Lue keskustelun säännöt.
Kysymys kateudesta, olkaa rehellisiä!
12.08.2012 |
Kuinka usein tunnette kateutta niitä ystäviänne kohtaan, joiden lapset ovat menestyneet omianne paremmin (koulumenestys, ulkonäkö, sosiaaliset tai mitkä tahansa muut taidot tms)?
Miten sen kateuden peittäminen omalta lapselta/perheeltä onnistuu?
Minun äidiltäni se ei onnistunut.
Kommentit (5)
Meidän isommat lapset menestyvät koulussa niin hyvin, ettei mulla on varaa kadehtia muita. Nuo muut luettelemasi eivät myöskään vielä vaikuta.
En ole ylipäätään kateellinen ihminen, olen kiitollinen siitä, että meillä on asiat nykyään tosi hyvin. Ainoa asia mitä keneltäkään muulta kadehdin, ovat opettajien pitkät lomat. Ja silti en olisi itse valmis opettajaksi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ylpeä, että minulla on niin hienoja kavereita!
voisin todeta että toki tunnen joskus kateutta jotain kohtaan mutta aivan varmasti jossain joku tuntee myös minua kohtaan.
Aina on jollain asiat paremmin kuin itsellä ja aina on jollain asiat huonommin kuin itsellä.
Ja pinta on aina pintaa. Mitä sinne seinien sisälle sitten kätkeytyykään...
Olen huomannut olevani todella kateellinen sellaisista lapsista, jotka ovat rauhallisia ja käyttäytyvät hyvin.
Omiani kasvatan tuskan hiki otsalla niska limassa, mutta nuo vilkkaat p*rkeleet onistuvat usein käyttäytymään typerästi ja nolosti. Onneksi päivä päivältä välähtää hyviäkin hedelmiä tuosta omastakin kasvatustyöstä ja samalla kun kadehdin noita rauhallisia ja siistejä lapsia, olen hetkittäin ylpeä itsestäni kasvattajana, kun näen, että jokin oppi noihin viiripäihin on tarttunut. Mutta silti kadehdin rauhallisia lapsia.
Ja samaan hengenvetoon jatkan, että tiedän, että erään rauhallisten lasten äidin huolena on, että hänen rauhalliset lapsensa jäävät minun lasteni kaltaisten viiripäiden jalkoihin, koska eivät osaa rauhallisuuttaan pitää puoliaan. Toisaalta ymmärrän tätä äitiä, toisalta ottaa päähän, sillä tämä äiti syyttää kaltaisiani äitejä siitä, että en kasvata lapsiani huomioimaan muita ja annan lasteni terrorisoida muiden lapsia käytöksellään. Kommentti satutti tosi paljon, koska olen välillä hyvin hyvin väsynyt itsekin siihen, että lapset pöllöilevät, koska teen rutosti töitä sen eteen että lapseni käyttäytyvät hyvin. Ehkäpä tämä äti taas on kateellinen rohkeiden ja energisten lasten äideille, mutta hän ei sitä itse tajua?
jos kateuttaan ei itselleen tunnusta. Eikä omaa kateuttaan edes tunnista. Silloin se näkyy.
Tämä on psykologian perussääntö kaiken kohdalla: mitä paremmin näet omat huonot puolesi, sitä vähemmän ne hallitsevat elämääsi.
Siksi yritän kaivamalla kaivaa itsestäni aina kateuden tunteet esiin. Ja sanon ääneen - jos en asianomaiselle itselleen, niin toiselle kaverille - olevani jostain kateellinen. Se on tehokas tapa häivittää kateus. Ainakin tilapäisesti.