1,8 v uhmaikä!

Eli jos ohjelma ei kelpaa, niin heti pois. Älä turhaan anna narua ja kokeile viittä eri ohjelmaa ja kuuntele sitä huutoa, ennen kuin lopulta reagoit. Jos napero huutaa puistosta lähtiessä, niin siinähän huutaa. Muksu kainaloon ja menoksi. Jos raivoaa kaupassa kärryistä, niin pääsee tasan tarkkaan normikärryjen istuinosaan, eikä mistään omista virityksistä puhettakaan. Ja itse pysyt ihan peilityynenä koko ajan!

eikä kannata kiinnittää liikaa huomiota siihen kiukutteluun..muuten huomaa että saa sillä huomiota. sanot vain rauhallisesti esim puistossa ett kohta lähdetään kotiin. sitten kun tulee kotiinlähdön aika sanot että nyt on aika lähte kotiin jos silloin saa itkupotkuraivarit annat hetken kiukutella ja sitten sanot uudellen että nyt lähdetään jos ei vieläkään usko niin sitten talutat/kanna lapsen pois. sinä olet aikuinen ja päätät ja kiukuttelemalla ei lapsi saa tahtoaan läpi. muista kuitenkin ottaa myös syliin ja kertoa että sinua kiukuttaa koska et haluaisi lhteä vielä, mutta nyt on aika lähteä kotiin syömään. nyäytä lapselle että ymmärrt ja hyväksyt hänet mmyös kiukkuisena. hermoja siin tarvitaan ja koitellaan. mutta itse joskus ainakin meinaan nauraa kun on välillä niin huvittaa tuo pienen uhmailu. voimia ja jaksamista pienen tahtojan kanssa.

vaikka joskus tahtoo hermo palaa ihan totaalisesti. Etenkin tuo syömisen kanssa temppuilu koettelee todella! Muuten mulle on aika sama vaikka kuinka huutaisi kaupassa kun osaan suhtautua siihen ihan kyllä juuri niin, että senkuin huutaa ja kytätköön ihmiset jos haluavat. Huudon takia en siis periksi anna jossain kärryasiassa. Ja pyrin myös siihen, että jos jotain kiellän niin se on myös kiellettyä jatkossakin.. eli yritän olla johdonmukainen ja selittää miksi.



Lähinnä hen varmistusta sille, että eikö tämä olekin uhmaa vaikka lapsi on vielä näin pieni? Mitä odotettavissa? Kauanko kestää? Onko päivissä/viikoissa/kuukausissa eroja? Mitä voin itse tehdä, että lapsesta kasvaa "normaali"?



ap

hakkasi päätä lattiaan kun suututti. :) Sinun lapsesi alkaa hyvää vauhtia lähestyä sitä kaikkein kukkeinta kautta, englannissakin tunnetaan nimellä "terrible twos" eli "kamala kaksivuotias". Ja yleensä myös sanotaan, että "uhmaikä on joka iässä", eli ihan vielä aikuisenakin joutuu kohtaamaan omia tunteitaan ja saattaa vaikka löytää itsensä kolmikymppisenä polkemassa jalkaa, kun väsyttää, on nälkä ja se ihana aviomies on juuri sillä hetkellä ihan perseestä. Uhmaikä kun ei oikeastaan tarkoita sitä, että lapsi haluaa uhmata kaikkea. Se tarkoittaa sitä, että lapsi kokee erilaisia tilanteita ja tunteita, hän opettelee tunnistamaan olotilojaan ja nimeämään niitä sekä vielä toimimaan yhdessä muiden elämää opettelevien ihmisten kanssa. Eipä siis ihme, että välillä tulee kokeiltua myös niitä vähemmän fiksuja vaihtoehtoja.



Sinun hommasi on olla turvakallio lapselle, auttaa lasta oppimaan itsestään, opastaa lasta ihmisten ilmoilla olemisesta ja toisen lähellä olemisesta ja antaa lapselle rajoja ja rakkautta.



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_on_uhmaiassa/

joillain alkaa jo yksi vuotiaana..ei se lopu koskaa, välillä vaan pahenee ja välillä hetkeksi rauhoittuu ja alkaa taas entistä voimakkaampana..teet vaan niinkuin olet tähänkin asti tehnyt olet mahd. tyyni, johdonmukainen ja tiukka.



sitä yritin vaan sanoa että muista ett lapsi ei itsekkään välillä ymmärrä miksi niin paljon kiukuttaa..joten muista tukea hänt kiukun keskellä ottaa syliin ja antaa kiukutella ja muista myös sanoittaa hänelle tunteita..esim...kylläpäs sinua harmittaa kun et saanutkaan autokärryjä mutta nyt me otamme tälläiset kärryt. normaali lapsi hänestä tulee kun saa huomata ett on ihana itsenään kiukkuine päivineen. jaksamista.

1,5v ja jatkuu edelleen , nyt 6v.välillä vähemmän, välillä enemmän. Temperamenttia ja tahtoa koko lapsi. Kakkonen sitten vaan hiukan uhmaa ja kiukuttelee ja nyt lähemmäs 3v jo tyyntyy. Ikinä et tiedä. ;)