Lue keskustelun säännöt.
Ostolakossa muuttunut
02.03.2015 |
En voi olla ainoa, jota ärysttää. Virve hehkuttaa jatkuvasti omaa erinomaisuuttaan ja ahkeruuttaan sekä jaksaa muistuttaa opintojensa vaikeudesta ja Lontoossaa saamaansa opetuksen korkeasta tasosta. Kehujen aiheeksi kelpaavat myös (videon perusteella hyvin keskinkertainen) kielitaito, ruotsalainen poikaystävä, Tukholman-asunto... Postauksista paistaa läpi se, että Virve pitää itseään huippuälykkäänä ja kuvittelee olevansa jo asiantuntija niin kosmetiikan kemiassa, lainsäädännössä ja markkinoinnissakin. Mitäs ne opinnot ovat kestäneet, reilun vuodenko? Varsinaista kemian asiantuntijuutta, kun lukion ykköskurssin asioitakin piti tankata kuukausikaupalla. Eivät ne banaanidieettikoulutehtävätkään varsinaisesti saa vakuuttuneeksi.
Ikävä sitä Virveä, jonka blogin pääpaino oli oman ylivertaisuuden korostamisen sijaan kosmetiikkatuotteiden arvioinnissa.
Kommentit (7419)
Vierailija kirjoitti:
Aika äkkiä muuttui tuo hauskuus kirjoittajuudesta todella puuduttavaksi. Siis eihän sille mitään voi, jos pää on täynnä hajatelmia ja ajatusten virtsaa, mutta aika epätoivoista yrittää tehdä siitä jonkinlainen hyve. Tuntuu, että tämä on se uusin Virve, joka yrittää generoida tällaista sisältöä vakuutellakseen että hänellä on paaljon ajatuksia. Tuloksena vaan on loputon löysä läjä alakoululaisen oivalluksia.
”Olis kiva, että ihmiset paljastais enemmän itseään ajatusten kautta eikä vain ihon näyttämisen kautta, koska monilla on tosi kiinnostavia ajatuksia.”
Olin just ehtinyt ajatella, että taas Virven paljaat sääret kuvassa, eri kuvakulmasta vaan kuin yleensä, ja seuraavaksi tulikin pohdintaa, kuinka toivoisi vähemmän paljasta pintaa ja enemmän paljastavia ajatuksia 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Siis ostiko ne talon ja nyt samantien suunnittelevat muuttoa pois?
Vierailija kirjoitti:
Siis ostiko ne talon ja nyt samantien suunnittelevat muuttoa pois?
Joo, sitten kun on koettu ne neljä vuodenaikaa talossa. Eli ensi keväänä lähtö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Mutta toisaalta, jos hän halusi kokea tämänkin, niin eikö ole hyvä, että tuli nyt testattua? Sittenpä ei ainakaan jää harmittamaan myöhemmin, kun ei koskaan kokeillutkaan.
Oon ylipäätänsä sitä mieltä, ette ennemmin kannattaa kokeilla kiinnostavia asioita kuin jättää kokeilematta. Vaikka se kokeilu jäisi lyhyeksi ja "epäonnistuisi" niin eipä jää vaivaamaan. Suomessa on jostain syystä vallalla edelleen tosi vanha epäonnistumisen pelko. "Mitä minä sanoin" ja "maitojunalla tulee sitten takaisin kotiin" on tosi valitettavia tapa suhtautua elämään, kun se suhtautuminen voisi olla myös "vähän siistiä, että uskalsit testata" tai "ensi kerralla ehkä osuu sitten oikeaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö nuo tofut olleet vanhentumassa kun hän ne osti? Kauankohan mahtavat päiväyksen jälkeen säilyä.
Lisää zero waste -henkisiä klikkivideoita: ”Virve syö n päivää/viikkoa/ kuukautta päiväysvanhaa x”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Mutta toisaalta, jos hän halusi kokea tämänkin, niin eikö ole hyvä, että tuli nyt testattua? Sittenpä ei ainakaan jää harmittamaan myöhemmin, kun ei koskaan kokeillutkaan.
Oon ylipäätänsä sitä mieltä, ette ennemmin kannattaa kokeilla kiinnostavia asioita kuin jättää kokeilematta. Vaikka se kokeilu jäisi lyhyeksi ja "epäonnistuisi" niin eipä jää vaivaamaan. Suomessa on jostain syystä vallalla edelleen tosi vanha epäonnistumisen pelko. "Mitä minä sanoin" ja "maitojunalla tulee sitten takaisin kotiin" on tosi valitettavia tapa suhtautua elämään, kun se suhtautuminen voisi olla myös "vähän siistiä, että uskalsit testata" tai "ensi kerralla ehkä osuu sitten oikeaan".
Riippuu vähän asiasta. Ei välttämättä kannata syödä banaaninkuoria vaikka se kiinnostaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas esiteltiin lidlin ruokaostoksia. Taas pakastepizzaa, pyttipannua, 4 purkkia Fazerin jäätelöä... Perusterveellinen ruokavalio siis 😁
Niin eikö edellisestä kerrasta ole vasta viikko? Silloinkin pakastepitsoja ja muita vähemmän terveellisiä pakasteruokia "kun halvalla sai" ja jäätelöpurkkeja oli myös vino pino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika äkkiä muuttui tuo hauskuus kirjoittajuudesta todella puuduttavaksi. Siis eihän sille mitään voi, jos pää on täynnä hajatelmia ja ajatusten virtsaa, mutta aika epätoivoista yrittää tehdä siitä jonkinlainen hyve. Tuntuu, että tämä on se uusin Virve, joka yrittää generoida tällaista sisältöä vakuutellakseen että hänellä on paaljon ajatuksia. Tuloksena vaan on loputon löysä läjä alakoululaisen oivalluksia.
”Olis kiva, että ihmiset paljastais enemmän itseään ajatusten kautta eikä vain ihon näyttämisen kautta, koska monilla on tosi kiinnostavia ajatuksia.”
Alakoululaisten linjoilla varmaan mennään, kun mun vastaus tuollaiseen syvälliseen hajatelmaan on "mä haluan pitää mun ajatukset yksityisinä, niin pitää sit varmaan ottaa nää housut pois" *riisuu hitaasti metsäverskat nilkkoihin*
Vastaan ja korotan riisumalla slipoverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Mutta toisaalta, jos hän halusi kokea tämänkin, niin eikö ole hyvä, että tuli nyt testattua? Sittenpä ei ainakaan jää harmittamaan myöhemmin, kun ei koskaan kokeillutkaan.
Oon ylipäätänsä sitä mieltä, ette ennemmin kannattaa kokeilla kiinnostavia asioita kuin jättää kokeilematta. Vaikka se kokeilu jäisi lyhyeksi ja "epäonnistuisi" niin eipä jää vaivaamaan. Suomessa on jostain syystä vallalla edelleen tosi vanha epäonnistumisen pelko. "Mitä minä sanoin" ja "maitojunalla tulee sitten takaisin kotiin" on tosi valitettavia tapa suhtautua elämään, kun se suhtautuminen voisi olla myös "vähän siistiä, että uskalsit testata" tai "ensi kerralla ehkä osuu sitten oikeaan".
Riippuu vähän asiasta. Ei välttämättä kannata syödä banaaninkuoria vaikka se kiinnostaisikin.
Miksei kannattaisi, jos kiinnostaa testata? Eivät ole myrkyllisiä joten mitä haittaa siitä on, jos niiden syömistä testaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Mutta toisaalta, jos hän halusi kokea tämänkin, niin eikö ole hyvä, että tuli nyt testattua? Sittenpä ei ainakaan jää harmittamaan myöhemmin, kun ei koskaan kokeillutkaan.
Oon ylipäätänsä sitä mieltä, ette ennemmin kannattaa kokeilla kiinnostavia asioita kuin jättää kokeilematta. Vaikka se kokeilu jäisi lyhyeksi ja "epäonnistuisi" niin eipä jää vaivaamaan. Suomessa on jostain syystä vallalla edelleen tosi vanha epäonnistumisen pelko. "Mitä minä sanoin" ja "maitojunalla tulee sitten takaisin kotiin" on tosi valitettavia tapa suhtautua elämään, kun se suhtautuminen voisi olla myös "vähän siistiä, että uskalsit testata" tai "ensi kerralla ehkä osuu sitten oikeaan".
Riippuu vähän asiasta. Ei välttämättä kannata syödä banaaninkuoria vaikka se kiinnostaisikin.
Miksei kannattaisi, jos kiinnostaa testata? Eivät ole myrkyllisiä joten mitä haittaa siitä on, jos niiden syömistä testaa?
Sait minut kyllä miettimään tuota. Ajattelin, että kirjoitankin huomisen aluksi ainakin viisi aanelosarkkia aamusivuja aiheesta ”Miksi kannattaa syödä banaaninkuoria”. Voin sitten myöhemmin lukea niistä, miksi aloin syödä banaaninkuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekologisuus-Virve voisi kirjoittaa kymmenen sivua pitkän tekstin siitä, että miten maailma pelastuu konmarittamalla ensin kaikki ylimääräiset vaatteet turhina ja ostamalla sitten kasa uusia halpismekkoja tilalle. Eittämättä tämäkin asia muuttuu esittämällä se oikein kaikenpuolin järkeväksi ja kannattavaksi toiminnaksi. Otsikkoehdotuksia:
- uupuneellakin on lupa näyttää hyvältä
- energiatasot nousuun yksi mekko kerrallaan
- minimalismi ja miksi on vain järkevää ostaa monta uutta mekkoa kerralla
- zero waste, multiple dresses
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Mutta toisaalta, jos hän halusi kokea tämänkin, niin eikö ole hyvä, että tuli nyt testattua? Sittenpä ei ainakaan jää harmittamaan myöhemmin, kun ei koskaan kokeillutkaan.
Oon ylipäätänsä sitä mieltä, ette ennemmin kannattaa kokeilla kiinnostavia asioita kuin jättää kokeilematta. Vaikka se kokeilu jäisi lyhyeksi ja "epäonnistuisi" niin eipä jää vaivaamaan. Suomessa on jostain syystä vallalla edelleen tosi vanha epäonnistumisen pelko. "Mitä minä sanoin" ja "maitojunalla tulee sitten takaisin kotiin" on tosi valitettavia tapa suhtautua elämään, kun se suhtautuminen voisi olla myös "vähän siistiä, että uskalsit testata" tai "ensi kerralla ehkä osuu sitten oikeaan".
Olen sinänsä samaa mieltä tuosta että kannattaa kokeilla asioita, mutta tuntuu ehkä vähän turhalta ostaa asunto vain vuodeksi, mitä jos se ei menekään kaupaksi? Itse olisin ennemmin kokeillut minitalossa asumista alkuun vuokraamalla tuollaisen talon mikäli se olisi ollut mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekologisuus-Virve voisi kirjoittaa kymmenen sivua pitkän tekstin siitä, että miten maailma pelastuu konmarittamalla ensin kaikki ylimääräiset vaatteet turhina ja ostamalla sitten kasa uusia halpismekkoja tilalle. Eittämättä tämäkin asia muuttuu esittämällä se oikein kaikenpuolin järkeväksi ja kannattavaksi toiminnaksi. Otsikkoehdotuksia:
- uupuneellakin on lupa näyttää hyvältä
- energiatasot nousuun yksi mekko kerrallaan
- minimalismi ja miksi on vain järkevää ostaa monta uutta mekkoa kerralla
- zero waste, multiple dresses
Kätevä kyllä tuo kun jokin helpottaa uupumusta tai tuo iloa sen keskelle. Sillä voi perustella IHAN mitä tahansa koronarokotteista kieltäytymisen ja uusien roinien ostamisesta pakuun tai Bangkokiin muuttamiseen. Julmaahan se olisi lisätä jo valmiiksi uupuneen kuormaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt instastooreissa kirjoitellaan, että Virve haluaa kokea minitalossa neljä vuodenaikaa, mutta maalla asuminen saattaa jäädä siihen. Odotetusti Virve ei tullut viihtymään maalla, kaukana kaikesta. Tuhoontuomitulta tuo kyllä tuntuikin. Olisikohan osasyy väsymykseen se, että kokee noin syrjässä asumisen kuormittavana. Jaksoi kulkea pari kuukautta tuolta töissä ja sitten tuli stoppi.
No eipä tosiaan yllätä, että maalla asuminen loppuu lyhyeen. Siinäkin on menty hinta/rahat edellä, kuten Virven touhuissa niin monesti tunnutaan tekevän, ja sitten vasta jälkikäteen huomataan, ettei ratkaisu ollutkaan hyvä. Tässä asuntoasiassa sen olisi voinut ymmärtää jo etukäteen: jos haluaa pyöriä Tukholman keskustassa ja sinne pitää matkustaa usein, ei kannata muuttaa yli tunnin matkan päähän jonnekin perukoille asumaan. Ei sitä säännöllisesti jaksa matkustella (takkuavilla) julkisilla eestaas tuota väliä, kun matkoihin menee yhteensä 2h/menopaluu. Lisäksi jos esim. kauppaanlähtö autottomana on aina oma projektinsa kun ei lähellä ole kauppoja, niin vielä vähemmän sinne perukoille kannattaa muuttaa.
Mutta toisaalta, jos hän halusi kokea tämänkin, niin eikö ole hyvä, että tuli nyt testattua? Sittenpä ei ainakaan jää harmittamaan myöhemmin, kun ei koskaan kokeillutkaan.
Oon ylipäätänsä sitä mieltä, ette ennemmin kannattaa kokeilla kiinnostavia asioita kuin jättää kokeilematta. Vaikka se kokeilu jäisi lyhyeksi ja "epäonnistuisi" niin eipä jää vaivaamaan. Suomessa on jostain syystä vallalla edelleen tosi vanha epäonnistumisen pelko. "Mitä minä sanoin" ja "maitojunalla tulee sitten takaisin kotiin" on tosi valitettavia tapa suhtautua elämään, kun se suhtautuminen voisi olla myös "vähän siistiä, että uskalsit testata" tai "ensi kerralla ehkä osuu sitten oikeaan".
Olen sinänsä samaa mieltä tuosta että kannattaa kokeilla asioita, mutta tuntuu ehkä vähän turhalta ostaa asunto vain vuodeksi, mitä jos se ei menekään kaupaksi? Itse olisin ennemmin kokeillut minitalossa asumista alkuun vuokraamalla tuollaisen talon mikäli se olisi ollut mahdollista.
Ruotsin asuntomarkkinat on vuokrasääntelyn ansioista sellaiset, ettei vuokraaminen luultavasti olisi mahdollista tai ainakin tulisi tosi paljon kalliimmaksi.
Olisikohan alle vuosi sitten voittoisan minimalismipuheensa Savoyn lavalla esittänyt Talk The Talk -Virve uskonut, että hömppiksen halpismekko on kestävämpi ja pitkäikäisempi kuin hänen oma minimalismiaatteensa? Mitähän silloinen minimalismin ja harkittujen laatuostoksien asiantuntija olisi sanonut, jos olisi tuolloin kuullut shoppailevansa vuoden päästä taas kertaalleen kiertoon laitettuja koriste-esineitä ja pikamuotia ja vielä selittelevänsä, miksi tämä on ookoo?
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas esiteltiin lidlin ruokaostoksia. Taas pakastepizzaa, pyttipannua, 4 purkkia Fazerin jäätelöä... Perusterveellinen ruokavalio siis 😁
Itse asiassa viisi purkkia jäätelöä. Kevennykseksi oli ostettu litran pönikkä Lidlin jogurttia, jossa rasvaprosentti vain 10. Karua ajatella, että 10 % jogurtti on se ostoskorin vähärasvaisin tuote. 😃
Poikkeuksellisen vaalea oma hiusväri on siis ihan täysi perisuomalainen maantie! 😲 Eikä mitään vikaa tummanvaaleassa, mutta että Virve on siis vaivautunut vuosikausia paitsi ottamaan kaikki omakuvat selällään myös härskisti ylivalottamaan ne kaikki. Ihan vaan että satu jatkuu.
Samanlainen yllätys tuli kerran aiemminkin Virven laittamista luonnollisista instakuvista, joissa pieni ja siro ”prinsessa” paljastuikin tuulipukua(!) käyttäväksi perussuomalaiseksi töppöjalkapyllykäksi. Sellaisiahan useimmat meistä ovat, yllättää vaan kuinka joka ainoa asia pitää isolla vaivalla valehdella jotenkin hienommaksi, erikoisemmaksi ja erikoisemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö nuo tofut olleet vanhentumassa kun hän ne osti? Kauankohan mahtavat päiväyksen jälkeen säilyä.
Jos heittää pakastimeen niin vähintäänkin kuukausia.
Ja tofu itseasiassa kannattaa joihinkin ruokiin käyttää pakastimen kautta. Siihen tulee vähän erilainen, kiva rakenne tällöin ja imee myös mausteet sitten koketessa paremmin itseensä.
t. kasvissyöjä
Jääkaapissa oli vino pino, siksi ihmettelinkin, kun pakastaminen olisi järkevämpää.
Ei taida olla kovin iso pakastin mahtunut tuohon asuntoon.
Jääkaapissa varmaan 10 kiloa lohkottua melonia, kun ei kokonaisena mahdu jääkaappiin. Eikä tietenkään mitään kellua tms. suojana vaan meloneissa nähtävissä naminami kuivunut pinta.
Alakoululaisten linjoilla varmaan mennään, kun mun vastaus tuollaiseen syvälliseen hajatelmaan on "mä haluan pitää mun ajatukset yksityisinä, niin pitää sit varmaan ottaa nää housut pois" *riisuu hitaasti metsäverskat nilkkoihin*