Olenko oikeasti vastuussa varatun miehen moraalista?

Jos kerran tiedät miehen olevan varattu, niin moraaliltaan moitteeton nainen ei ryhdy suhteeseen.

saman tuomion kuin mitä rikoksesta?



Jokainen meistä on enemmän tai vähemmän yllytyshullu, varsinkin jos on kyse omasta ilosta, hyödystä, nautinnosta jne. Jos emme ollenkaan tukisi toistemme valintoja, niin eläisimme todella karmeassa maailmassa.

vain omasta moraalistasi. Et ole mitenkään vastuussa miehen valinnasta. Voit tehdä kuten haluat kunhan olet valmis kantamaan vastuun seurauksista.



Minullakin oli usean vuoden ajan seksisuhde varattuun ja se toimi ihan hyvin.

Mutta eihän se moraalikysymys ole vain miehen asia. Onhan sullakin mietittävänä haluatko elää moraalittomasti vai et.

Toisaalta sinä tiedät mihin olet ryhtymässä, et ole puhdas pulmunen. Vastaat seurauksista.

jos itse epäröit, älä lähde hommiin varatun kanssa.

Mutta turhaan mammat täällä vaahtoa tällaisista kysymyksistä. Jotkut pettää , jotkut ei.

jaa-aa.. ihmettelen enemmän miten SINÄ pystyt alkamaan jonkun kakkosnaiseksi? Miten SINÄ haluat ottaa vastaan munaa, jota mies on juuri uittanut vaimonsa *ssa?



Mä en pystyisi.



Mutta vastaus: et tietenkään ole vastuussa muidne tekemisistä, jokainen on omistaan. Eli määrittele onma moraalisi ja se, haluatko olla perhettä rikkomassa.

että tiedät toimivasi moraalisesti väärin. Mitä se tekee itsetunnollesi, arvokkuudellesi, vapaudentunteellesi, kun joudut koko ajan miettimään, että milloin paljastut ja mitä siitä seuraa. Mietit enemmän sitä mitä suhde tarkoittaisi miehelle ja hänen perheelleen, ja hyvä on että mietit. Muista miettiä myös sitä, että ettei vaikutukset ole sinullekaan pelkästään positiivisia.

Siitä alkaa sitten semmoinen suo ettei loppua näy.

En ole ap, mutta samassa tilanteessa. Minun vapaudentunnettani ja itsetuntoani pelkästään kohentaa, että vielä keski-iässä joku piirittää minua ja kokee viehättäväksi, ja että siis vaihtoehtoja on. Ei minun tarvitse tyytyä omaan mieheeni vaan pysyminen liitossani on vapaa valinta. En myöskään pelkää paljastumista, koska en usko oman liittoni päättyvän siihen (tästä on miehen kanssa puhuttu) ja vaikka se päättyisi, ei se olisi maailmanloppu. Ei minulla ole oikein mitään menetettävää.



Ainoa, mikä minua estää, on se, että piirittävällä miehellä on vielä alaikäisiä lapsia toisin kuin minulla. Jos hän jäisi kiinni vaimolleen, vaimo voisi esim. käyttää lapsia kiristyksen välineenä tyyliin ellet lopeta, et saa enää koskaan nähdä lapsiasi. Tilanne olisi ikävä miehelle ja hänen koko perheelleen.

Aviorikosta ei ole enää vuosikymmeniin ollut olemassakaan.

joten miksi yököttäisi ajatus siitä ? Sama se onko vaimo vai yhden yön juttu , kenen jäljiltä saa. Kyllähän jokainen peseytyy. Voi teitä , löysätkää vähän nutturan nyörejä :D