Kuka tietää jonkun, joka OIKEASTI tarvitsee

Noille olisi käyttöä, mutta missähän päin näitä on tarjolla?

hyväkuntoisia lasten vaattteita? Meillä on poikien 140-160 cm vaatetta, on perus Kappahl-kamaa ja sitten Lacostetta, Quicksilveriä, Ralph Laurenia. Haltin toppatakkia ja lasketteluhousua jne. Tytölle 122-134 cm samanlaista kamaa. Kumpaakin siis on jätesäkillinen. Antaisin nämä mielellään jollekin henkilölle enkä veisi minnekään UFFille tai muualle.

Just sopiva koko meidän pojalle ja tytölle. Mielellään otan.

Mitkä ovat kriteerit sille " oikeasti tarvitsee"?

Asumme pääkaupunkiseudulla. Pääsen noutamaan, kun autonroppelo on.

Mutta sinuna kysyisin vaikka ev.lut seurakunnalta, diakoniatyöltä, voisiko lahjoittaa heidän kautta suoraan tarvitseville. Heillä ei ole useinkaan hakumahdollisutta, joten en tiedä onnistuuko...

mutta haluan antaa ne tarpeeseen, en jollekin joka myy ne sitten eteenpäin.

Mulla olisi poika, jonka vaatekoko on 140 cm ->, ja tyttö, jonka vaatekoko riippuu kyllä vaatteesta, mutta tuota 122 cm alkaa kohta olla, on ikäisekseen pitkä. Osa vaatteista on tuota kokoa jo. Jättäisin ne kaappiin odottamaan esim. ensi kesää jne. ne, mitkä ovat vielä isoja.



Eli omilleni olisivat tulossa.



En tässä ala kertomaan kuka mitä milloin, sähköpostios. on anonyymi



tunte-maton(ät)suomi24.fi

Siellä on aina pulaa kaikesta.

Miten määrittelisit TARPEEN?

Onko ihmisellä joku kurja elämäntilanne? Köyhä? Sairas?



Vie ne UFFille äläkä leiki toisten elämillä marttyyripalapeliä, et sä ketään vaatteillasi pelasta.

käsittääkseni ensikodeissa ei ole tuon ikäisiä / kokoisia lapsia.



UFF.lle en itse veisi mitään. liian iso organisaatio, liian monta välikäteä. UFFin kirpparilla on aika isot hinnat.



Itse olen vienyt Fidalle tai pelastusarmeijalle, jos olen halunnut jonnekin viedä... kerran lahjoitin tämmöisen jonkun vauva-palstan kautta "annetaan / otetaan" systeemin kautta, ja kun kyselin, että minkä kokoisille vaatteille on tarve, oli, että kaikki käy. ?? Ja vaatteet otti vastaan nainen, joka.. no, jäi vähän tylsä maku käteen. Ei kiittänyt, ei mitään. En tiedä myikö eteenpäin vai mitä. Vai häpesikö omaa taloustilannettaan. Oma oli tuolloin sen verran hyvä, että vein ne hänelle, ajattelin että haluan konkreettisesti auttaa jotakuta, ei sillä vaatesäkillisellä pelasteta, jos talous on ihan kuralla, eikä omaa kruunua kiilloteta, mutta enemmänkin sellainen ystävällinen käden ojennus, että inhimillisyyttä on vielä.



Nyt on maailmaa eletty eteenpäin ja olen itse aika pienillä tuloilla .. ystävä antaa joskus omia vauvan tarvikkeita, kun hän ei viitsi niitä myydä huutiksessa ja kysyy, haluanko myydä, hän vie ne muuten kierrätyskeskukseen. Ei niilläkään linnaa rakenneta,e ikä edes autoa huolleta, mutta kahvirahat :)