Mikä siinä vanhemmuudessa on niin vaikeaa???

Että ottaa päähän tämä oman sukupolveni vanhemmuus. Toinen puoli on ylisuojelevaisia lällysössöttäjiä, jotka eivät oman kullannuppunsa kohdalla ymmärrä mistään ikätasovaatimuksista. Eskari-ikäiset ajelevat apupyörillä ilman fyysisä erityistarpeita, Kolme- neljävuotiaan perässä kuljetaan kuin varjo, ettei vaan loukkaa itseään. Mitään auktoriteettia ei ole olemassa, lapsi päättää kaikesta.

Toinen ihan yhtä ärsyttävä puolikas ei jaksa kaitsea jälkikasvuaan ollenkaan, lapset dumpataan kylään ja pihoille tyyliin "poissasilmistä, poissa mielestä". Raukkaparoille ei ole jaksettu opettaa käytöstapoja tai sosiaalisia taitoja. Tuloksena kiusaamista, terrorisoimista ym. pahan olon purkua toisiin lapsiin.

On tämä kummalliseksi mennyt. Omat kaveritkin valitettavasti samaa porukkaa, ei olis ikinä uskonut. Itse kun miettii, miten omassa lapsuudessa esim. käyttäydyttiin kaverin kodissa tai ihan pihaleikeissä, elinkö minä jossain lintukodossa vai onko maailma mennyt näin paljon alaspäin??