Mieheni ex kyläilee hänen vanhempien luona. .

Ihanaa, että löytyy vielä aikuisia ihmisiä eronneiden joukosta.



Itsekin mietin yhdessä vaiheessa, avioeron kynnyksellä, miten yhteydenpito appivanhempiin jatkuisi eron jälkeen. Varmaan olisi jatkunut (eroa ei onneksi tullut).



Kyllä minäkin välillä ajattelen ex-poikaystävän (yli 10 vuoden takaa) perhettä. Pidin pojan vanhemmista ja siskosta ja onneksi välillä kuulenkin heidän kuulumisiaan. Kyläile en kuitenkaan heidän luonaan. Jos suhteemme olisi edennyt avioliitoksi asti ja lapsiakin olisi tullut, varmasti yhdeydenpito appilaan ja anoppilaan olisi säilynyt.

edes jonkilaista yhteyttä ex-anoppiin, olenhan hänen lastenlastensa äiti ja hän lasteni ainoa mummo. Lisäksi tultiin aina ihan ok toimeen, mitään kiistoja ei koskaan ollut, vaikkei mitään sydänystäviä oltukaan.



Valitettavasti sen jälkeen kun exäni pitkän liiton jälkeen vaihtoi minut lennossa nuoreen työkaveriinsa, myös anoppi pyyhki minut pois kartaltaan.



Erittäin surullista, mutta minkäs teet.

taka-alalle, vaikka tulinkin hyvin juttuun exäni perheen kanssa. Exälläni on nyt uusi kumppani ja mielestäni tuntui vaan asialliselta, että lähtijänä teen tälle uudelle tilaa. Toki silti hymyillään ja tervehditään, jos satun exääni/exäni sukulaisiin törmäämään. Olen sitä vastoin satsannut siihen, että tutustuisin paremmin uuden mieheni perheeseen. Hän kuitenkin edustaa tulevaisuuttani, ja mennyt on mennyttä.



Olisi mielenkiintoista kuulla, onko teillä, jotka edelleen pidätte tiivistä yhteyttä exänne perheeseen, uusia kumppaneita? Miten he suhtautuvat tähän yhteydenpitoon? Olitteko jättäjiä/ jätettyjä vai päättyikö liitto yhteisymmärryksessä?