Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoo ettei pysty olemaan täysin onnellinen
12.08.2012 |
mun kanssa, mutta ettei kuulemma myöskään ilman mua.
Tää on ihan hirveen uuvuttavaa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Ollaan oltu n. vuosi vasta yhdessä, ja miehellä tuntuu olevan kauheen ristiriitaiset tunteet.
Ollaan jo muutaman kerran päätetty erota, mutta aina mies on tullut toisiin aatoksiin, ja sanonut, ettei pysty luopumaan musta, koska välittää liian paljon, ja itkee jos puhutaan eroamisesta. Ei kuulemma voi kuvitella elämää ilman mua.
Kuitenkaan ei pysty sanomaan että rakastaa. Ei kuulemma kellekään ole koskaan pystynyt, eikä tiedä mitä se tarkoittaa. Selvästi jonkinlaista sitoutumiskammoa on havaittavissa, eikä ole ennen mua seurustellut kuin kerran, ja silloinkin vaan lyhyesti.. ikää 25v.
Mitä teen?? Rakastan miestä ihan kauheesti, ja meillä synkkaa ihan täydellisesti, ja mieskin on sitä mieltä kuulemma.
Auttakaa! Kannattaako jatkaa, voiko mies vielä tajuta rakastavansa, vai jääkö tämä ikuisesti tällaiseksi? Onko kokemuksia?
Kommentit (14)
että selkeästi rakastaa kun erotakaan halua.
Noin se itsekin sanoo.... että "luulee" rakastavansa, kun kerran niin mun kanssa tahtoo olla.. Mutta tuntuu itsestä vaan tosi oudolta..
Kyllä nyt luulis tietävänsä, jos rakastaa.. Mutta kun se kuitenkin myös sanoo, ettei ihan täysin onnellinenkaan ole. Sanoo kylläkin, ettei ole varma johtuuko se täysin musta, vaan ylipäätään ei kuulemma oikeen pysty olemaan onnellinen..
Ja joo, vanhempien kanssa on hieman ollut hankaluuksia. Hyvät välit, mutta hirveen ankara kotikasvatus, ja kauheet paineet tulee siltä suunnalta koko ajan.
Sekin tekee hänet onnettomaksi, eikä pysty kuulemma erittelemään, johtuuko huonot tunteet musta, vai jostain muusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kolahtaa. Eli pitää sua vähän varalla. Mä lähtisin jos olisin sinä.
kolahtaa. Eli pitää sua vähän varalla. Mä lähtisin jos olisin sinä.
mäkin juuri pelkään...
Että ei vaan vielä ole tajunnut, mitä on kun oikeasti rakastaa.
Mutta miksi se sitten sanoo, että tunnun sille juuri oikealta, ja se ei kuulemma ymmärrä itsekään, miksi ei ole onnellinen? Eikä kuulemma voi kuvitella naista, joka olisi hänelle jotenkin parempi...
ap
kukapa nyt sitä koskaan on...
Kyllä minusta kun kerran miestä rakastat, niin jos vaan itse jaksat niin jää vaan siihen katsomaan mihin tuo kehittyy. Nuoria olette vielä kumminkin. Voi hyvinkin olla että mies kypsyy yli sitoutumiskammostaan ja teistä tulee vakituinen pari. Toki voi olla että se päätyy eroonkin vaikka vuoden-parin päästä. Mutta kyllä jos oikeasti rakastat, kannattaa katsoa loppuun asti kun mahdollisuuksia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että haluaa satsata täysillä tähän suhteeseen, eikä koko ajan kattele, olisko nurkan takana parempaa.
Menkää pariterapeutille, perheleirille tmv. ja puhukaa ammattilaisen kera. Vuosikausia ei kannata tuhlata, jos homma ei etene.
kukapa nyt sitä koskaan on...
Kyllä minusta kun kerran miestä rakastat, niin jos vaan itse jaksat niin jää vaan siihen katsomaan mihin tuo kehittyy. Nuoria olette vielä kumminkin. Voi hyvinkin olla että mies kypsyy yli sitoutumiskammostaan ja teistä tulee vakituinen pari. Toki voi olla että se päätyy eroonkin vaikka vuoden-parin päästä. Mutta kyllä jos oikeasti rakastat, kannattaa katsoa loppuun asti kun mahdollisuuksia on.
rohkaisevasta vastauksesta! Kiva kuulla että jonkun mielestä toivoakin voi olla.
Luulenkin, etten pysty olemaan katsomatta loppuun asti, sillä silloin mietin ainakin aina, että "mitä jos".. Ja sitä en kestä.
Mutta en oikein tiedä kuinka kauan jaksan näissä epävarmoissa tunnelmissa..:( Haluaisin kuitenkin jo pian tuntea olevani ns. vakituisessa parisuhteessa, enkä jatkuvasti pelätä, että toinen lähtee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut iso osa näistä jotka valittavat tunteiden puutetta, onnettomuutta tai tyhjyyttä tmv vaan pelaavat aikaa.
Jos olisin vastaavassa tilanteessa, jatkaisin siinä tapauksessa että suhde nykyisellään kelpaisi minulle ja olisin valmis siihen että mies joku päivä päättää ettei enää tahdo jatkaa suhdetta. En jatkaisi jos minulla olisi jotain menetettävää, parempi surut nyt kuin sitten kun ehkä olen jo haavelinnojakin rakennellut yhteisestä tulevaisuudesta jne.
Että haluaa satsata täysillä tähän suhteeseen, eikä koko ajan kattele, olisko nurkan takana parempaa.
Menkää pariterapeutille, perheleirille tmv. ja puhukaa ammattilaisen kera. Vuosikausia ei kannata tuhlata, jos homma ei etene.
Tuotahan se juuri minustakin on..
Ärsyttää vaan kun mies ei itse tunnu tietävän yhtään mitään... Kyselee minulta koko ajan, että mitä se rakkaus on, ja onko se näin ym...
Mistä minä sen voin hänen kohdallaan tietää? Tuntuu että hänellä itsellään ei ole mitään käsitystä mistään, ja minun täytyisi jotenkin kertoa hänelle, että hän rakastaa/ei rakasta minua :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun kerran sitten pyysin häntä kuvailemaan, mitä rakkaus sitten hänen mielestään olisi, kuvaili hän sen todella lapsellisesti jotenkin näin: "no että on sellainen tunne, että kun näkee toisen, niin tulee vähän sellainen pelokas olo, eikä oikein uskaltaisi mennä juttelemaan, ja toinen tuntuu jotenkin jännittävältä ja saavuttamattomalta..."
huhhuh...eli siis kuvaili aika sanatarkasti, miltä tuntuu kun on joskus teininä IHASTUNUT johonkuhun...
Ja minähän olen hänelle tosiaan ensimmäinen nainen, jonka kanssa on ollut tuon ihastumisvaiheen ohi mentyäkin..eli onkohan se vaan hänelle jotenkin vieras asia vielä, ettei se alun jännitys kauhean kauaa kestä....? Ja sitä jotenkin edelleen kaipaisi..
niin etteko voisi keksia sille jonkun korvikkeen joka tulisi miehen suusta ulos vahan helpommin? Tuon ei pitaisi olla ylitsepaasematon ongelma.
Kuulostaa jotenkin silta etta sina painostat miesta analysoimaan tunteitaan kanssasi, ja sinulla on mielessa tietyt fraasit joiden ajattelet kuuluvan vakiintuneeseen suhteeseen, ja olet nyt ahdistunut kun et niita miehen suusta paivittain kuule? Jos kerran mies sanoo etta haluaa kanssasi olla, voisitteko sopia etta ette analysoi suhdetta ja ollaanko-tassa-nyt-100%-onnellisia-koko-ajan vaikka kolmeen kuukauteen, ja keksitte sille rakastan sinua-fraasille jonkun korvikkeen, vaikka tietynlaisen pusun jonka voi antaa ohimennen, ja keskitytte vaan olemiseen ja elamiseen ja katsotte sitten 3 kuukauden paasta miten on mennyt.
Miehesi ei ilmeisestikaan ole tottunut ilmaisemaan ja analysoimaan tunteitaan, joten han voi hyvinkin ahdistua siita etta painostat hanta omien odotustesi mukaiseen muottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin etteko voisi keksia sille jonkun korvikkeen joka tulisi miehen suusta ulos vahan helpommin? Tuon ei pitaisi olla ylitsepaasematon ongelma.
Kuulostaa jotenkin silta etta sina painostat miesta analysoimaan tunteitaan kanssasi, ja sinulla on mielessa tietyt fraasit joiden ajattelet kuuluvan vakiintuneeseen suhteeseen, ja olet nyt ahdistunut kun et niita miehen suusta paivittain kuule? Jos kerran mies sanoo etta haluaa kanssasi olla, voisitteko sopia etta ette analysoi suhdetta ja ollaanko-tassa-nyt-100%-onnellisia-koko-ajan vaikka kolmeen kuukauteen, ja keksitte sille rakastan sinua-fraasille jonkun korvikkeen, vaikka tietynlaisen pusun jonka voi antaa ohimennen, ja keskitytte vaan olemiseen ja elamiseen ja katsotte sitten 3 kuukauden paasta miten on mennyt.
Miehesi ei ilmeisestikaan ole tottunut ilmaisemaan ja analysoimaan tunteitaan, joten han voi hyvinkin ahdistua siita etta painostat hanta omien odotustesi mukaiseen muottiin.
ole ollenkaan painostanut häntä tässä asiassa, vaan hän saa itse välillä selaisia "onnettomuuskohtauksia", ja silloin aina kysyn, että mikä on...
Silloin hän aina sanoo, ettei tiedä, ja ettei vaan pysty olemaan onnellinen. Ja yksi syy on se, ettei tiedä rakastaako minua. Aina kuitenkin lopulta päätyy siihen tulokseen, että kyllä luulee, että kuitenkin rakastaa, ja sen jälkeen on asiat taas vähän aika hyvin.
On siis muitakin ongelmia hänellä. Ei oikein tiedä, mitä pohjimmiltaan elämältään haluaa, ja ei ole vielä "löytänyt tarkoitusta" elämälleen...
Ja näistä ei sitten osaa eritellä, johtuuko onnettomuus minusta, vai onko vaan muuten tyytymätön itseensä/elämäänsä.
Minusta hänellä on asiat kuitenkin tosi hyvin, joten vaikuttaa vähän myös masennuksen oireilta nämä.
Ja ollaan siis jo "kokeiltu" eroamista, ja tähän sanoo, että tuntuu "vielä pahemmalta", kuin mun kanssa olo :D
jotta häntä voisi ottaa vakavasti. Siis siinä mielessä vakavasti että viettäisi loppuelämän hänen kanssaan.
Tämä siis tällainen ulkopuolisen pikavaikutelma, jota ei ole tarkoitettukaan kunnon ohjeeksi.
että selkeästi rakastaa kun erotakaan halua. Hänellä ei ole termistö hallussa.
JOku ongelma rakkaus-sanan käyttöön, mitä lie tapahtunut lapsuudessa.
Onko kotonaan koskaan sanottu että rakastetaan. Valitettavasti kaikkien perheiden sanavarastoon rakkaus sana ei kuulu.
Teot kertokoon rakastaako jos ei pysty ääneen sanomaan.