailtu. Eskarissa on käynyt ja sieltä yhden kaverin saanut. Päiväkodissa oli vuoden ennen eskaria.
Meillä on Wii, jossa ne perusurheilupelit ja Indiana peli, peruskännykkä (ei pysty esim.Angrybirdsiä pelaamaan), mutta pelaa Angryjä kuitenkin tietsikalla johon pelit on ostettu.
Katsoo Beybladeja, joita meillä myös jokunen on leluina. Legoja, laukaisuautoja yms. löytyy.
Peliajat meillä on 0.5h Wiitä, tietsikkaa tai kännykkää, mutta ei kaikkea putkeen jne. Telkkaria ei katso liikaa, lastenohjelmat yleensä, muttei omasta halustaan tuijottele nauhoituksia tms.
Futista pelannu vuoden ja käy uimakoulussa.
Nyt kun koulu alkoi, niin tuntuu että meidän lapsi puhuu ihan eri kieltä kun muut. Toiset ovat ulkoisesti siis pukeutunut ihan eri näköisesti, sellaisia jätkiä (meillä lähinnä H&M, Lindex vaatteita) ja puhuvat ihan eri peleistä ja ovat paljon vanhemman oloisia kuin meidän poika.
Mitä mun pitäis tehdä ja miten voisin huomaamatta auttaa poikaani vähän enemmän kuulumaan joukkoon. Eli mistä teidän ekaluokkalaiset pitävät, mistä ostatte vaatteet, mitä pelejä pelaavat, mitä leluja teil on vai onko leluja enää ollenkaan?
Auttakaa pliis, on ihan selkee tapaus kiusattavax toi meidän tapaus ja mun vika taitaa olla kun en oo osannu antaa sen elää ja kehittyä pieneksi miehen aluksi vaan pitänyt äidin pikku poikana.
Kommentit (26)
En jaksa uskoa, että vaatteilla tai tavaroilla saat poikaasi solahtamaan joukkoon. Jos hän on jotenkin erilainen, se huomataan kyllä varmasti näistä huolimatta, ikävää kyllä. Anna hänen itse vaikuttaa hieman vaate- ja tarvikevalintoihin.
Positiivista tässä on se, että uskon poikasi olevan hyvä tyyppi ja varmaan hänkin löytää vielä seuraa, kun kerran käy poikamaisissa harrastuksissa. Lahjakkuus liikuntaan voisi auttaa paljon myös koulumaailmassa. Eli vähän pelejä, enemmän urheilua :) Yleensä kiusatut tai syrjityt eivät ole niitä sporttisimpia kavereita, vaan pikemminkin hiljaisia nörttejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän tuossa ajassa ehdi tehdä mitään. Antaisin pelata tunnin kerrallaan arkena ja viikonloppuna vaikka kaksi tuntia. Jos lapsi haluaa ei muuten.
Ei tietenkään mitään räiskintää ja aikuisten pelejä.
Alat kääriä sitä pumpulia pikkuhiljaa et kerralla repäisten.
Kohtele ikäisenään, alat antamaan vastuita ja kotitöitä, siitä itsenäistyminen alkaa. Älä passaa poikaa vaan anna hänen tehdä itse asioita.
Muistan erään tapauksen jossa äiti paapo ainokaista poikaansa niin että vielä pojan ollessa 10-vuotias pesi hänet. Muutakin outoa oli. Poika oli aika avuton toisten lasten seurassa koska vietti suurimman osan ajastaan äidin kanssa kahden.
Kyllä hänestäkin mies on kasvanut.
Mulla on yhdeksänvuotias, joka elää tavallaan kahdessa maailmassa. Kotona leikkii autoilla ja duplolegoilla sekä pehmoleluilla pikkusiskon kanssa. Jonkin verran pelaa pleikkarilla autopelejä. Tietokoneella istuu harvoin, silloin katselee sieltä autoja.
Kavereiden kanssa on pakko olla ns. kovis. Ajelevat pyörillä, kiroavat, uhoavat, käyvät kioskilla, merkit ja tietynlaiset pyörät, lippikset jne. on tärkeitä.
Harrastaa partiota, ei ole liikunnallinen.
Monenlaisia paineita on ja näistä asioista puhutaan paljon. Sanonpa vaan että ei ole helppoa olla lapsi tässä maailmassa.
pojan kavereilla olisi jotain leikkimistä meillä. Eivät he innostu autoleikeistä tms. mistä poikani tykkää. Jos haluan että meillä niitä kavereita käy niin silloin pitää olla leluja joilla leikkii. Ja kyllähän poikani leikkii niillä silloin myös.
Ei vaan leiki niillä ksokaan yksin eikä ole niitä pyytänyt että ostetaan näitä.
En edes usko että poikani tajuaa niiden lelujen olevan "kulissileluja" vaan leikkii niillä kun muutkin tykkää leikkiä.
8
vanhempien kasvattama. Tuollaisia kivat lapset ovat.
Sellaiset, joiden vanhemmat ovat viitsineet olla lapsensa kanssa ja joilla itsellään on muitakin kiinnostuksen kohteita kun viihde, pelit ja muut heiveröiset harrasteet.
Meilläpäin pojat leikkivät vielä kolmosellakin rooli- ja pehmoeläinleikkejä. Futiksenpeluun ja muiden harrasteiden lisäksi. Ja kyllä nuo näyttävät pelaavankin, ei siinä mitään, jos ei ole ainoita kiinnostuksen kohteita ja jos pelit ovat sopivia ikätasoon.
Minusta pumpulissa kasvamisella tarkoitetaan eri asiaa, sitä, että lapsi ei kohta aeikä opi kestämään iälleen sopivia pettymyksiä ja haasteita. Aika monet lapset näyttävät joutuvan pikemminkin kestämään asioita, joita heidän ei pitäisi joutua kokemaan.Siksi osa lapsista voikin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan siitä, että lapsi ei ole saanut olla tarpeeksi muiden ikäistensä kanssa. Tarhan käyneillä on helpompaa, kun ne on jo sosiaalisesti ryhmäytyneet. Menee ohi kun saa olla muiden vertaistensa kanssa tai sitten aletaan kiusaamaan. Pojat on aika koviksia jo tossa vaiheessa ja valitettavan suvaitsemattomia.
vaan näytätte mallia siitä miten pitää pelätä kiusaamista, miten pitää feikata olevansa jotain muuta kuin on. Kulissit päälle ja ahdistuneena, pelkäävänä tehdään asioita, joista ei pidetä. Äiti näyttää mallia!
Onkohan tämä taas Suomi-ongelma, täällä luodaan liian pienet raamit sukupuolien toteuttaa itseään...sitten ahdistutaan, koko kansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin pitkälle kuin sosiaalinen paine antaa periksi. Lpaset eivät halua olla erilaisia toistensa kanssa vaan samanlaisia.
Kannusta sinä vaan lastasi poikkeamaan joukosta niin kiusataan varmasti. Voit sanoa hänelle ettei kiusaamista tarvitse pelätä vaikka sitä lapsi juuri pelkää kaikkein eniten.
On vaikeaa kestää aikusia joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Helppoa se on lapselle sanoa kotona että ole sellainen kuin olet ja ei sinun tarvitse muodista välittää jne. Olet yksilö. Hieno idoelogia mutta tämä vanhempi ei joudu sinne kouluun vaan se lapsi.
Aikuiset uskaltavat olla erilaisia ja olla välittämättä jos joku ikävästi kommentoi. Lapsella ei ole keinoja tähän... lapsi kärsii kun sitä liikaa käsketään olemaan sellainen kuin on. Hullua, mutta niin se vaan käytännössä on. Erilaisuus on kirosana koulussa. Ikävää, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kouluja, joissa tosiaankin kaikki kukat saavat kukkia. Oppilaina on sivistyneiden perheiden lapsia. Yleensä nämä koulut ovat Suomessa painotuskouluja ja ulkomailla tietyntyyppisiä yksityiskouluja.
Eli kannattaa vähän katsoa mihin kouluun lapsensa ilmoittaa.
Kouluiässä alkuvuodesta ja loppuvuodesta syntyneet lapset saattavat olla kuin eri maailmasta. Korjaantunee ajan myötä, mutta ammattijääkiekkoilijaa tuskin loppuvuoden lapsesta tulee.
oma lapseni on syntynyt joulukuun viimeisellä viikolla ja on monta vuotta pelannut vuotta nuorempien ryhmässä. On lisäksi pienikokoinen joten tuossa porukassa on kokoisessaan seurassa. Ammattikiekkoilijaa hänestä ei varmaan tule, mutta se ei kyllä syntymäpäivästä johdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekalla luokalla vaatteet Henkka Maukasta. Pojat tykkää huppareista, lippiksistä, kunnon housuista, urheilukaupan vaatteista.
Kaikki pojat tykkää lego peleistä ja monella halpa kosketusnäyttöpuhelin( ei voi pelata lintuja).
Angry birds pehmolelut on kova sana.
Monella on wii tai pleikka 3.
Pojat tykkäävät ulkoleikeistä, vakoilu leikeistä ja kaikki tykkää ainakin leikkiä legoilla.
Esim. Ninjango, Harry Potter, Star Wars.
Melkein jokaisella pojalla joku urheiluharrastus ja pyörän pitää olla vaihteilla.
Tuollaisia olivat poikani ja hänen kaverinsa.
Kovat puheet ulkona ja kotona kaivaudutaan mamman tai sikän syliin ja edelleen on vielä näin, että syli maistuu, mutta ei siitä kavereille kerrota.
Kavereiden kanssa on pakko olla ns. kovis. Ajelevat pyörillä, kiroavat, uhoavat, käyvät kioskilla, merkit ja tietynlaiset pyörät, lippikset jne. on tärkeitä.
rasittavaa kun jotkut lähialueen 6-vuotiaatkin ovat tuollaisia. Käyvät itse kaupassa, huutelevat, roskaavat ja tulevat toisten pihoihin haastamaan riitaa aikuisillekin. Ei mitään rajoja tai tapoja.
Itse olen vain kiitollinen että oma ekaluokkalainen ei ole tuota aloittanut. Varmasti ehtii vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt ainkaan enemmän anna pelata, nytkin tuntuu aika suurelta määrältä.
Tuo pukeutuminenkin on ihan tyypillistä, harva panostaa mihinkään merkkivaatteisiin noin pienillä.
Jotkut on tosiaan tässä iässä jo vanhemman oloisia ja jutut 'kovempia', tarkoitan ei niin lapsellisia enää. Meidän poika myös hiljainen ja ujo eikä ollenkaan sellainen poikamainen rehvastelija, kuin jotkut luokkakaverinsa. Monesti ne, joilla on isompia sisaruksia, vaikuttaa 'kypsemmiltä', kun matkivat isoveljiään/-siskojaan.
Luulen myös, että tuo futis suojaa lastasi kiusaamiselta jossain määrin. Urheiluharrastus monesti nostaa lapsen itsetuntoa, kun huomaa olevansa jossain hyvä.
Ihan normaalilta ekaluokkalaiselta kuulostaa. Sellaisia kun meillä päin tuntuisi olevan on 2/3.
jouluun mennessä on jo tavat oppinut, valitettavasti. Aika äkkiä alkaa kavereiden vaikutus näkyä. Meillä oli vähän sama tilanne, esikoinen oli kotona eskariin saakka kun oli pienempiä sisaruksia myös kotona. Tuntui olevan ihan eri planeetalta kuin muut, mutta ei tuo näkynyt kaverisuhteisiin tms. vaikuttavan. Nyt jo seiskalla ja ihan normaalilta vaikuttaa. :)
Alue: Aihe vapaa
Ekaluokkalaisen ei kyllä tosiaan tarvitse olla mikään esiteini, vaan ihan lapsi vielä. Ne joilla on isompia sisaruksia tai itseään vanhempia kavereita, usein ovat selvästi vanhemman oloisia. Koulun ja kavereiden myötä kyllä kaikenlaiset kotkotukset tulevat äkkiä tutuiksi niillekin joilla ei niistä ole vielä kokemusta.
Meillä on vähän samantapainen tokaluokkailainen, perheen esikoinen. Toki on kavereina oman luokan poikiakin, mutta myös nuorempia kavereita ja paljon leikkii kotona nuorempien veljien kanssa. Rakentelevat legoilla jne. mutta myös ihan LEIKKIVÄT, siis erilaisia roolileikkejä ja sen sellaisia omia juttujaan, joihin aikuisten välillä vaikea päästä kärryille ;) Monilapsisen perheen rikkaus että omalla porukalla saa monenlaiset leikit vauhtiin. Ulkona touhutaan paljon, 'virallisia' harrastuksia ei vielä ole, porukalla pelataan jalkapalloa, käydään uimassa, pyöräilemässä, metsäretkillä jne.
Ei olla lähdetty mihinkään leluvillityksiin, Beybladeihin tms. - lapset eivät ole pyytäneet niin ei ole ollut tarve hommata. Tv:tä katsotaan aika vähän, pikkukakkosta joskus jos ehtii, esikoista ei juuri enää kiinnosta. Ainakaan toistaiseksi ei olla pelikonsoleitakaan hommattu, niitäkään ei kukaan ole mankumassa. Tietokoneaika on max puoli tuntia päivässä, yleensä eivät pelaa silloinkaan vaan tutkivat esim. Wikipediaa tai Google Earthia/Mapsia. Kännykällä joskus pelaavat jotain ihan perusjuttuja, bouncea tms. Meillä on myös monenlaisia soittimia (koskettimet, kitaroita, rummut ym.) joita pojat tykkäävät kokeilla ja jotain pientä jo osaavat soittaakin.
Niin ja vaatteet on ihan peruskampetta, sitä h&m ja lindex-tasoa. Ihan turha on hommata mitään ihmeellistä niin kauan kuin kelpaa, varmasti tulee aika jolloin pitää olla sitä ja tätä ja tuota, mitä sitä etukäteen tyrkyttämään.