G: Naiset mikä työ on niin mielenkiitosta, että voittaa hoitovapaan?

työmaamestari raksalla. Kaksi vuotta sain pysyteltyä kotona ihan vaan lapsen parhaaksi, ja oli ihanaa palata töihin.

Työni on monipuolista ja vapaata, tapaan päivittäin paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Kotona ollessa oli niin tylsää, etten olisi kestänyt yhtään pidempään. Olen parempi äiti kun pääsen toteuttamaan itseäni myös ammatillisesti. Minä lähdin töihin lapsen ollessa 9kk. Mies jäi hoitovapaalle ja hoitoon lapsi meni 1,5v.

Olin jo sinkkuaikana sitä mieltä, että ihmisellä on jotain käsittelemättä jos ei viihdy kotona... siellä kun pitää olla omien ajatustensa kanssa ja osata ihan vaan ollakin. Joidenkin pitää olla koko ajan menossa, sitten vauvaakin raahataan koko ajan johonkin, tai masennutaan kun kotona olo vauvan kanssa on muka niin rankkaa...



Minusta kotona on mahtavaa... niin huonoa päivää ei lasten kanssa tulekaan, että töihin kaipaisi. Vaikkei työpaikassani tavallaan ole mitään vikaa, liukuva työaika, suht leppoisa toimistotyö ja lomia saa pitää kun haluaa... Jos keksisin jonkun homman, mitä voisi tehdä pääasiallisesti kotoa käsin ilman tarkkaa työaikaa, niin nappaisin heti kiinni!

Olen suuryrityksen viestintäpäällikkö. Äitiysloman alussa kaipasin epätoivoisesti töihin. En pelkästään ikävöinyt työtehtäviä vaan kaikkea työelämään liittyvää: työkavereita, rauhassa syötyä lounasta, selkeää päivärytmiä ja viikonlopun odotusta.



Sitten lapsen kanssa alkoi helpottamaan ja todella nautin kotiäitiydestä. Stressasin lähestyvästä töihinpaluusta. Nyt kun töihinpaluuseen on vain muutamia viikkoja odotan tulevaa taas innolla. Lapsen kanssa on ihanaa, mutta kaipaan vaihtelua. Hoitovapaa on "yhtä lauantaita", ja kaipaan selkeämpää arjen ja vapaan vuorottelua. Tiedän myös, että ammattitaitoni rapistuisi, jos jäisin kotiin pidemmäksi aikaa. Suunnitelmissa on toinen lapsi parin vuoden sisään, enkä voisi kuvitella jääväni hoitovapaalle tuoksi väliajaksi. Rehellisesti sanottuna saisin hyvästellä urani, jos olisin poissa pelistä vaikkapa "vain" 3-4 vuotta.



Ettekö te pitkällä hoitovapaalla olevat äidit ole huolissanne työstänne? Esimerkiksi neljääkymppiä lähestyvä nainen, joka on ollut poissa työelämästä useita vuosia on ainakin minun alallani menetetty tapaus.

Nyt jo kaatuu seinät päälle 7kk äitiysloman jälkeen.

kai sulla on kuitenkin niin paljon järkeä, että tiedät että se on hyväksi lapselle.

Nyt jo kaatuu seinät päälle 7kk äitiysloman jälkeen.

kai sulla on kuitenkin niin paljon järkeä, että tiedät että se on hyväksi lapselle.

että monet kaverini valittavat sitä, että työkaverit eivät pidä mitään yhteyttä äitiyslomalaiseen. Silti he haluavat töihin juurikin koska kokevat olevansa yksinäisiä kotona. Minä en tajua tätä yhtälöä; jos tajuaa lapsen myötä, ettei itsellä oikeastaan ole mitään ns. omaa elämää eikä oikeita ystäviä, niin eikö silloin olisi loogista käyttää se vapaa siihen, että rakentaa sen oman elämän ja syventää ja vahvistaa oikeita kaverisuhteitaan? Miksi sitä yksinäisyyttä paetaan töihin, niiden ihmisten luo joiden kohdalla on niin selvää, ettei heidän kanssaan ole mitään yhteistä työyhteisön ulkopuolella?

Ja työ on tärkeä osa identiteettiä. Usein äitiyslomalla rakennetut kaverisuhteet jäävät, kun palataan töihin. Eivät nekään aina kestä.

Mä oon vaan käyny kääntymässä töissä äitiyslomien välissä, siis en oo ollu vielä hoitovapaalla. Jaksan kotiarkea paljoin paremmin, ku saan välillä tehdä jotain omaa, myös työyhteisö on mulle tärkeä: ei vaadi isoa panostusta, eikä aktiivisuutta, sama toimenkuva luo yhteenkuuluvuuden tunteen. Lomat kertyy vanhempainvapaalla samoin kuin töissä ollessa, eli voin olla kotona 5vkoa vuodessa ja saan palkan. Eli sillä on taloudellista merkitystä. Töissä käyminen myös keventää verotusta! :) Ja työni on vuorotyötä, nyt esim. lauanatain iltapäivästä su aamuyöhön.. Työajat onkin ainoa todellinen huono puoli työssäni. Tänään olin mm 5.50-15.45 töissä.. Mutta vuorotyöstä huolimatta nautin työstäni ja siitä, että voin konkreettisesti kokea olevani alani ammattilainen.



bussikuski

Nyt jo kaatuu seinät päälle 7kk äitiysloman jälkeen.

kai sulla on kuitenkin niin paljon järkeä, että tiedät että se on hyväksi lapselle.

Äitiysloma ja vanhenpainrahakauden olen kotona, sen jälkeen teemme miehen kanssa vuoroviikoin töitä, kunnes lapsi täyttää 1,5 vuotta. Sitten päiväkotiin.

Hoitovapaa ei ole nyt ajankohtainen, mutta jos olisi, niin menisin aika nopeasti takaisin töihin.

Kaksi vuotta hoidin minä jokaista vuorollaan, sitten mies vuoden, että minä pääsin vuorostani töihin. Emme halunneet laittaa päiväkotiin ennen kolmea ikävuotta. Nuorinta itse asiassa isovanhemmat hoitivat vielä neljännen vuoden, joten hän meni päiväkotiin vasta 4-vuotiaana. Lapsilla on isohkot ikäerot.



Että kokemusta on lastenhoidosta kotona, mutta minusta töissä on kivempaa. En ole oikein käytännön ihminen muutenkaan ja tarvitsen omaa ajatteluaikaa. Työpäivinä on sitäpaitsi ihana käydä ulkona lounaalla:)

että hoitoalalla ei ole kivaa, useimmilla muilla on. Itse olen luovassa työssä ja töihin on kiva palata äitiyslomilta.

Omat ystäväni ovat pääsääntoisesti hoitoalalla ja vuorotöissä ja hoitovapaat ovat suosittuja. Todellakin päivätyöläiset pystyvät harrastamaan paremmin vapaa- ajalla.

Minä pystyin tekemään kaikkea kivaa hoitovapaalla. Tietenkään en ole niin saamaton ihminen, että vain hellan ja hiekkalaatikon välissä olisin ollut ;D. Olemme joka päivä harrastaneet ja kyläilleet!! Lisäksi minulla on kaksi taidealan harrastusta. Tämä on ollut elämäni sosiaalisinta aikaa. Työkavereita en muutenkaan ole pitänyt kavereina tai ystävinä. Jäinkin miettimään, että onko joillekin työkaverit ainoita kavereita?? Surullista.

Omaan työhönmenoahdistukseen auttaisi varmaan alan vaihto tai sitten pitää jäädä kotirouvaksi ;D AP

Nyt jo kaatuu seinät päälle 7kk äitiysloman jälkeen.

Ihanaa, kun on työ, josta nauttii.

Olen lähihoitaja, mutta olen pitänyt jokaisesta lapsesta vanhempainvapaata vain puolisen vuotta, sitten olen palannut osa-aikaisesti töihin. Mies on ollut vanhempainvapaalla ja hoitovapaalla.



Meidän perheeseen sopii sellainen, että kumpikin vanhempi käy osa-aikaisesti töissä ja lapset hoidetaan puoliksi.



Jää sopivasti aikaa perheelle ja harrastuksille ja silti "pääsee" töihin.



Ei tietystikään sovi kaikille, koska monet miehet eivät ole valmiita ottamaan niin isoa vastuuta perheen arjesta, eikä monet vaimot suostu antamaankaan.

Olin jo sinkkuaikana sitä mieltä, että ihmisellä on jotain käsittelemättä jos ei viihdy kotona... siellä kun pitää olla omien ajatustensa kanssa ja osata ihan vaan ollakin. Joidenkin pitää olla koko ajan menossa, sitten vauvaakin raahataan koko ajan johonkin, tai masennutaan kun kotona olo vauvan kanssa on muka niin rankkaa...

...mutta poikkeaa erittäin paljon omista ajatuksistani, minkä vuoksi kaipaankin työhöni. Siellä saan olla ajatuksissani; teen näet ajatustyötä (visuaalisella alalla).

Olin jo sinkkuaikana sitä mieltä, että ihmisellä on jotain käsittelemättä jos ei viihdy kotona... siellä kun pitää olla omien ajatustensa kanssa ja osata ihan vaan ollakin. Joidenkin pitää olla koko ajan menossa, sitten vauvaakin raahataan koko ajan johonkin, tai masennutaan kun kotona olo vauvan kanssa on muka niin rankkaa...

...mutta poikkeaa erittäin paljon omista ajatuksistani, minkä vuoksi kaipaankin työhöni. Siellä saan olla ajatuksissani; teen näet ajatustyötä (visuaalisella alalla).

Siis VAUVA poikkeaa omista ajatuksistani.

Pakkorako kun rahaa ei muuten ollut. Lisäksi nautin työstäni, 3-vuorotyö nuorisoalalla! Lisäksi nyt saa syödä rauhassa, käydä vessassa rauhassa jne.. Ja isä on lähentynyt lapsen kanssa paljon kun hoitaa häntä töissä ollessani. Lapsi välillä hoidossa jos työvuorot menee miehen kanssa päällekkäin, n.3 viikon välein..

Ei tarvinnut miettiä HALUSIKO töihin vai ei...