Jos nainen jää keski-iässä sinkuksi eikä enää koskaan seurustele, niin
miten yksinäistä sellaisen elämä sitten mahtaa olla kun lapset lähtevät kotoa jne. Onko kukaan seurannut sivusta sellaisen elämää? Mietityttää se kun en millään kestäisi enää elämääni mieheni kanssa, ja tiedän että tuskin koskaan enää ryhtyisin seurustelemaankaan. Ajatus houkuttelee, mutta epäilen että rupeaa kaduttamaan lopulta ja tulee aivan helvetin yksinäistä.
Kommentit (24)
Kaffebulla kirjoitti:
Jos parisuhteeseen lähtee yksinäisyyden pelosta niin siinä on jo vääristä syistä menty yhteen.
Suurin osa ihmisistä on siis parisuhteessa vääristä syistä. Menetkö tämän kertomaan heille?
No höpö höpö!
Olen 53 ja erosin pitkästä avioliitosta 6 vuotta sitten. Samalla ovenavauksella lähti lapsetkin omille teilleen.
Olen nauttinut joka hetkestä, kun SAAN olla yksin! En kaipaa yhtään ketään, en tunne oloani yksinäiseksi vaan olen joka päivä onnellinen yksinelämisestä. Ei konflikteja, ei kompromisseja, ei enää ketään, joka pahoittaa mun mielen tai omansa.
Heiloja on kuuden vuoden aikana ollut, mutta joka kerta herään aika nopeesti tajuamaan, miksi on niin paljon parempi olla yksin. Nyt olen päättänyt, etten ota edes noita heiloja yhtäkään enää vaan elän tätä tyytyväistä elämääni yksin.
Mieti, mitä teit n. 30 vuotta sitten. Mieti, kuinka pitkältä (tai lyhyeltä) aika sieltä nykyhetkeen on tuntunut ja sitten mieti 30 vuoden päässä olevaa tulevaisuutta. Koetko, että olet onnellisimmillaan, jos tuo miehesi tulee olemaan kaikki ne vuodet hyvin läheisenä elämässäsi