Juristit, oletteko katuneet ammatinvalintaanne?

Sinänsä pidän kyllä työni sisällöstä (työskentelen yksityisellä sektorilla, liikejuridiikan parissa). Se, minkä vuoksi olen ammatinvalintaani katunut, on työn luonne muuten. Nuorempana ja perheettömänä jaksoin ja olin innostunut tekemään pitkää päivää hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja työskentelemään myös iltaisin ja viikonloppuisin ym. Ja aikoinaan, kun 90-luvulla valmistuin ja aloitin työelämässä, ei mielestäni myöskään ollut samanlaista jatkuvasti tavoitettavissa olemisen vaatimusta kuin nyt (ei läppäreitä, ei kännyköitä). Ainakin omalla työpaikallani pidetään aivan itsestäänselvänä ja myös asiakkaat vaativat, että työsähköpostia vilkuillaan myös iltaisin ja lomilla. Aamulla ei useinkaan tiedä, mitä työpäivä tuo tullessaan eikä pysty ennalta tietämään, monelta pääsee lähtemään kotiin. Vika ei ehkä ole ammatissa vaan työpaikassa, mutta monien muissakin työpaikoissa olevien kollegoiden olen kyllä välillä kuullut valittavan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeudesta.

Valmistuin OTM:ksi kohta kolme vuotta sitten, ja minulla on jo jonkin aikaa ollut vakituinen virka eräässä valtion virastossa. Tykkään työtehtävistäni (vaikka huonojakin päiviä toki on) ja työpaikastani noin muutenkin. Myös palkka on mielestäni hyvä suhteessa nuoreen ikääni ja ennen kaikkea virastotyöaikaan :)



Noin yleisesti ottaen sanoisin, että jos et ole hirveän uraorientoinut ihminen vaan arvostat myös perhettä ja vapaa-aikaa, niin kannattaa tähdätä julkiselle sektorille. Mutta sen varmasti jo tiesitkin.

Olen aina ollut se perheen pikkutarkka nyhertäjä ja varmaan olisin ollut hyvä kirjanpitäjänäkin, mutta tämä "pilkunnussiminen" sopii mulle. Tykkään työstäni, kohtuu helppoa ja siistiä sisätyötä, josta saa erinomaisen palkan ja vielä bonukset päälle. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla.

molemmille vastaajille!



Tarkoitus olisi juuri suunnata julkiselle, yksityisellä taitaa olla liian kova meininki meikäläiselle, kuten ensimmäinen vastaaja jo kuvailikin.



Ehkä tämä on jotain valmistumista edeltävää ahdistusta, koska en pysty edes kunnolla määrittelemään mikä tulevassa työssä pelottaa/ahdistaa. Onneksi on vielä puoli vuotta aikaa!

olen työskennellyt juristina sekä valtion virastoissa että yksityisellä ja viihtynyt joka paikassa. Työtehtävät aina olleet mielenkiintoisia ja haastavia, virastossa enemmän "paperinpyöritystä" ja yksityisellä enemmän asiakkaiden käytännön ongelmien ratkaisua. Olen suuntautunut liikejuridiikkaan.



Perheen ja työn yhdistämisessä ei ole ollut ongelmia. Lasten (3 kpl) syntyessä olin valtiolla ja pidin äitiysloman päälle joka kerta noin puolii vuotta hoitovapaata ja pariin otteeseen tein myös lyhennettyä työaikaa. Nyt olen yksityisellä ja päivät pysyvät ihan OK pituisina ja joustavat molempiin suuntiin tarvittaessa. Tänäänkin lähdin jo klo 14:45 viemään lapsia harrastuksiin. Silloin tällöin pitää tehdä vähän pidempää päivää (mutta ei säännöllisesti) ja senkin voi halutessaan tehdä etänä kotoa käsin. Viikonloput ja lomat olen saanut pitää ihan vapaana.

Alanvaihdosta haaveileva kysyy että minkälaisiin töihin pääsee helpoimmin tai varmimmin? Muilla palstoilla itketään huonoa työtilannetta mutta se vaikuttaa johtuvan siitä, kun luulivat pääsevänsä huippupalkoille pääkaupungin ytimeen. Täältä luulisi löytyvän enemmän perspektiiviä... Onko oikis niin hyvin työllistävä että 30+ kannattaa sinne vielä yrittää? Eikö siellä ole kuitenkin runsaasti aikuisopiskelijoita?

Viime aikoina olen vakavasti miettiyt kääntäjän ammattia tai mitä tahansa muuta mikä ei liittyisi liikejuridiikkaan. Pitkät työpäivät, sairas työympäristö ja jatkuva stressi syynä.

Mut vaikuttais olevan aika suosittua. Millasta muuta työtä täällä kommentoivat juristit tekevät? Onko työllisyys hyvä pääkaupungin ulkopuolella?