Lue keskustelun säännöt.
Aivan järkky ikäkriisi, mikä avuksi?
17.08.2012 |
Olen siis 38-vuotias, ja alkanut suremaan menetettyä nuoruutta! Näen joka paikassa nättejä nuoria naisia komeiden poikakaverien kanssa, itse tunnen olevani ikäloppu, lihava, ryppyinen täti :-(
Miten selvitä tällaisesta kriisistä? Mitään hyviä puolia tässä iässä? Lapsia 3 kpl ja rakastava aviomies löytyy. Onko muita samassa tilanteesa?
Kommentit (7)
Mutta enemmänkin henkisellä puolella, kuin ulkonäön suhteen, olen nimittäin nyt paremman näköinen kuin koskaan. (En ole koskaan ollut mikään erityisennäköinen, mutta nyt lenkkeily on muokannut vartaloa, hiukset ovat ihanat ja itsevarmuutta on enemmän kuin aiemmin = näytän paremmalta ja olen siitä saanutkin positiivista palautetta.)
Mutta muuten siis mietin, mihin olen elämäni käyttänyt ja mitä haluan loppuelämältä ja mieli aika sekaisin näistä mietteistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itkin koko päivän, ja en halunnut nähdä ketään. Harmi et kaikki totteli... alkoi muutenkin syvä masennus ja kaikki elämänhalu meni. Valtava merkitys, kun numero edessä muuttui
t. 43v kolmen äiti, ylipainoinen ja komea mies
Koska en ole naimisissa eikä ole lapsia. Että millonkohan sitä ihminen olisi onnellinen?
Pitäiskö tässä muka olla naimisissa? Tai lapsia? Miksi?
Sori off topic
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia trendikkäitä menijöitä ovat kuin me vähän nuoremmatkin (tarkoitan, että pukeutuvat elämäniloisesti jne.).
Itseä lohduttaa suuresti, että oman työpaikkani nelikymppiset ovat monella tapaa kuin minä. Ei siis tarvitse huolehtia vanhenemisesta vielä aikoihin, kun ihan nuoria nuo näyttävät nelikymppisetkin olevan.
Monet tuonikäiset ovat vielä pirteämpiä ja menevämpiä kuin vähän nuoremmat, kun vauva-ajan univelat eivät paina. Toki nämäkin ovat persoonakohtaisia asioita, ja jos itsestään ei huolehdi, voi tuossakin iässä olla aika rupsahtanut.
T. 34-vuotias
Multa on alkanut jo mennä ikäkriisi ohi. Oli pari vuotta sitten pahimmillaan. Kyttäsin joka aamu peilistä hysteerisesti ryppyjä ja tuntui että olen menneisyyttä, täysin finito ämmänraato jolla ei ole enää muuta kuin odottaa kuolemaa suunnilleen.
Aikahan siihen vaan auttoi. Se että vaan kesti ne kaikki tunteet mitä siihen liittyy että ulkonäkö muuttuu eikä energiaakaan ole kuin ennen. Vaivojakin mulle alkoi tulla, esim. jos istun pitkään paikallaan niin liikkuinen on vaikeaa sen jälkeen ja usein kolottaa paikkoja. Mutta sellaista se on, olen jo aika sopeutunut olemaan keski-ikäinen nainen.