voisitko aloittaa suhteen tai mennä naimisiin uskovaisen kanssa?

En kestäisi asua yksinkertaisen tai epärehellisen kanssa.

t. uskis

Ei kävisi ainakaan seuraavat:

- muslimit

- mormonit

- skientologit

- jehovantodistajat

- harekrishnat

- lestadiolaiset

- helluntailaiset

- adventistit

- luthersäätiöläiset

- nokianherätysläiset



Koska olen saanut elämäni aikana jo ihan riittävästi paheksuntaa ja painostusta liberaalikristityn elämänkatsomuksestani.

vakaumuksellisesta kristystä miehestä. Mies on pahoinpidellyt, kiusannut, suorastaan rääkännyt ystävääni. Mutta kas, ei haittaa: miehen mukaan hän on pyytänyt näitä asioista anteeksi Jeesukselta, joten niitä ei ole hänen näkökulmastaan koskaan tapahtunutkaan.



Kiusaa KOKO AJAN. Käyttää tähän lapsia välikappaleina niin, että kaikki ovat ihan raunioina. Muille ihmisille esittää pyhää. Karmea tyyppi! Ja kuten sanottu, vakaumuksellinen kristitty. Pari muutakin diagnoosia voisi antaa (ellei jo annettukin).

Edellyttäen, että uskonto ei olisi mitään kiihkoilua ja muissa asioissa elämäntapamme olisivat suhteellisen samanlaisia. Harvoin kai uskonnosta käydään keskusteluita, eiköhän tuo kommunikointi arjessa koske suurelta osin rahankäyttöä ja kotitöitä sekä lastenkasvatusta.

En voisi, koska tuskinpa mies siinä tapauksessa suostuisi mahdollisten lastemme uskonnottomaan kasvatukseen.

ja asenteesta. Oikeaoppinen kristittyhän kunnioittaa ja rakastaa muita uskontoon katsomatta. Jos mulla ja hänellä klikkais mahottoman hyvin, niin en näe syytää miksi en voisi uskovaan mieheen rakastua.



Oikeastaan semmoinen stereotypia uskovainen sopisi mulle oikein hyvin, en ole ollenkaan tyypillinen suomalainen 'jee perjantai, avataan tölkki' 'jee sauna, avataan tölkki' 'jee juhannus/vappu/ pääsiäinen/nimipäivä/formulat avataan tölkki'.

jos ei olisi liian tiukkapipoinen uskovainen eikä se uskovaisuus juuri näkyisi arjessa.

Aivan sama, olisiko uskova vai ateisti, niin liian vahva ehdottomuus ja toisen aatteiden kyseenalaistaminen (silloinkin kun ne eivät vaikuta ratkaisevasti yhteisiin tekemisiin) ovat asioita joita en toisessa jaksa. Oli sitten rento ateisti tai rento uskova niin en näe ongelmaa suhteessa. Kunhan kumpikin saa elää omatuntonsa mukaan ja ilman huomauttelua ja nälvimistä.

Se tulisi hulluksi mun kanssa. Mä kyseenalaistaisin sen kuoliaaksi. Raamatussa lukee ei ole vastaus.

En halua kivittyä kuoliaaksi Allahin tahdon takia.

Mutta käännytettyä ei mua saisi. Pitäisin oman maailmankatsomukseni.

Liian erilaiset arvot.

Elän mieluummin vapaasti synnissä :)

mieheni on katolilainen.

Se tulisi hulluksi mun kanssa. Mä kyseenalaistaisin sen kuoliaaksi. Raamatussa lukee ei ole vastaus.

Meillä olisi myös niin erilainen maailmankatsomus/elämänkatsomus ettei suhden vain voisi toimia.

Minä ja mieheni olemme liberaaleja. Hyvin voisin kuvitella meneväni naimisiin meidän kaltaisemme uskiksen kanssa. ;) Fundamentalistin kanssa en menisi, eikä myöskään telaketjuateistin.

Muöhemmin mies on luopunut uskostaan, mutta mulla ei ole sen asian kanssa tekemistä. Jos mies on muuten hyvä, se ei haittaa. Sitäpaitsi uskova harvemmin on joku epäluotettava rapajuoppo pettäjä.

arvot liian erilaiset. enkä oikein pysty arvostamaan uskovaisia.

mikäli ko. henkilö olisi oikeasti suvaitsevainen ja kunnioittaisi muiden elämänkatsomusta ja mielipiteitä - tosin en tällaista uskovaista ole vielä kohdannut :)