Lue keskustelun säännöt.
Varattu nainen, oletko ollut ihastunut työkaveriisi?
15.08.2012 |
1.Oletko koskaan ihastunut työkaveriisi ollessasi parisuhteessa?
2. Tapahtuiko välillänne koskaan mitään?
3. Mikä on ammattisi?
- Omalta osaltani voin sanoa, että olen onnellisesti avoliitossa neljättä vuotta.
Rakastan miestäni enkä koskaan ole pettänyt häntä.
Silti, kerran-pari vuodessa tulee semmoisia muutaman viikon pituisia ihastuksia jotka ottaa minulta jalat alta. En mahda sille mitään, mutta nytkin olen tavattoman ihastunut työkaveriini joka on niin komea ja söpö kundi ettei mitään rajaa. Aina kun hän tulee juttelee, menen ihan veltoksi ja mielikuvitus alkaa laukkamaan.
Käytän häntä usein mielikuvituksissani, varsinkin "omaa kivaa" tehdessä. Tiedän, että tämä menee ohi, mutta on silti vähän ahdistavaa..
Olen tarjoilija.
-tytti
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ks. otsikko... =D
2. Juu ja ei... Hieman kyseenalaista ystävyyttä ylläpidettiin, käytiin ajeluilla kahdestaan, kirjoiteltiin pitkiä sähköposteja ja pidettiin kahdenkeskisiä palavereja. Hän yritti suudella joitain kertoja, mutta tähän en suostunut, myöskään siis vällyihin asti ei menty.
3. Klassinen: sihteeri ja esimies. Ikäeroa 20 vuotta (ja mä en ole puuma... =D ).
2. Kyllä. Pari vuotta kestänyt suhde. Lopetettiin kun alkoi mennä liian vakavaksi, eikä haluttu hajottaa perheitä.
3. Mitä väliä tällä on?
2. Kyllä, rakastuimme, erosimme entisistä puolisoitamme ja menimme naimisiin.
1. Totta kai. Ihastun helposti.
2. Mitä on "mitään"? Jos vain perinteinen yhdyntä lasketaan niin mitään ei ole tapahtunut. Yhtä ja toista muuta kyllä.
3. En kerro.
Ihastuin työkaveriini, ja lopulta rakastuinkin. Välillämme oli suhde. Kaikki tämä tapahtui, vaikka rakastankin aviomiestäni. Elämä ei ole mustavalkoista, mutta näköjään yllätyksiä täynnä.
Suhde on nyt ohi, mutta minulla on silti lämpimiä tunteita työkaveriani kohtaan. Joskus ajattelen että luultavasti tulen jollain tapaa rakastamaan häntä loppuelämäni. Aikahan se näyttää.
On helppoa analysoida nyt miksi ihastuin ja rakastuin työkaveriini, kun suhde on ohi. Itselläni se oli pakoa todellisuudesta, jota en oikein enää kestänyt. Minulla oli ollut todella rankkoja kokemuksia takanapäin, ja jonkinlainen ikäkriisikin. Jollain tapaa voidaan sanoa että tuo suhde pelasti minut.
Tunteilleen ei voi mitään. Teoilleen pitäisi voida - minä en voinut. Olen todella pahoillani että satutin aviopuolisoani, mutta toisaalta en kadu mitään tapahtunutta.
Kannattaa siis pitää varansa. Se on ihan ok olla ihastunut - sehän on tavallaan elämän suola. E näe siinä kerrassaan mitään väärää. Mutta sitten kun tunteet syvenevät johonkin voimakkaampaan suuntaan, kannattaa juosta pois ja kovaa. Niin pääsee helpommalla.