Miehen empatiakyvyttömyys surettaa ja huolestuttaa

Isäni joka on jo vanha mies on aina ollut se perheen herkkis, saattaa surra aikuisen lapsenlapsensa uuteen työpaikkaan menoa että mahtaako sitä pientä paitaressua kovastikin jännittää. Samanlainen oli appeni, huolehti kovasti että miten se poika nyt hänen käsistään pääsi pyörällä kaatumaan, voivotteli viikonlopun kun 5v oli jo aikaa sitten unohtanut kaatumisen.



Viikonvaihteesa oli 50v synttäreillä jossa päivänsankarille laulettiin, jörrikän oloinen miehensä liikuttui kyyneliin.



Minusta sinun miehesi olisi pelottava.

no ei tuo minusta kyllä ole mikään tyypillinen suomalainen mies. Se on sinun mies joka on tunnekyvytön eli todennäköisesti ei ole koskaan oppinut tunnistamaan omiakaan tunteitaan tai antamaan niille tilaa ja tämä sama linja jatkuu nyt teidän kotona.



ja ei, tuohon tilanteeseen ei tarvitse tyytyä, jokainen voi oppia tervettä tunneilmaisua ja tunteiden käsittelyä, mutta eri asia sitten on haluaako miehesi oppia sellaisia asioita.



Näitä taitoja voi opiskella/harjoitella esim avioliittoleireillä ja parisuhdekursseilla. suosittelen sellaisia jokaiselle parille.

tunnistin monet kirjoittamasi seikat omassa miehessäni. Itku ärsyttää häntä eikä mitään empatian tunteita ole havaittavissa. Kerron sinulle, että tuo miehesi käytös on vasta alkua. Se tulee pahenemaan vanhemmiten, jos alistut nyt hänen käytökseensä.



Menkää avioliittoneuvojalle, tehkä ihan mitä tahansa. Mutta toivon, ettei sinulle tule samanlaista kohtaloa kuin minulle.

isä ja leppoisa mies (uskokaa tai älkää :) ), mutta hänellä on paljon univaikeuksia ja mielestäni joitain masennus- tai ahdistusoireita, eikä hän oikein edes yritä väsyneenä hillitä kärttyisyyttä, varsinkaan minulle puhuessaan (hän kuitenkin saattaa silloin vielä olla lapsille inhimillinen, enkä ymmärrä, miksi minulle sopisi kärttyillä, jos kerran pystyy rajoittamaan töksäyttelyä). En itsekään ajattele, että kun on paha mieli, pitäisi näytellä iloista, mutta mielestäni hän purkaa pahaa oloaan muihin, sen sijaan, että jakaisi huolensa ja ottaisi tukea vastaan. Ehkä hän oppii iän myötä, mutta tuskin itsestään?

4, kertoisitko kohtalostasi?

Ap

ja kokee perheensä kuormittavana. On siksi menettänyt vuosien varrella empatiakykynsä.



Nyt teidän pitää saada uudestaan kontakti toisiinne. Jos ei muuten niin pariterapiassa.



Meillä tuollainen johti lopulta miehen uskottomuuteen. Ei enää välittänyt miltä se minusta tuntuisi.

painavat häntä, mutta yhteisiä vuosia meillä on vasta 4. Toki uusperheen elo voi lisätä kuormaa, ja hänellä on taustalla ja menneisyydessä rankkaa elämää ja murheita, mutta kuitenkin elämän perustarpeet (työ, asunto) ovat ainakin kunnossa ja lapsemmekin ovat pääsääntöisesti kilttejä ja "tavallisia", eivät mitenkään haastavia (niin myös hoidosta ja koulusta kerrotaan). Tiedän myös itse olevani "tuittupää" ja huomiota vaativa, mutta olen yrittänyt ottaa oppia pieleen menneistä suhteista, ja lieventää kärjekkyyttäni.

Ap

Hukassa olen hänen kanssaan.