Ai että meinaa mennä hermot vauvaan!

Kun vauvani itkee tai kiukuttelee koitan aina ajatella, että, mitä vauvani toivoisi minun tekevän.



Ja saan voimia siitä, että kuvittelen vauvani sanovan minulle "äiti, hoida minua"

"äiti, pidä minua hyvänä"

"äiti, ymmärrä minua"



Sairaala-aika oli varmasti vauvallesi rankkaa, ole sinä nyt vain ymmärtäväinen ja anna vauvallesi erityistä huomiota. Pyydä jotakuva avuksesi, jos mahdollista. Itkeminen ja rääkyminen vähenee, kun vauva huomaa, että tuttu ja turvallinen äiti ja koti on taas siinä ja pysyy.

kantelen sitä jatkuvasti, eihän se hauskaa ole, mutta aikansa kutakin :)

Voisitko ap soittaa huomenna neuvolaan ja kertoa että olet väsynyt ja että et ymmärrä miksi vauva itkee.



Kuulostaa huolestuttavalta miten kylmästi kerrot vauvastasi. Päivystykseenkin voi soittaa, jos et itkun sietäminen on vaikeaa.

Voiko vielä itkeä kipuja? Mutta yritä ajatella ettei tuo ole ikuista, kyllä se helpottaa... Nyt vauva tarvitsee lohdutusta sinulta.

Vauvasi on vielä tosi pieni. Luulen, että se sairaala-aika on ollut vauvalle aika järkyttävä kokemus, vaikka oletkin ollut hänen lähellään koko ajan. Varsinkin, jos hänelle on tehty kivuliaita toimenpiteitä.



Yleisesti ottaen lapsen kipua lääkitään liian vähän, koska lapsi itse ei osaa vaatia eikä vanhemmatkaan osaa vaatia. esim. verikokeisiin pitäisi aina laittaa lapselle emla-puudute,minä tulen vaatimaan sen isolle koululaisellekin (kohta 9 v, edessä päin on allergiatutkimukset).



Koska noin pienelle ei voi "sanoittaa" tapahtunutta, hänellä ei ole sanoja eikä hän niin paljoa ymmärtäisi, että voisi jutella asian auki, hän käy tapahtunutta läpi muistoissaan ja itkee varmaankin siksi. Vauvasi kertoo itkullaan että hänen turvallisuuden tunteensa on rikkoontunut, kokemus on ollut järkyttävä, hän kaipaa nyt aivan valtavasti syliä, huomiota, juttelua, läsnäoloa, äitiä.



Koeta jaksaa, koska tuo menee ohi ja mitä enemmän ja paremmin jaksat, sitä nopeammin lapsesikin toipuu.



Tilanne on ollut sinullekin raskas, mutta ensisijaisesti sinun on hoidettava vauvasi "kuntoon" ja vasta sitten on sinun vuorosi. vasta sitten.

Tuossa ei mun mielestä ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko lapsi ei saa riittävästi huomiota tai se on edelleen kipeä. Veikkaan jälkimmäistä jos tuo on selkeä muutos. Vesiin lääkäriin. Itkuisuus on vauvalla kyllä lääkärikäynnin paikka. Voihan se olla saanut vaikka korvatulehduksen eikä siinä kivussa yksi Panadol tunnu missään.

jaksa kantaa kymmenen kilon möllikkää jatkuvasti. Enkä myöskään voi jättää ruokaa laittamatta ja kotihommia tekemättä. Mä en voi sille mitään, että meinaa hermo mennä, se sairastaminen ja sairaalassaolo oli aika rankkaa mullekin, ja nyt sitten tämä vielä. Ei vaan puhti riitä.

Ap

Jos joltain kaverilta sais lainaan sellaisen kunnon kantorepun? Sellaisen millä sais vauvan sun selkään, se (Manduca, Ergo, Patapum, mitä näitä nyt on) ei tunnu mulla ainakaan edes ton 2-vuotiaan kanssa juuri miltään. Ihan vaan ehdotan siks, että sillain on helppo puuhastella kotona kaikkea jos vauva on selässä ja vauva puolestaan saa sitä läheisyyttä tankata oikein urakalla.

että vauva on kipeä. Itku vaan ei ole sellaista kipuitkua. Lääkäri katsoi korvat lähtiessä, ei ole tulehdusta.



Jostakusta suhtautumiseni kuulostaa kylmältä, mutta musta voi myöntää, että vauva herättää myös negatiivisia tunteita. Varsinkin kun tunuu, että joku on vaihtanut vauvani johonkuhun toiseen, joka ei ole yhtään samanlainen kuin omani.



Mulla on Manduca, mutta en jaksa kantaa vauvaa siinä koko ajan, eikä vauva edes viihdy siinä jatkuvasti. Ja jos istun, kun vauva on Manducassa, se alkaa huutaa, koska ilmeisesti se tuntuu jotenkin ikävältä. Joku toinen jaksaa kantaa vauvaansa joo, ja saa ruuat laitettua ja kotihommat hoidettua niin, mutta en minä.



En nyt tähän tilanteeseen saa ketään avuksi. Miehellä on iso työrupeama. Ehkä tähän ongelmaan saan apua siitä, jos pääsen muutamaksi tunniksi pois. Menen tänään ratsastamaan, ehkä se auttaa.



Ap

Mutta se ei tarkoita, että vauva olisi täysin toipunut. Hän on ison sairastamisen jälkeen vielä toipilas ja kaipaa hoivaa ja hellyyttä. Näköjään todella paljon.



Moni unohtaa itsensä ja isompien lastenkin kohdalla tuon toipilasajan, että kun kuume laskee, niin ei siinä kukaan heti ole täydessä toimintakyvyssä. Eikä ole vauvakaan. Siis tarjoat toipilaalle aikaa toipua.



Ja sairaan (tai toipilaan) vauvan kanssa ei nyt vaan pysty tekemään kaikkia kotitöitä täyspainoisesti. Joten miehenkin on tajuttava, että sun koko päivä menee vauvaa helliessä etkä pysty kotitöitä tekemään. Ja jos mies ei kykene muuhun kuin töihin, niin sitten soitatte jonnekin kotipalveluun, että nyt tänne joku töihin. Niin me muutkin tehdään, jos vauva sairastaa (ja on isompia lapsia hoidettavana, ettei voi ihan kaikkea jättää tekemättä).



Ja tuosta ruuanlaitosta oot nyt sanonut jo moneen kertaan. Kaupassa on kuule eineksiä, joita voi ostaa silloin, kun ei ehdi laittaa ruokaa. Ei sun tarvi väittää vauvalle, ettet voi sitä ottaa syliin, kun pitää muka ruokaa laittaa. Sano sille vauvalle sen sijaan, että ostetaan eineksiä, niin saadaan edes tuon ruuanlaiton verran lisää sylittelyaikaa.

sitä mun piti oikeastaan kysyä, että onko kenellekään muulle käynyt samoin?



Ap

on isö osa tähänastista elämää

Itselleni tulee kyllä mieleen että onko vauvasi kuitenkaan ihan terve ? Voiko olla kipuja jossakin ? Toki särkylääkkeen luulisi auttavan jos kyse tavallisista kivuista.



Jos lapsella on ollut voimakas mahatauti, flunssa tai jotain vastaavaa niin silloin saattaa olla vaikka jotain allergiaa/herkistymistä sairastamisen seurauksena. Eli kannattaa seurata onko joku ruoka-aine muuttunut hetkellisesti sopimattomaksi kun elimstöä on kovin rasitettu. Tällöin tilanne helpottaa kyllä yleensä ajan kanssa mutta tietysti nopeammin jos häritsevä ruoka-aine on hetken tauolla.



Tsemppiä ap;lle. Oli vauvan itkun syynä psykologinen tai fyysinen vaiva niin ei se ilkeyttään ainakaan itke.

että kyse on kivuista tai allergiasta, vauva ei vaikuta huonovointiselta tai sairaalta, ja saattaa kuitenkin kesken itkun nauraakin.



Ei se ilkeyttään itke, tiedän, mutta ärsyttää se silti. Varsinkin, kun on nyt keksinyt sen rääkymismoodin.



Ap

vaan läheisyyttä ja huomiota.

koko ajan vauvan kanssa sairaalassa, että en usko olevan eroahdistuksesta kyse.



Ap

sellaista eroahdistuksesta, että vauva olisi ollut erossa minusta. Semmoista olen-erillinen-äidistä-ja-se-ahdistaa-eroahdistusta on kyllä ollut ilmassa jo jonkin aikaa.



Ap

Hankalatkin vaiheet menee ohi, kun ei itse hermostu.

Kanna vauvaa vaikka rintarepussa (jos ei ole liian pieni siihen), niin saa olla koko ajan sun lähelläs.

ja kokeiden ottaminen pelottavaa, vaikka oma äiti olisikin vierellä ja varmaan jonkin verran kipuakin tullut.

Mutta kannattaahan tietysti tutkia, ettei vauvaa oikeasti vaivaa jokin sairaus tms.

jaksa kantaa kymmenen kilon möllikkää jatkuvasti. Enkä myöskään voi jättää ruokaa laittamatta ja kotihommia tekemättä. Mä en voi sille mitään, että meinaa hermo mennä, se sairastaminen ja sairaalassaolo oli aika rankkaa mullekin, ja nyt sitten tämä vielä. Ei vaan puhti riitä.



Ap