Sain sijaislapseksi todella traumatisoituneen alle 1v vauvan, ja nyt tuntuu, että

heräsi mielenkiinto, että millä tavoin noin pieni vauva oireilee traumojaan? Itkeekö koko ajan vai mitkä ovat ne jutut, jotka saavat hänen hoitamisessaan epäilemään sinua omasta jaksamisestasi?

Et varmaan ajatellutkaan sen olevan helppoa?

Kauanko lapsi on ollut sinulla sijoituksessa?



Kannattaa antaa ajan kulua niin huomaat itsekin, että lapsi alkaa tuntua enemmän perheenne "jäseneltä" Alussa luonnollisesti niin pientä vähän höösää varsinkin kun ei ole oma lapsi.



Anna ajan kulua ajan myötä helpottaa ja lapsi alkaa luottamaan sinuun. Jaksat varmasti, ota hyöty irti keskustelupalstoilta ja käy tapaamisissa joissa näet muita samassa tilanteessa olleita. Älä heitä hanskoja tiskiin, pärjäät varmasti. Pieni myös tarvitsee sinua nyt luomaan pysyvyyttä elämäänsä.



Tsemppiä terkuin sijaisvanhemmuutta pohtiva äiti.

Eikö se ole aika normaalia että pienintä joutuu hoitamaan vanhempien lasten kustannuksella ja yleensä sijoitukseen kai tulee omia lapsia nuorempia? Alle 1-vuotias tarvitsee jo ikänsä puolesta hirvittävästi huomiota, saati sitten jos on huonoja kokemuksia taustalla. Olisiko tuo peräti ihan tavallinen lapsiperheen ongelma, että tuntuu ettei kaikille lapsille riitä aikaa tarpeeksi?



Pystytkö tarkentamaan mitä tarkoitat hyysäämisellä?

kantoliina hyvä? vauva saisi koko ajan sun kehon turvaa ja sä saisit kädet vapaiksi ja pystyisit paremmin huomioimaan muita.



Ei myöskään ole häpeä luovuttaa MUTTA tee se ajoissa.

Päivä kerrallaan... Eihän tässä muutakaan voi.



Meillä on yhteensä kuusi lasta, eli kaksi minun biologista, miehen kaksi biologista, kaksi moniongelmaista sijoituslasta ja leipätyöni teen perhekodissa.



Aidosta halusta olla vanhempi tähänhän on lähdetty, ei tämä ole työtä vaan vanhemmuutta, iloineen ja suruineen. Jokaista lasta tulee rakastaa, arvostaa ja kohdella, kuin omaansa.



Yhdessä yössä lasta ei saa pelastettua, se vaatii vuosia. Askel kerrallaan. Ei liika huomiokaan ole hyväksi.

keskity liikaa ja ylenpalttisesti vauvaan vaan ota hänet mukaan normaaliin perheeseen siinä määrin kun se on mahdollista. Normaalia perhe-elämäähän sinä hänelle tarjoat, et terapiaa. Siihen tarvitaan muita ammattilaisia. Perustarpeet, hyvä rytmitys, läheisyyttä ja hellittelyä, myös muiden kuin sinun toimesta, välillä omaa aikaa myös sinulle.



Onko sinulla työnohjausta tms., vertaisyhteys kokeneempiin sijaisperheisiin myös kullanarvoinen. Kysy, onko mahdollista järjestää, varmaan saat yhteystietoja sos.toimen taholta.

Nyt jo ahditsaa, miks ne antoi mulle tuon??

Toivomukseni oli hieman vanhempi lapsi, leikkis omieni kanssa aika vaivatta..

Nyt jo ahditsaa, miks ne antoi mulle tuon??

Toivomukseni oli hieman vanhempi lapsi, leikkis omieni kanssa aika vaivatta..

niin ehkä sinun pitäisi kaikkien edun vuoksi ottaa asia esiin. JOs et halunnut lasta, et halua sitä edeleenkään, koet että sun tahdon yli on kävelty, lapsi ei tule saamaan sulta mitä piti.

Nyt rohkeasti perumaan tämä juttu. Ei ole oikein, että vetkutat asiaa. Vahingot ovat suurempia silloin.

Sua on ehkä vähän hyväksikäytetty, luotettu siihen, että kiltti ihminen ei kehtaa sanoa ei edes siinä tapauksessa että saa lapsen jollaista ei halunnut.

Voi ei, toivottavasti pieni ihmisen taimi ei joudu taas hylkyyn :( Kyllä lapsukainen siitä tasaantuu, kunhan jaksat antaa hellyyttä, joka häneltä on puuttunut.