Mitkä asiat todistavat, että vanhempasi välittävät perheestäsi?
Kommentit (14)
Vanhempani eivät ole kiinnostuneet tippaakaan perheestäni eivätkä ainokaisista lapsenapsistaan. Ovat nähneet tämän 6v ajan jona lapsia ollut, lapsenlaset peräti 2kertaa, silloinkin sukujuhlissa ohimennen. Eivät pidä yhteyttä, eivät kutsu kylään, eivät halua tulla kylään, eivät halua tavata lapsia. Ovat täydellisen piittaamatomia ja elävät itselleen. Eivät ole ikinä auttaneet minua mitenkään missään, eipä edes lapsena.
Ja olivat ihan samalla tavalla piittaamattomia lapsenakin, työnsivät 2kk ikäisenä vauvana kokopäivähoitoon ja loput ajat hoidattivat mummoloissa. Itsekkäät ihmiset eivät vanhemmiten mitenkään pehmene, itse olin naiivi ja luulin että heitä edes vähän kiinnostasiva ainoat lapsenlapset, mutta eipä kiinnosta. Viimeksi puhuttiin sukujuhlissa kolme vuotta sitten noin kaksi lausetta. Siinäpä se yhteydenpito viimeisen kuuden vuoden ajalta.
Vanhempani eivät ole kiinnostuneet tippaakaan perheestäni eivätkä ainokaisista lapsenapsistaan. Ovat nähneet tämän 6v ajan jona lapsia ollut, lapsenlaset peräti 2kertaa, silloinkin sukujuhlissa ohimennen. Eivät pidä yhteyttä, eivät kutsu kylään, eivät halua tulla kylään, eivät halua tavata lapsia. Ovat täydellisen piittaamatomia ja elävät itselleen. Eivät ole ikinä auttaneet minua mitenkään missään, eipä edes lapsena.
Ja olivat ihan samalla tavalla piittaamattomia lapsenakin, työnsivät 2kk ikäisenä vauvana kokopäivähoitoon ja loput ajat hoidattivat mummoloissa. Itsekkäät ihmiset eivät vanhemmiten mitenkään pehmene, itse olin naiivi ja luulin että heitä edes vähän kiinnostasiva ainoat lapsenlapset, mutta eipä kiinnosta. Viimeksi puhuttiin sukujuhlissa kolme vuotta sitten noin kaksi lausetta. Siinäpä se yhteydenpito viimeisen kuuden vuoden ajalta.
Soittavat ja kysyvät kuulumisia, auttavat pyydettäessä ja pyytämättäkin, maksavat lasten harrastukset, ilmaisevat monesti miten ihania lapset ovat ja miten ovat ylpeitä minusta ja miehestäni kasvattajina jne.
Vanhempani mm.
- Pitävät oma-aloitteisesti yhteyttä perheeseemme.
- Ovat aidosti kiinnostuneita koko perheen elämästä (lapsen koulu, harrastukset, minun ja miehen työt, matkat).
- Kertovat ja jakavat oman elämänsä kuulumiset.
- Haluavat tavata usein sekä lasta että meitä aikuisia (pyytävät kylään, tulevat mielellään kylään kutsuttaessa, ehdottavat yhteisiä menoja).
- Hoitavat lasta aina kun pyydetään ja itse asiassa itse usein kyselevätkin hoitokeikkojen perään, koska ikävöivät mummi-vaari-aikaa lapsen kanssa, jos on liian pitkä tauko.
- Tekevät asioita myös meidän aikuisten kanssa (isäni käy mieheni kanssa kahdestaankin pelaamassa tai saunomassa).
- Tukevat ja tsemppaavat kaikissa yrityksissämme (ajallisesti, taloudellisesti, henkisesti, käytännön apuna).
- Iloitsevat aina iloistamme ja koittavat auttaa, jos on huolia tai haasteita.
- Muistavat aina merkkipäivät ja huomioivat muutenkin (esim. tuovat tuliaisia ja lähettelevät kortteja matkoilta).
- Kertovat rakastavansa, halailevat ja pussailevat ja muutenkin osoittavat rakkauttaan (okei, isäni harvoin sanoo suoraan rakastavansa mutta halaa kyllä aina minua ja lasta, ja mies ja iskäni eivät myöskään pussaile tai halaile, mutta kättelevät rempseästi ja taputtelevat olalle miehisesti).
Kaiken kaikkiaan siis ovat läsnä ja myötäelävät. Olen aina kasvaessani voinut luottaa vanhempieni ehdottomaan tukeen ja rakkauteen, ja onnekseni he suhtautuvat samoin mieheeni ja lapseemme. (Miehen vanhemmat eivät valitettavasti ole elossa.)
haluaisivat viettää aikaa meidän kanssamme. Soittaisivat ja iloitsisivat asioista kanssamme. Nyt ei valitettavasti mitään noista:((.
Vanhempani mm. - Pitävät oma-aloitteisesti yhteyttä perheeseemme. - Ovat aidosti kiinnostuneita koko perheen elämästä (lapsen koulu, harrastukset, minun ja miehen työt, matkat). - Kertovat ja jakavat oman elämänsä kuulumiset. - Haluavat tavata usein sekä lasta että meitä aikuisia (pyytävät kylään, tulevat mielellään kylään kutsuttaessa, ehdottavat yhteisiä menoja). - Hoitavat lasta aina kun pyydetään ja itse asiassa itse usein kyselevätkin hoitokeikkojen perään, koska ikävöivät mummi-vaari-aikaa lapsen kanssa, jos on liian pitkä tauko. - Tekevät asioita myös meidän aikuisten kanssa (isäni käy mieheni kanssa kahdestaankin pelaamassa tai saunomassa). - Tukevat ja tsemppaavat kaikissa yrityksissämme (ajallisesti, taloudellisesti, henkisesti, käytännön apuna). - Iloitsevat aina iloistamme ja koittavat auttaa, jos on huolia tai haasteita. - Muistavat aina merkkipäivät ja huomioivat muutenkin (esim. tuovat tuliaisia ja lähettelevät kortteja matkoilta). - Kertovat rakastavansa, halailevat ja pussailevat ja muutenkin osoittavat rakkauttaan (okei, isäni harvoin sanoo suoraan rakastavansa mutta halaa kyllä aina minua ja lasta, ja mies ja iskäni eivät myöskään pussaile tai halaile, mutta kättelevät rempseästi ja taputtelevat olalle miehisesti). Kaiken kaikkiaan siis ovat läsnä ja myötäelävät. Olen aina kasvaessani voinut luottaa vanhempieni ehdottomaan tukeen ja rakkauteen, ja onnekseni he suhtautuvat samoin mieheeni ja lapseemme. (Miehen vanhemmat eivät valitettavasti ole elossa.)
Ovatko vanhempasi vielä nuorehkoja? Olisipa mullakin tuollaista!!!
Itsestäänselvä asia. Eiköhän se tärkein välittäminen tapahtunut lapsena ja nuorena, ei minun vanhempieni tarvitse mitään erityistä tehdä ostaakseen rakkauteni.
Itsestäänselvä asia. Eiköhän se tärkein välittäminen tapahtunut lapsena ja nuorena, ei minun vanhempieni tarvitse mitään erityistä tehdä ostaakseen rakkauteni.
Kyllä vanhemmat välittävät lapsistaan vielä vanhoinakin ja voivat auttaa puolin ja toisin toisiaan:)).
vanhempani haluavat tavata meitä. Kutsuvat kylään, hoitavat mielellään meidän lapsia tarvittaessa, keskittyvät lapsiin heitä hoitaessaan, muistavat jokaisen synttärit (myös mieheni)..
Uskoisin meidän perheen olevan hyvin tärkeä omille vanhemmilleni.
Hoitaa lapset aina kun pyydän, ostaa lahjoja synttäreiksi ja jouluksi ja antaa vielä rahaa siinä sivussa lasten hankintoihin. Toimii takaajana kun tarvitsemme lainaa. Auttaa rahallisesti jos on tiukkaa. On tukena ja turvana aina kun tarvitsee!
ja lahjoittavat rahaa aina jouluisin ja syntymäpäivinä ihan merkittäviä summia.
vaikuttavat kiusaantuneilta siitä etteivät osallistu meidän elämään ja priorisoivat muut menonsa aina yli esim. meidän lasten juhlapäivien. Kovasti selittelevät ja perustelevat kuinka osallistuminen olisi todellakin heidän tilanteessaan vallan kamalan mutkikasta, vaikka kukaan ei ole heiltä syitä kysellyt.
Ehkä siellä siis on jotain vähäistä välittämistä taustalla.