Miehestä ei ole mitään tukea lasten sairasteluasioissa!!

Veikkaan, että aika yleistä kuitenkin että nainen hoitaa lääkäriasiat yms ja mies ei ole näissä niin aktiivinen. Taas jotkut esim autohommat miehen heiniä.

Mä mietin juuri, että olen lapsen sairastelun takia ollut pois töistä varmaan pari päivää yhteensä. Mies on hoitanut kaikki muut. Allergialääkärin käynnit ja siedätyshoidot hän on hoitanut niin melkein kaikki siitä lähtien kun palasin työelämään. Siedätyshoidossa käytin poikaa kerran 3 vuoden aikana. Se oli aina sellainen isä-poika päivä, jota molemmat aina oikein odottivat. Välillä jouduin kyselemään moneen kertaan, mitä lääkäri sanoi ja millaisia ohjeita sieltä tuli. Onneksi lääkäri tulosti pistää aina viestiä mullekin luettavaksi.



Onhan miehellä tietenkin omat vikansa, eihän meistä kukaan ole täydellinen, mutta lapsen hoidossa hän on ihan paras.

Miehet osaavat olla välillä todella uunoja. Ystäväni oli viimeisillään raskaana ja kovat supistukset alkoivat merkkinä siitä että on aika lähteä sairaalaan synnyttämään. Hänen mies päätti sitten soitti minulle ja kysyi minulta eikö kuitenkin odottaisi seuraavaan päivään. Silmät pyöreinä melkein huusin tälle tampiolle että nyt ja heti sairaalaan. Lapsi syntyi neljän tunnin päästä. Miehet eivät itsekään ymmärrä milloin heidän kannattaisi mennä sinne lääkäriin. Heillä voi olla kylkiluita poikki ja toisesta korvasta kuuroja ja silti he miettivät pitkään kannattaako nyt tosiaan ravata lääkärillä sen takia. Puhumattakaan että osaisivat viedä jonkun toisen lääkärille. Tuskin miehelläsi mitään vikaa ole. Hän on vaan mies.

Ja jos sanon miehelle että klo 10 huomenna vie sinä lapsi sinne ja sinne lääkäriin, mies vie jos minä neuvon vielä ohjeet miten mennä, tai jos yöllä tyrkin miehen hereille auttamaan jossain niin nousee unisena ja auttaa. Mutta omaehtoista, omaälyistä vastuuta ei niin yh-tään-! Ja todella olen yrittänyt sälyttää vastuuta hänelle, todella. Mutta jos ei tajua niin ei.

jos vielä soittaa suutaan jostain siivoamisesta. Eiköhän sulla ole lapsissa ihan tarpeeksi tekemistä. Miehet nyt osaavat olla aika avuttomia joskus. Meillä kyllä tekee kotihommia ja hoitaa lapsia. Riittää kun kehoitan tekemään, mut samat lakanat meillä olis sängyissä varmaan tuomiopäivään asti jos en minä huolehtisi.

Kyllä meilläkin mies siivoaa vaikka miten paljon, suorastaan niin että ei näe ei kuule vaikka lapset hakkaavat vieressä toisiaan kun mies lajittelee niitä sukkia! Ja ärjyy sitten lapselle kun tämä sotkee ne sukat hetken päästä.

Mutta siis mies kuvittelee että kaiken tän vastuun ja lastenhoidon lisäksi mun pitäisi ehtiä siivota kaiken aikaa näitten täystuhojen sotkuja. Ei väliä vaikka huolehdin lääkärit, apteekit, syöttämiset, nukuttamiset.... Mä olen uupunut. Mies valittaa eikä häneltä saa tukea lasten asioissa, mutta marmattaa kodin sotkuisuudesta ja siivoaa äkäsenä niin että muittenkin vaikea olla ympärillä.

Mutta siis vaadinko minä liikoja kun odotan että puoliso on kumppani, jonka kanssa voidaan yhdessä miettiä lapsen asioita, joka osallistuu edes pyydettäessä lasten sairastelujen hoitoon, ottaa ohjia omiinkin käsiinsä? Että saan jonkinlaista henkistä tukea edes miettiä milloin lapsi vietävä lääkäriin tms. eikä vaan ärähdystä että "en kuule tiiä, en ole mikään lääkäri!".

Mä välillä mietin, että voiko se olla aivan normaali. Jotenkin, niin hidas ja tahmea, ihan kun jonkun sumuverhon läpi asiat menisivät hänelle. Tuijottelee, ei tajua... mä en tiedä. Lapset on villejä ja mies tuollainen, tämä tuntuu ihan hirveältä. Oikeesti mistä voin saada tukea tähän?

Onko miehesi aina ollut hidas ja tahmea?

Jos on, niin tuskin mitään muutosta voi olla tulossa.



Jos hän on nyt lasten myötä muuttunut tuollaiseksi, niin sitten pitää vain keskustelulla/terapialla löytää takaisin vanha "kunnon" mies. Et kai minkään tampion kanssa ole lapsia ryhtynyt tekemään?

Mies on tullut hitaammaksi ja jähmeämmäksi koko ajan, mutta kun mietin - kyllä hän varmastikin hieman tampio on aina ollut :( Harrastus yhdisti, mutta todella... tuntuu hirveältä ajatella asiaa tarkemmin nyt. Onneksi lapset sentään kehittyvät hyvin!

Lapsista Sinun pitää jaksaa kantaa vastuu - hitaasta miehestä ei.



On helppoa neuvoa sivusta, mutta yritä vain nyt jostakin löytää voimaa pärjäillä ilman miehesi "apua" - jos se "apu" sitten tuo lisää riitaa....



Keskity itseesi ja lapsiin!

Puhu neuvolassa huoliasi. Sinua ahdistaa lasten sairastelu, tiedän mitä se on kun itsellä on astma-lapsi. Samalla tavalla minun mieheni ei uskaltanut/osannut ottaa mitään kantaa lapsen sairasteluun ja vastuu oli yksin minun. Minunkaan mieheni ei osaa osaa keskustella tunneasioista ollenkaan ja esim lasten riidellessä kiihtyy helposti itse pahiten. Oisko esim. jotain sairauden tukiryhmää, josta voisit saada vertaistukea? Jo se, että joku kuuntelee huolia, auttaa kovasti. Minulla on työkaveri, jonka lapsella sama sairaus ja häneltä sain parhaat neuvot.

Jossain pitäisi saada puhuttua, tukea jostain että jaksaa itse. Ahdistaa kun huomaan että kaveriperheissä vanhemmet juttelevat asioita, kumpikin kantavat "älyvastuuta" mutta meillä niin ei yrityksistä huolimatta ole. Miten mies oikeasti voi hermoilla jostakin siivousasiasta samaan aikaan kun pitäisi tosissaan miettiä lapselle apua? Mies ei vaan älyä asioita, ei mene perille asti. Neuvolasta en ole oikein saanut apua, ymmärrystä ok "on teillä rankkaa, no miehet on vähän sellaisa välillä..", mutta sellaista kunnon tukea ja keskustelua ei ole.

Nyt on liian myöhäistä rutista. Mistä te oikein löydätte noita saamattomia ukkoja? Ovatko lasten teon myötä vasta olleet tuollaisia vätyksiä vai aina.

Jossain pitäisi saada puhuttua, tukea jostain että jaksaa itse. Ahdistaa kun huomaan että kaveriperheissä vanhemmet juttelevat asioita, kumpikin kantavat "älyvastuuta" mutta meillä niin ei yrityksistä huolimatta ole. Miten mies oikeasti voi hermoilla jostakin siivousasiasta samaan aikaan kun pitäisi tosissaan miettiä lapselle apua? Mies ei vaan älyä asioita, ei mene perille asti. Neuvolasta en ole oikein saanut apua, ymmärrystä ok "on teillä rankkaa, no miehet on vähän sellaisa välillä..", mutta sellaista kunnon tukea ja keskustelua ei ole.

Ne ei voi antaa sulle uutta miestä eikä niillä ole edes mitään rokotetta hitauteen. Pitäiskö niitten osallistua miehen haukkumiseen, että ihan porukalla parjaisitte paskaa miestä?

Enintään ne voivat keskutella lasten sairauksista ja jakaa sitä "älyvastuuta" sun kanssa lasten asioista.

en minä tiedä ainuttakaan perhettä, jossa mies jotenkin tasaveroisesti kantaisi vastuun lastenhoidosta, lääkärijutuista, kodinhoidosta tai kasvatuksesta. töissä käyvät, mutta muut hommat tuppaavat olemaan naisen hommia, ikävä kyllä. en minä sano, että niin on hyvä. niin se kuitenkin usein on.

Meillä minusta tuli hidas toisen synnyttyä. Parivuotta elin sumuverhossa. Sitten puoliksi vahingossa huomasin että olin allergisoitunut parille jokapäivä käyttämälleni ruoka-aineelle. Kun jätin ne pois käytöstä muutuin takaisin vanhaksi itsekseni.



Meillä mies auttaa kohtuullisesti sairaan lapsen kanssa. Mutta kyllä päävastuu lasten sairastamisesta, lääkkeistä, lääkärikäynneistä ja terapioista on minulla. Mies heittää ehdotuksia välillä lääkkeistä jne mutta ei ne oikein osu kohdalleen. Toisaalta mies hoitaa toisen lapsemme ihottumia huolellisemmin kuin minä.



Voisiko ap:n tilanteessa olla niin että miehen kitinä siivoamisista on osin "sijaistoiminto". Eli lapsen tilanne painaa mieltä mutta se on niin pelottava/vaikea asia että kääntää ajatukset siivoamiseen kun se on helpompaa.



Entä jos ap koittaisi kertoa miehelle rauhallisena hetkenä että miehen rähinä siivoamisesta tuntuu tosi pahalta ap:sta jne.



Entä voisiko ap:n vanhemmat tai joku muu olla se juttukaveri lasten sairauksien ja lääkkeiden kanssa ? Itse juttelen nykyään usein oman äitini kanssa lapsen sairaudesta (toki myös mieheni kanssa) ja varsinkin silloin jos miehellä on paljon muuta mielessä.



Tsemppiä ap. Jos miehestä ei ole apua lasten sairastamisissa niin koeta antaa muita kodin asioita miehen vastuulle niin että saisit helpotettua omaa tilannettasi.

Jos hän on oikeasti vähän heikkolahjainen?

Mullekin tuli kyllä tuo asperger mieleen kun kuvailit siivousnipotusta.

Koulumenestys huonoa, kutosen keskiarvo ja amiksen käynyt. Ei muuta. Toisaalta hän myös osaa asioita, käden taitoja, vaikka toisissa jutuissa on täysi pahvi, toisaalta on jämäkkä ja hirveän tarkka esim raha-asioissa. Hoitaa lapsia, rasvaa, kylvettää, lukee, halaa. Mutta saatta yllättävissä ja ennen kaikkea tärkeissä ja keskeisissä asioissa olla aivan onneton ja jättää täysin tekemättä tai ei vaan ymmärrä. En tiedä, mutta jotenkin aina ahdistusolo kun en luota hänen kykyihinsä.

mutta mä erosin 4 vuotta suhteellisen samankaltaisesta tampiosta. Ei osannut yhtään mitään, ei miesten eikä naisten töitä. Mä sain tehdä ihan kaikki.



En ole kyllä katunut hetkeäkään, nyt on vaan ns. yksi lapsi vähemmän.