Te joilla on yliopistotutkinto, mutta ei "ammattia", oletteko kokeneet työllisymisen hankalaksi?

joo

mä olen valmistunut 1998. Opiskeluaikana kyllä kannattaa valita joku suuntautuminen, siis joko toimiala tai funktio, jota kohti tavoittelee. SIis miettiä itse millaista roolia haluaisi tehdä. SItten mahdolliset harjoittelut, sivuaineet, seminaarit jne. kannattaa valmistella sen suuntautumisen mukaan.



Jos nyt on sitten jo valmistunut eikä töitä ole, niin sama juttu. Ensin miettii mitä haluaa tehdä. Sitten vaikka listaa kaikki työpaikat, joissa sitä työtä tehdään. Sitten kaivelee sukulaisista/ystävistä/proffista jne. jos joku sattuu tuntemaan jonkun joka siinä työpaikassa töissä ja saisi järjestettyä vaikka haastatteluja, joissa voisit selvittää mitä vaaditaan sen työn tekemiseksi. Sitten teet vaikka toimintasuunnitelman miten saavutat ne taidot.

mäkin menin opiskeluaikana jo alan töihin ja sitä kautta on sekä työkokemusta että verkostoja ja suhteita niin, että aina on jotain urjennut. humanistiala.

mäkin menin opiskeluaikana jo alan töihin ja sitä kautta on sekä työkokemusta että verkostoja ja suhteita niin, että aina on jotain urjennut. humanistiala.

Tuntui, etten ole "mikään". Toisaalta pystyin hakemaan tosi monipuolisesti erilaisiin työtehtäviin. Pari-kolme kuukautta olin työttömänä ja se oli ehkä elämäni pisimmältä tuntunut pari-kolme kuukautta... Erilaisten vaihtoehtojen joukosta työura lopulta löytyi.



Valmistumisesta on nyt n. 10 vuotta ja olen ihan tyytyväinen tutkintooni ja tilanteeseeni. Työ on opettanut ammatin, mutta en minä tähän olisi pystynyt ilman koulutustani.

Minua huolestutti niin hirveästi ajatus työpaikan etsimisestä pelkkänä maisterina ilman ammattia, etenkin kun kaikki työkokemuksenikin oli ns. hanttihommista, että hain vähän kaikkea mitä vastaan tuli ja otin vastaan ensimmäisen mitä sain - vaikka siinä oli TODELLA huono palkka. Hanttihommapalkka mutta paljon vaativampi työ, ei se nyt mikään loistotilanne ollut.



Toisaalta sitten kun sitä vähän paremmin koulutusta vastaavaa työtä alkoi olla merkittäväksi CV:hen niin työpaikat paranivat muutamassa vuodessa paljonkin. Mitäs nyt sanoisin, ehkä noin viidessä vuodessa olin jo oikeasti oikein hyvässä työssä ja palkkakuopastakin oli jo kömmitty.

Maalla kun asun, niin täällä on vaihtoehdot aika rajalliset. Muuttaakaan ei voida, koska ollaan maanviljelijöitä.



Mutta niin sitä täälläkin kehittelee itselleen uran: Osin olen maanviljelijä, mutta oman koulutusalan töitä teen siten, että mulla on kaksi sivutoimista työtä omalta alalta. Ja se oma alakin on vähän muokkautunut opiskeluajoista.



Teen siis kolmea eri hommaa, kaikkia vähän. Ja tykkään tästä tilanteesta, koska pystyn todella hyvin itse muokkailemaan työmääriä ja työaikoja, kun ei ole mitään täysipäiväistä vakituista työtä.

Ihan oelkkä maisterintutkinto ilman rautaista työkokemusta hyvin työllistävältä alalta tai johonkin tiettyyn ammattiin tähtäävää lisäkoulutusta on hyödytön.

Tuskaa. En halunnut alkaa enää väitöskirjaa tekemään, nyt siis työttömänä. Hakijoita vähiin paikkoihin on paaaljon. Harjoittelun lisäksi vuoden työkokemus (ei alakohtaista). En todennäköisesti tule työllistymään koskaan omalle alalleni, kohta kolmekymmentä kun olen. Eikä minua kyllä huolita muuallekaan, liian vähän työkokemusta.

mutta mitään kontaktia työelämään ei ole vaikka koko ajan haen töitä. eikä paperit varmasti asiaa muuta. eli tarkoitus on vaihtaa ja nimenomaan "ammattiin valmistavalle linjalle" yliopistossa. sieltä voinee saada edes jotakin töitä ilman suhteita.



enkä ole edes epäsosiaalinen. kavereita saan. mutta ne ei auta kun töitä on niin vähän, etteivät he, joilla niitä on, vinkkaa kavereilleenkaan.

Opiskelin laajan tutkinnon kahdesta tiedekunnasta ja perustin yrityksen. Töitä on riittänyt laidasta laitaan yllin kyllin ja ylikin.

hommia on kyllä ollut ihan hyvin tarjolla, mutta kun ne ovat pätkätöitä, niin täytyy aina olla etsimässä jotain. Se on aika kuluttavaa. Valmistuin yli 10 v sitten ja nyt olen toista kertaa valmistumisen jälkeen työttömänä. Avoimia paikkoja kyllä on mutta kun hakijoita on aivan älyttömästi.

Moni pääaine antaa aineenopettajan pätevyyden suoraan. Kaikki antavat oikeuden hakea valtion virkamiehiksi soveltuvalle alalle, sekä tutkimustehtäviin omalle alalle (ei tietenkään senioritutkijaksi tai tutkimusjohtajaksi, mutta perusanalyysiä tekemään).

19-vuotiaana valitut sivuaineet ei sitten hirveästi hyödyttäneet tosi elämässä. =)



Maisterin papereilla olen päässyt lähinä siivoamaan.

Moni pääaine antaa aineenopettajan pätevyyden suoraan.

Pedagogiset opinnot puuttuvat.

Yliopistotutkinto ON ammatti. Moni pääaine antaa aineenopettajan pätevyyden suoraan. Kaikki antavat oikeuden hakea valtion virkamiehiksi soveltuvalle alalle, sekä tutkimustehtäviin omalle alalle (ei tietenkään senioritutkijaksi tai tutkimusjohtajaksi, mutta perusanalyysiä tekemään).

Monet humanistisen puolen tutkinnoista on sellaisia, ettei niillä haetaan minkäänlaista valtion virkaa. Tutkimuksen tekeminen on tarkoitettu vain lahjakkaimmille: se ei todellakaan ole riviopiskelijan työtä ellet sitten ole jollain luonnontieteellisellä alalla.

Sitten on ylikouluttautunut jos sattuu möläyttämään että on tohtorin paperit, vaikka olisi valmis tekemään henkensä pitimiksi niitä hanttihommiakin... Tutkimukseenkaan kun rahoitusta ei löydy kaikille.