"saako" asiakaspalvelija kertoa tutule asiakkaalle omia henilökohtaisia
asioita esim lapsista jos liittyy siihen mitä asiakas ensin kertoillut aspalle? Vai pitääkö vain kuunnella ja komentoida yleisesti jotain. Mitä mieltä?
Kommentit (6)
Voi että kun meillekin tulisi tuollainen sääntö!
Itse tykkään olevani ihan hyvä asiakaspalvelija, on tilannetajua ja sosiaalista älyä. Työkavereissa sit on näitä, jotka kulkee perässä myymälässä ja kaakattaa omia ja lastensa ja lastenlastensa tekemisiä, äskeisen asiakkaan historiaa, kaikkea asiaankuulumatonta. Ja sitten jos niille puhuu työasiaa, niin se on se joojoo, kyllä mä tiedän ja unohtaa saman tien ja jatkaa höpötystä.
Miksei meidän pomo kiellä puhumasta???
Niin ja varsinainen kommentti alkuperäiseen kysymykseen: Saatan kertoa henkilökohtaisen jutun, joka liittyy kaupanteon lomassa tapahtuvaan jutteluun. Mutta sen keston pitää olla lauseita, sekunteja, ei minuutteja. Eikä se saa hidastaa asiakkaan pois lähtöä. Mieluummin kuitenkin kyselen tutun asiakkaan kuulumisia kuin kerron itse. Ja vaikka ois miten paskat fiilikset tai sattunut ikäviä, niin kun asiakas kysyy, mitä kuuluu, niin aina hyvää! :-)
joskus taas voi vaan kuunnella asiakkaan juttuja. Ei tuohon pyhää sääntöä ole, joku voi tykätä ja kokea, että aspa on ystävällinen ja tuttavallinen, jonkun mielestä taas aspan ei pidä lörpötellä itsestään tai perheestään. Minusta ihan ok kunhan ei mene aspan tilittämiseksi.
Vaikka on erittäin tuttu asiakas muuten ja yleensä ollut vain kuuntelevana osapuolena. Haluaako jotkut vain puhua itse? Ap
Vastaan anp paremmin ko oo koneel ei kännyl
Olen vaateputiikissa töissä ja vaikka asiakkaan kanssa jutellaan paljon ja ollaan tavallaan tuttavallisia, niin omia asioitamme emme saa kertoa. Joskus joku asiakas saattaa kysyä jotain, niin silloin toki voi muutamalla sanalla vastata. Tai jos jollain on lapsi mukana, joka kiukkuaa ja huutaa, voi ymmärtäväisenä sanoa jotain tyyliin, että minullakin on kotona 2-vuotias, että tutulta kuulostaa tms. Emme saa myöskään jutella muiden myyjien kesken omista asioistamme, työvuoroista, kahvitauoista, tai mistään muustakaan, mikä ei liity juuri käsillä oleviin töihin, jos asiakkaita on liikkeessä. Itseä aina hirvittää jossain halpaketjuissa tai kirjakaupoissa tms. kun myyjä saattaa kailottaa puhelimeen omia asioitaan, tai keskenään myyjät setvivät lomareissujaan ja kaupassakäyntejään. Itse vain on niin tottunut, että mölyt on pidettävä mahassa.