Ostolakossa muuttunut

Eikös miehenkin pitänyt osallistua uuden softan mahdollistamiin rahalähteisiin? Eli ehkä hänelläkin on suunnitelmissa alkaa tarjota netissä jotain? Melkoinen uranvaihto sekin, kun oletettavasti nauttii musikaaleissa soittamisesta.

Virve on moneen kertaan kertonut saman tarinan, jossa miehensä valittaa heidän yhteisestä aamukävelystään.

”Sanon, että en tiedä, minne mennään, ehkä vähän vaan tohon ulos ja lopulta ollaan monta tuntia myöhemmin jossain kaukana, kävelty jo yli kymmenen kilometriä ja se raasu on nälissään ja puhisee, ettei ikinä olis lähteny syömättä jos ois tiennyt, mitä on tiedossa.”

Äkkiseltään voisi kuvitella, että kyse on Virven todella huonosta käytöksestä ja piittaamattomuudesta toista kohtaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan totuus on löytynyt jälleen yhdestä itseapuopuksesta. Kyse on vain siitä, että Virve ja miehensä ovat edustavat eri liikkujatyyppejä. Virvellä ei siis ole mitään syytä kokea syyllisyyttä tai huonoa mieltä omasta käytöksestään, sillä hän nyt on vaan sellaista tyyppiä. Tämä tyyppeys on itse asiassa Virven vahvuuksia, ja siten Virven tulee kunnioittaa, iloita ja pyrkiä vahvistamaan omaa tyyppeyttään. (Asia ei selvinnyt, mutta ilmeisesti miehen tyyppeys taas ei ollut varsinaisesti kehittämisen ja vahvistamisen arvoinen asia.)

Jotenkin näistä toimintamalleista päästiin myös siihen, että Virve on moneen kertaan saanut kymmenittäin viestejä (ilmeisesti siis yhteensä sadoittain?), joissa sanotaan ”että oonko ajatellut, että onko mulla ADHD tai oonko bipolaarinen ja vaikka mitä muuta”. Onneksi Virven nettiterapeutti on kuitenkin etänä hymyillen todennut Virven olevan vailla sairautta tai häiriötä, Virve vaan on luonteeltaan ”tuollainen”. ”Tuollainen” tarkoittaa tässä vissiin sellaista, joka ei jaksa noudattaa rutiineja, suunnitella asioita tai ylipäätään tehdä samaa asiaa moneen kertaan ja jolla on vähän omanlaisensa ”toimintamallit”.

Kuulostaa kyllä melko, hmm, mielenkiintoiselta että Virve vie kävelylle eikä paljoa hetkauta että toinen ei ollut valmistautunut tai syönyt. Toisen mielipiteitä tai tuntemuksia ei kuunnella.

Melkoinen terapeuttikin kun ei yhtään haasta itsereflektioon vaan kaikki on oikein hunky-dory

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä melko, hmm, mielenkiintoiselta että Virve vie kävelylle eikä paljoa hetkauta että toinen ei ollut valmistautunut tai syönyt. Toisen mielipiteitä tai tuntemuksia ei kuunnella.

Melkoinen terapeuttikin kun ei yhtään haasta itsereflektioon vaan kaikki on oikein hunky-dory

Terapeuteissa on se kätevä puoli, että heidän voi väittää sanoneen ihan mitä ikinä haluaa. Terapeutilla kun on vaitiolovelvollisuus, joten hän ei tule mitään sanomisiakaan korjaamaan.

Jotenkin minusta on myös vaikea uskoa, että Virve maksaisi terapeutille satasta kerrasta. Tai edes sitä sataa kruunua terveyskeskuskäynnistä. Saati että Nackan kunta järjestäisi Virvelle tällaisen nettiterapian terveyskeskusmaksulla - varsinkaan, kun Virvellähän EI ole masennusta eikä mitään muutakaan psyykkistä sairautta tai häiriötä.

Tuntuu että Virvestä on hienoa että hän on tuollainen "hauska" impulsiivinen ihminen, jonka kanssa ei koskaan tiedä mihin päätyy. Mies taas on tylsä kun on järjestelmällinen ja harkitseva.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu että Virvelle ja hänen miehelle tulee ero. Ei etäsuhteet kestä. Virve ilmoitti että hän ei palaa Ruotsiin ja hänen miehensä asuu siellä heidän yhteisessä kodissa.

Kuinkahan paljon miestä vit ut taa, että meni myymään sen Nackan kämppänsä, ja on nyt yksinään jumissa minitalossa siellä landella.

Sanoi tai kirjoitti jossain stoorissa, että mies on ymmärtänyt, ettei hän tule palaamaan Ruotsiin takaisin eli elämä olisi Espanjassa. Mietin vaan, että loppuuko kuherruskuukausi Espanjankin kanssa jossain vaiheessa? Virvellä on myös liikaa aikaa miettiä ja analysoida itseään sekä diagnosoida erilaisia toimintamalleja ja piirteitä (lue sairauksia). Kaikkeen on syy ja selitys.

Jos päivittäin 10km kulkee ympäriinsä, niin kuherruskuukausi voi loppua melko nopeastikin kun paikat alkavat tulla tutuiksi.

Melkoista vuoristorataa ääripäästä toiseen ja kohkauksen aiheet vaihtevat, mutta jostain aina pakko kohkata.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että Virvestä on hienoa että hän on tuollainen "hauska" impulsiivinen ihminen, jonka kanssa ei koskaan tiedä mihin päätyy. Mies taas on tylsä kun on järjestelmällinen ja harkitseva.

Eiköhän jokainen pidä sisimmissään omaa tyyliään parhaana, oli sitten järjestelmällinen ja harkitseva tai polulta poikkeava impulsiivinen luonne. Harva on niin jalo, että pystyy tasapuolisesti suhtautumaan kaikkiin eri tyylisiin ihmisiin.

Löydä liikunnan ilo -kirjan mukaan Virve on tyyppiä seikkailija. Ei se kyllä näytä liikunnan suhteen pitävän paikkansa. Onko Virve tehnyt mitään muuta kuin kävellyt ja pyöräillyt, koskaan? Ei kuulosta uusia kokemuksia ja liikunnallisia haasteita etsivältä seikkailijalta.

Vierailija kirjoitti:

Melkoista vuoristorataa ääripäästä toiseen ja kohkauksen aiheet vaihtevat, mutta jostain aina pakko kohkata.

Just tämä! Vähän jo odottaa, että mitä seuraavaksi. 🤣

Olenko ainoa, jonka mielestä on suorastaan vastuutonta lähteä suunnittelemaan uupumuksen hoitoa ihan vain oman kokemuksen ja itseoppineiden nettigurujen pohjalta?

Tuntuu nykyään olevan muutenkin suosittua korostaa omaa kokemusta ja dissata asiantuntijoita. Mutta kun asiantuntijan osaaminen perustuu tuhansien ihmisten kokemuksiin, ei vain yhden! Lisäksi asiantuntija tietää, miten tutkimusprosessi etenee, ja ymmärtää myös, miten tutkimusten tuloksia voi käyttää ja erityisesti miten niitä ei voi käyttää.

Uupua voi, vaikka olisi työstään kuinka innostunut. Silloin se, ettei enää jaksa innostua, ei ole syy vaan seuraus. Jos tekee työtä, jota rakastaa, saattaa puskea hampaat irvessä pidempään kuin silloin, jos työ on ihan sama. Siksi innostuksen lisääminen ei ole kestävä ratkaisu uupumiseen.

Äärimmilleen viety oman elämän optimointi puolestaan kuulostaa sellaiselta ruljanssilta, joka monen kohdalla voi olla omiaan pahentamaan uupumusta, etenkin sellaisilla ihmisillä, jotka ovat jo valmiiksi suorittajatyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Olenko ainoa, jonka mielestä on suorastaan vastuutonta lähteä suunnittelemaan uupumuksen hoitoa ihan vain oman kokemuksen ja itseoppineiden nettigurujen pohjalta?

Tuntuu nykyään olevan muutenkin suosittua korostaa omaa kokemusta ja dissata asiantuntijoita. Mutta kun asiantuntijan osaaminen perustuu tuhansien ihmisten kokemuksiin, ei vain yhden! Lisäksi asiantuntija tietää, miten tutkimusprosessi etenee, ja ymmärtää myös, miten tutkimusten tuloksia voi käyttää ja erityisesti miten niitä ei voi käyttää.

Uupua voi, vaikka olisi työstään kuinka innostunut. Silloin se, ettei enää jaksa innostua, ei ole syy vaan seuraus. Jos tekee työtä, jota rakastaa, saattaa puskea hampaat irvessä pidempään kuin silloin, jos työ on ihan sama. Siksi innostuksen lisääminen ei ole kestävä ratkaisu uupumiseen.

Äärimmilleen viety oman elämän optimointi puolestaan kuulostaa sellaiselta ruljanssilta, joka monen kohdalla voi olla omiaan pahentamaan uupumusta, etenkin sellaisilla ihmisillä, jotka ovat jo valmiiksi suorittajatyyppiä.

No olen joo samaa mieltä, mutta ei tuossa minusta se ole suurin ongelma.

Virve on jotenkin ihan hukassa oman elämänsä kanssa, enemmän kuin ennen. Oma minuus on jotenkin hukassa ja sitä omaa itseä rakennetaan ihan millä tahansa roolilla ja lokerolle.

Tuo itsensä määrittely sairausdiagnoosien kautta on sekin jotenkin tosi surullista. Siis toki ihmisillä on sairauksia, mutta kyllä olisi suotavaa että diabetes on enemmänkin jotain pieniä rajoituksia aiheuttava juttu elämässä sen sijaan, että identiteettinsä on diabetes. Virvellä 2/3 identiteetistä on näitä kaiken maailman diagnooseja, jotka on nekin enimmäkseen itsekeksittyjä. Ammattiura aiotaan rakentaa jonkun utmattningssyndroomasta ja matalasta ferritiinistä toipumisen ympärille. 🤷🏻‍♀️

Ja muutenkin pitää kaiken aikaa keksiä noita kummallisia lokeroita ja määritteitä. Täällä hyvin mainittiinkin, että Virve, joka liikkuu vain ja ainoastaan kävelemällä ja pyöräilemällä, on liikkujatyypiltään seikkailija? Samoin Virve puhui itsestään että meille korkeiden tavoitteiden ihmisille blaablaa… Ihminen, joka teki AMK:ssa lukuvuoden päätöstyön (aihe ja toteutustapa vapaavalinnaiset) videopäiväkirjana siitä, kuinka hän söi viikon ajan ainoastaan banaaneja ja rasvatonta maitoa? Korkeat standardit, my ass. Jos nyt Virven johonkin lokeroon haluaisi asettaa, niin minusta se olisi lähinnä tavanomaista matalampi elämänhallinta ja tavanomaista korkeampi pokka väittää mitä vaan. 😂

Ennemmin olisin myös huolissani siitä, että Virve tuijottaa noita hömpänpömppä-webinaareja kuten syrjäytyneet nuoret videopelejä, 8-14 tuntia päivässä ja päästen niiden avulla pakoon todellisuutta. Virven webinaarit voivat vaan olla hieman kalliimpi harrastus, ja joku niilläkin härskisti rahastaa Virveä ja muita halukkaita. En tiedä mitä ruotsalainen kirjanpitokäytäntö sanoo hömpänpömppäwebinaarien kirjanpitokelpoisuudesta, enkä haluakaan tietää. Toivon kuitenkin, että Virve noudattaa firmassaan hyvää kirjanpitokäytäntöä. (Virve kertoi itse, että kuukauden henkilökohtaiset menot olivat vuokran ja ruuan jälkeen 16 euroa sukkiin ja kosmetiikkaan ja 8 euroa kahviloihin ja baareihin. Pihiliineillä on varmasti myös suuri kiusaus siirtää henkilökohtaisia elinkustannuksiaan yrityskuluiksi.)

Muuten samaa mieltä kuin edellinen, mutta webinaarien maksaminen yrityskuluna on kyllä aivan ok, kyseessähän on pyrkimys oman ammattitaidon ja yritystoiminnan kehittämiseen. Virve voisi itse asiassa aivan hyvin laittaa vaikka ne vähäiset kosmetiikkaostoksensakin yrityskuluiksi, koska yritystoimintansa ja bloginsa (ainakin joskus...) käsittelee kosmetiikkaa.

Mielestäni työuupumuksen hoitaminen Virven toimesta on eettisesti väärin tai vähintään hyvin epäilyttävää. Virvellä ei ole yhtään mitään koulutusta aiheeseen, ja kyseessä on mielenterveydellinen ongelma. On aivan eri juttu neuvoa ihmisiä kosmetiikan käytössä kuin yrittää parantaa mielenterveydellistä ongelmaa. Mielestäni Virven kannattaisi vielä harkita vakavasti, haluaako lähteä tälle tielle. Voikohan tällaisista vaihtoehtohoidoista tehdä Valviraan ilmoituksen?

Samaa mieltä, ei eettiseltä tunnu. Vertaistuki on kyllä tärkeää ja online ryhmä uupuneille voisi olla ihan hyvä idea jos haluaa auttaa, mutta ei mikään uupumusguruna esiintyminen ja kalliiden webinaarien tms. pitäminen.

Vierailija kirjoitti:

Muuten samaa mieltä kuin edellinen, mutta webinaarien maksaminen yrityskuluna on kyllä aivan ok, kyseessähän on pyrkimys oman ammattitaidon ja yritystoiminnan kehittämiseen. Virve voisi itse asiassa aivan hyvin laittaa vaikka ne vähäiset kosmetiikkaostoksensakin yrityskuluiksi, koska yritystoimintansa ja bloginsa (ainakin joskus...) käsittelee kosmetiikkaa.

Ainakin ennen Suomessa verottajan kanta oli se, että koulutuksen kuuluu liittyä yrityksen alaan, benfurmaneiden luentopäivät ja onnellisen elämän seminaarit ei kelvanneet vähennyskelpoisina kuluina jolleivat ne liittyneet suoraan firman toimialaan. Näissähän on muuten vaan taivas rajana. Lapset kannattaa palkata 17-vuotiaina firman listoille, niin voi ajokoulun (hänellähän on kerran kuussa lähettitehtävä) ja lukiokirjatkin laittaa firman kuluihin, puhumattakaan kielikurssista ulkomailla (kielitaito on firmassamme tärkeää) tai opinnoista ulkomailla.

Toivottavasti Virve tietää mitä tekee. 🌺

Kuulostaa että haluaa tehdä saman kuin se joku toinen bloggaaja joka teki menestyneen kirjan uupumuksesta. Hän ehti ensin!

Onkohan tuollaisilla nettikursseilla oikeasti paljon kysyntää? En yhtään tiedä onko ne suosittuja. Oon varmaan vaan ihan out koko internetistä mutta ite en kyl menis millekään nettivalmennukselle.

Itse sairastin aikoinani 15 vuotta bulimiaa ja olin hoidossa monissa eri paikoissa (mm. HUS:n syömishäiriöpoliklinikalla) eli sain todellakin asiantuntijahoitoa. En kuitenkaan parantunut ennen kuin löysin netistä erään australialaisen ohjelman, jossa maksoin muistaakseni muutaman kympin. Kyseisessä ohjelmassa onnistuttiin sanoittamaan ongelman ratkaisu tavalla, joka kolahti just muhun, ja pääsin vihdoin eroon bulimiastani. Ohjelman oli tehnyt maallikkoaviopari (vaimoa tosin voisi kutsua kokemusasiantuntijaksi, koska hän oli myös sairastanut pitkään bulimiaa).

Kun puhutaan päänsisäisistä, käyttäytymiseen ja ajatusmalleihin liittyvistä ongelmista, on todella tärkeää, että lähestymiskulma on oikea. Siksi maallikonkin, kuten Virven, ohjeet voivat toimia jollekin paremmin kuin virallinen ammattiapu. Virve on kuitenkin matkan varrella perehtynyt uupumuksen ns. oikeaan viralliseen hoitotapaan, joten tuskin hänen ohjeensa olisivat haitallisia. Toki ensisijaisesti on kannatettavaa, että ihmiset hankkivat hoitonsa kouluttauneilta ammattilaisilta, mutta joskus apu voi todellakin tulla paremmin muualta.