Mieltäni vaivaava kysymys MAATALON EMÄNNILLE

monet pienviljelijät sinnittelee vielä viimeiset vuotensa ennen eläkepäiviä sillä vanhalla kalustolla. Ei ole järkevä investoida noihin herkkuihin jos/kun tietää ettei kukaan ole jatkamassa tilaa

monet pienviljelijät sinnittelee vielä viimeiset vuotensa ennen eläkepäiviä sillä vanhalla kalustolla. Ei ole järkevä investoida noihin herkkuihin jos/kun tietää ettei kukaan ole jatkamassa tilaa

se on meilläkin mennään jokunen vuosi näin, pitäisi olla paljon suurempi tila että lapsien kannattaisi jatkaa tilaa, eikä ole painostettu, elannon saa helpommin muualta (luulisin )

monet pienviljelijät sinnittelee vielä viimeiset vuotensa ennen eläkepäiviä sillä vanhalla kalustolla. Ei ole järkevä investoida noihin herkkuihin jos/kun tietää ettei kukaan ole jatkamassa tilaa

Meijeri ei edes hae maitoa, jos sitä ei ole tarpeeksi.

t. kaupunkilaistyttö

oli vielä paljon sukulaisilla pientiloja, joissa oli alle 10 lehmää. Rintamamiestiloja.. Nykyään sellaiset tilat ei kai kannata. Minun tuli oltua isomummoni tilalla koulujen loma-aikoja.



Lehmät huhuiltiin laitumelta navettaan, ja sieltä ne jonossa löntysti sisälle, emäntä lypsi ne joko koneella tai käsin ämpäriin. Minäkin sain kokeilla. Yksi lehmä oli sellainen, ettei se digannut itikoita ja paarmoja ja löntysti itse navettaan niitä pakoon, kun muut oli laitumella. Isomummo sitten siihen enemmän kiintyi, kun se viihtyi niin paljon siinä lähietäisyydellä. Se oli kuulemma niin viisas lehmä, että isomummoni itki, kun lehmä pistettiin vanhuuden takia teurasautoon. Heillä oli myös ihan erinomaisen viisas emakko, jota ei raskittu teurastaa, kun se oli kuulemma viisaampi, kuin talon koira. Minusta se oli ihan hervottoman iso, ja se istui minun vieressäni, kun olin laiturilla ongella. Ankat ja hanhet kulki siellä vapaina, joskus kettu nappasi jonkun.



Heinätkin laitettiin vielä seipäille, kerättiin ja vietiin latoon, jossa minä sain olla polkemassa niitä tiukempaan. Eväät syötiin pellon laidalla, termarista kahvia ja voileipiä. Puoli sukua oli aina talkoilla heinätöissä. Mahtaakohan sellaista enää missään..

on urospuolinen nuori nauta.

Meijeri ei edes hae maitoa, jos sitä ei ole tarpeeksi.

mutta tuolla tavalla omat vanhempani toimivat ja moni muukin kotipaikkakunnallani. Joka vuosi noita pientiloja lopettaa.

on ihana ja mielenkiintoinen. Haluaisin oikeasti päiväksi tilalle mukaan.

helsinkiläinen mökkinaapurin tyttö välillä tilalla ja se tykkäsi aivan älyttömästi lehmien kanssa touhuamisesta, vasikoitten ruokkimisesta jne. Oli kivoja kesiä.



Itse rupesin jossain vaiheessa pelkäämään hulluna sitä lehmien ulkoilua. Välillä kun sattui onnettomuuksia, puskemisia, jalkavammoja ja aidoista karkaamisia. Kauheinta oli jäädä muutamaksi tunniksi kotiin yksin ja kytätä koko ajan että milloin ne karkaa tms...

Lehmät tulivat jo navettaan, mielellään tulivat, kun satoi vettä niin paljon.

on urospuolinen nuori nauta.

naaraspuolinen on vastaavasti hieho. Sonni on aikuinen miespuolinen ja härkä on kuohittu sonni,niitä ei oikeastaan tiloilla ole , on vain lihatiskillä ja ravintolan ruokalistalla.

Ihania vastauksia ja eipä ole tämäkään kaupunkilaisnainen tullut aikaisemmin miettineeksi näitä. :-D

on urospuolinen nuori nauta.

Miehen kanssa kerran asiaa mietittiin ja mies sanoi että se on nuori poikalehmä :) no sen verran minäkin tiedän ettei poikalehmiä ole....

tämäkin nostaa

on kyllä erikoinen juttu! Suurin osa vanhempieni tilalla oli sitä "massaa" ja sitten oli the queen, ylväsryhtinen satatonnari joka sanoi mitä tehdään. Lempilehmäni oli aika tyhmä, siis todellakin yksinkertainen eläin joka ei ymmärtänyt rutiineista mitään. Jäi veräjälle möllöttämään kun toiset meni jo.



Ja voi sitä kauhun hetkeä kun teurasauto kaartoi pihaan. fiksuimmat tiesi että nyt joku lähtee.

monille se on yleisnimenä kaikille naudoille, mutta lehmä on poikinut naaraspuolinen nautaeläin, kerran poikinutta sanotaan hieholehmäksi, useammin poikinut on vain lehmä.

tätä huikean hyvää ketjua uusille lukijoille!

Meillä on vain lihakarjaa jote lypsylle ei tarvitse huudella mutta muuten aina pitää. Sonnit tulee kun huutelee pojuja ja lehmät tulee luokse kun huutaa pyrriä.



Kaikenlisäksi nämä tunnistaa nimensä, siis ne jotka osaamme nimetä ja puhutaan nimillä. Olen kaukaa huutanut tietyn elukan luokse pelkästään sen nimeä huutamalla.



Musta on ollut kiehtovaa seurata näiden laumakäyttäytymistä. Niillä on omat arvojärjestyksensä ja keinot laittaa niskottelevat rotiin. Myös puolustaminen on jännää katsottavaa.



Itse olen entinen kaupunkilaislikka joka lähti emännäksi maataloon :)

Sarvilla pidetään järjestystä yllä. Sit joskus ne on "härillään" ja yrittävät pellolla astua toisiaan. Kevään hauskin päivä on se kun lehmät pääsee ekaa kertaa pellolle. Kyllä siinä vanhakin kanttura nuortuu ja juokseva vanhempi lehmä on todella hassu näky, koska utareet seilaa puolelta toiselle kuin valtamerialus. Vanhat lehmät tiesi aina mitä tapahtuu jo monta päivää ennen laitumelle menoa. Rupesivat huutelemaan kuorossa aina kun navetan ovia avattiin. Sitten kun ketjuja alettiin h-hetkellä irrotella, osa rupes ravaamaan jo parressa. Se on kanssa näky josta tulis varmaan youtube-hitti.

Eräs kaupunkilainen kysyi minulta mitä eroa on oljella ja heinällä ? Tietääkös kaupunkilaismammat av:lla eron ?



Arvatkaas tykkääkö lehmät juoda kahvia ?



Syökö lehmät sieniä tai sipuleita ?



Voiko vasikan opettaa hyppimään esteitä ?



Minä maalaistalon tyttärenä käyn myöhemmin kertomassa omat vastaukseni näihin kysymyksiin.