G: Viihdytkö metsässä?

Tai oikeastaan se riipuu maastosta ja ötököiden määrästä.

Suolla ei ole kiva rämpiä, eikä kamalan kivikkoisessa metsässä tai liian tiheässä.

Jos ihan älyttömästi itkoita, niin sekään ei ole kivaa.

Mutta noin ylipäätänsä on kivaa kulkea polkuja pitkin metsässä koiran kanssa.

ja ylipäänsä luonnon helmassa liikkumista.Poimin mielelläni marjoja ja sieniä metsässä ihan yksinkin, jostain syystä en pelkää karhuja, käärmeitä tms.

Välillä tuntuu, että elän luonnosta, ilman metsää olisi niin vaikeaa olla. Rakastan marjastusta, sienestystä, vaelluksia, kansallispuistoja, soita, nokipannukahveja, eväsleipiä, aamulenkkejä heräilevässä metsässä - kaikkea sitä.

Kesällä on liikaa ötököitä.

Talvellakin on kiva käydä laittamassa nuotio.

Keväällä...harvemmin tullut lähdettyä...

minulle riittää kaupungin metsissä lenkki- ja retkeilypoluilla oleskelu, minnekään sydänmaahan en kaipaa. En pidä hyttysistä, paarmoista enkä varsinkaan hirvikärpäsistä ja toisaalta villieläimet sekä villi mielikuvitus saavat oloni turvattomaksi metsässä.

Viimeisen vuoden aikana olen viettänyt aikaa metsässä enemmän kuin koskaan ennen. Olen taistellut hirvikärpäsiä vastaan syksyllä, kahlannut umpihangessa pakkasessa, loikkinut suolla keväällä sulamisvesien aikaan ja tarponut kesällä itikoitten joukossa.



Alkuun metsä tuntui hieman pelottavalta, kun oli kulunut niin monta vuotta kun olin siellä edellisen kerran aikaa viettänyt. Nykyisin odotan viikonloppua, että pääsisin taas tutkimaan jotain uutta paikkaa. Soiset metsät kiehtovat tällä hetkellä eniten, koska ne ovat vielä vieraampia minulle.



Ja parastahan metsäretkessä on eväshetki jossain sopivassa paikassa. Jos hyvin käy, löydämme tiemme laavulle ja pääsemme paistamaan makkarat siellä, muuten nautimme eväämme vaikka kannonnokassa istuen.