Olen aina haaveillut perheestä ja parisuhteesta; nyt kun minulla on ne, en tiedä onko nyt parempi kuin ennen :(

voi oikeésti olla vähän huono. Sitä ei vaan yleensä huomaa itse ennekun tapahtuu joku " kolahdus" ... Tuo sanktio-juttu on totta. Lapset oppii niin nopeeta, et uhkauksilla ei ole mitään merkitystä... Eli eivät arvosta koht ollenkaan mitään komentoja.

Tuosta itsetunnosta. Olin itse kotona muutaman vuoden ja sit tuli kauhea kriisi mieheni ja samaan syssyyn ystäväni kanssa. Silloin yhtäkkiä huomsin, et mulla ei ole itsetuntoa enää ollenkaan. Ulkopuoliset sitä eivät huomanneet ollenkaan, mut itse heräsin asiaan. Ja totesin et vain itse voin tehdä sille jotain ja niinpä menin töihin aiemmin mitä aioin. Ja nuo aikuiskontaktit helpottavat paljon, voi noihin ukon sanomisiin suhtautua huumorilla jne...

että mitä sillä voittaa että lausuu ikäviä kommentteja toisesta. Kun tolle linjalle lähtee ei siitä loppua tule. Ja äitiä ei mollata koskaan, eikä varsinkaan lasten kuullen. Toisesta sanotaan vaa positiivisia kommentteja, tai sitten ollaan hiljaa. Miekkoselle voi olla välinpitämätön ja hivenen kylmähkö , eikä tartte huomioida, miettiköön asiaa. Itse pahoittaisin mieleni näistä sanoista. Me ollaan käyty tää keskustelu mun miehen kanssa läpi menneinä vuosina parikertaa, ja se kyllä otti opikseen. Toiset miehet vaa päästää suustaan niin hirveitä sammakoita eikä ne ymmärrä yhtään miten se loukkaa. Muista 4 vuotiaan kommentin 18 vuotta sitten, älä äiti laula. Koita jaksaa.

Kannattaa ainakin miettiä omaa suhtautumista, vaikka kuulostaa kyllä siltä, että miehesi käyttäytyy vähän tyhmästi. Jos jotain ihmistä rakastaa niin ei sitä saa jatkuvasti piikitellä.



Oletko yrittänyt jutella miehesi kanssa? Ootko sanonut, että sua loukkaa jos se jatkuvasti pilkkaa tms...?

Ooon tehnyt keikkaa mahdollisuuksien mukaan (sekä taloudellisista syistä että pääni tuulettamiseksi). Olen myös tietoisesti yrittänyt ystävystyä erään naapurini kanssa ja pidän yhteyttätä työkavereiheni, jotka myös hoitovapaalla. Mieheni kylläkin sanoi jo hyvän aikaa sitten että mun tulis mennä töihin ennenkuin pää hajoo mutta en halua viedä lastani hoitoon vielä. Sos.suhteita ei tosiaan liikaa ole. Täytynee vaan sinnitellä ja yrittää löysätä pipoa. Mutta sais se mies silti hieman miettiä mitä suustaan päästelee.



Ap

vain loukatakseni häntä tai heittääkseni ilkeetä läppää... Kannattaa tosiaan sanoa ukolle asiasta.

ei ole ehkä kuitenkaan yksin kyse lauluäänen arvostelusta, vaan se saattaa olla yksi kommentti monien muiden ikävien ja ikävästi sanottujen kommenttien joukossa..



miehelläni ja hänen suvullaan on todella ikävä tapa kommentoida kaikkia asioita ja lisäksi vielä usein ikävällä äänensävyllä. Minä en ole tällaiseen tottunut (että ihan kaikesta heitetään vitsiä, irvaillaan ja oikeasti jos jokin asia ei miellytä niin sanotaan ikävästi tai ikävällä äänensävyllä)... Kyllä minulle on ainakin nyt tullut huono itsetunto

Ehkä siksi, et aina oli lapset kuitenkin mukana kuvioissa itsellä ja niillä " kontakteilla" . Mieti takaan, ja muista: onnellisella äidillä onnellisia lapsia (ja miehiä).hyvää jatkoa!