Lue keskustelun säännöt.
Varatut miehet
02.08.2012 |
Olen tällä hetkellä hajalla. Tähän syynä on oma typeryys ja varatut miehet.
Olen huonossa parisuhteessa elävä perheenäiti. En jaksa selittää tilannettamme enempää, mutta totuus on että liittomme toimimattomuudesta johtuen olen kadottanut kaikki ne tunteet, joita minulla joskus oli miestäni kohtaan. Hän sanoo rakastavansa minua yhä, ei osaa eikä halua kuvitella elävänsä kenenkään muun naisen kanssa, ei halua erota ja on jopa epätoivoissaan esittänyt uhkauksia, jotka toteuttaisi mikäli sattuisin ottamaan eron.
Muutama vuosi sitten minulle syntyi syvä rakkaussuhde naimisissa olevaan mieheen, mutta suhdetta en koskaan päästänyt fyysiselle tasolle, vaikka molemmat sitä olisimme halunneetkin. Tunsin tätä toista miestä kohtaan käsittämätöntä yhteyden tunnetta joka tuntui lähes mystiseltä. Tulin riippuvaiseksi miehestä ja hän hallitsi elämääni ja ajatuksiani joka hetki, heräämisen hetkestä päivän viimeisiin ajatuksiin. Mielestäni tunsin aitoa rakkautta häntä kohtaan ja olisin ollut valmis tekemään hänen edestään lähes mitä tahansa, jopa jättämään koko silloisen elämäni taakseni. Kun suhde valitettavien asianhaarojen vallitessa oli pakko katkaista, elämäni romahti. En pystynyt suoriutumaan velvollisuuksistani kotona enkä töissä. En pystynyt hallitsemaan tunteitani ja saatoin vuodattaa kyyneleitä työpisteelläni pitkin päivää kaikessa hiljaisuudessa. En tahallani tehnyt elämästäni draamaa, mutta en pystynyt hallitsemaan tunteitani lainkaan. Ikävä ja murhe ei väistynyt hetkeksikään ja aloin saada jo fyysisiä oireita, koska en saanut nukuttua ja ajatukset olivat edelleen jatkuvasti kiinni menetetyssä rakkaudessa, joka vielä satunnaisesti muistutteli itsestään. Tunteet eivät kummankaan puolelta kuolleet, vaikka emme voineetkaan jatkaa.
Kun tuskani ei useiden kuukausienkaan kuluessa alkanut helpottaa, aloin etsiä lievitystä tilanteeseeni hakemalla elämääni uusia kuvioita. Aloitin useamman uuden harrastuksen. Eräässä näistä harrastuspiireistä kohtasin seuraavan elämääni tunkeutuvan varatun miehen. Hän tuli kuvioihin salakavalasti, ja vaikka alusta asti huomasinkin välillämme olevan tiettyä jännitettä, yhteiset mielenkiinnon kohteet ja pitkään jatkunut avoin, vaikka silti kohteliaan etäisyyden pitävä mielipiteiden vaihto, naamioivat sen tosiasian, että lähennyimme hiljalleen toisiamme. Meillä on ollut lukuisia salaisia kohtaamisia ja olemme antaneet toisillemme pitkiä hetkiä hellyyttä ja lämpöä, ei mitään erityisen raskauttavaa kuitenkaan eli emme ole eksyneet toistemme vuoteisiin. En usko olevani rakastunut mieheen, vaikka pidän häntä erityisen puoleensavetävänä. Pikku hiljaa olen alkanut kuitenkin tiedostaa, että siirrän häneen niitä tunteita ja toiveita, jotka jäivät ilmaan roikkumaan epäonnisen rakkauteni jäätyä taakse. Samalla tavoin kuin pari vuotta sitten, tästä miehestä on tullut elämäni fiksaatio ja se, jota eniten päivän aikana ajattelen. Se huolestuttaa minua, mutta tiedän myöskin jo, että välien katkaisemisesta seuraa jälleen se tuskallinen tyhjiö omaan elämääni. Se määrätön tarkoituksettomuuden, yksinäisyyden ja lopullisuuden tunne on pahinta, mitä olen elämässäni kokenut.
Nämä kaksi varattua miestä ovat kuitenkin saaneet minut nyt ajattelemaan asioita ja en voi välttyä vertailemasta heitä keskenään.
Ensimmäinen miehistä oli toista kertaa naimisissa nuorena solmitun pitkän liittonsa kuivuttua kokoon vaimon mielenterveysongelmien takia. Hän oli määrätietoisesti päättänyt saada tämän järkisyistä ennemmin kuin rakkaudesta solmitun toisen liittonsa toimimaan. Hän kertoi usein, ettei liitto ole sitä, mitä hän oli odottanut ja toivonut, eli läheisyyden puutetta oli ilmassa. Silti hän oli siihen sitoutunut ja piti tärkeimpänä sitä, ettei satuta perhettään, varsinkin kun vaimonsa oli silminnähden tyytyväinen parisuhteeseen sellaisena kuin se oli ja heidän keskinäiset keskustelunsa olivat paljastaneet, ettei vaimo nähnyt aihetta muuttaa mitään. Juuri ennen kuin sovimme yhteydenpidon lopettamisesta tämä mies kertoi minun tulleen niin hallitsevaksi osaksi hänenkin ajatuksiaan, että hän koki liittonsa olevan vaakalaudalla. Tämä sai lopulta miehen vaimonkin suostumaan parisuhdeterapiaan ja nämä kaksi määrätietoista ihmistä ovat edelleen yhdessä.
Toinen miehistä, tämä nykyinen seikkailutoveri, on eri maata. Hänellä ei vaikuta olevan erityisiä tunnesiteitä minuun, hän vain vaikuttaa yksinäiseltä ja kyllästyneeltä parisuhteensa arkeen. Jollakin tasolla hän on ihastunut, mutta pystyy sulkemaan tunteet toimintansa ulkopuolelle. Ero ei tule koskaan olemaan hänelle vaihtoehto ja hän onkin kertonut etsivänsä vakituista rinnakkaissuhdetta. Minua hän ei ole painostanut siihen rooliin, mutta tehnyt selväksi toivovansa minun olevan kiinnostunut.
En ole missään vaiheessa tarkoituksella etsinyt varattuja miehiä kiinnostukseni kohteiksi. Harras toiveeni olisi vielä kokea aitoa, rehellistä rakkautta tässä elämässä, mutta varattuun mieheen sekaantuminen tuskin toteuttaisi haavettani kovinkaan onnellisissa olosuhteissa. Jälkimmäisessä tapauksessa luulin ensisijaisesti löytäneeni erityisen hyvän, poikkeuksellisen ystävän, joten jään jälleen täysin tyhjän päälle ja ilman ihmistä jolle voin puhua kaikesta, mikäli tuon oven suljen. Syytän itseäni, että alunperinkään menin reagoimaan hänen hellyyden kaipuuseensa ja seikkailujen tarpeeseen. Kun toisesta ihmisestä on tullut jo monessa mielessä tärkeä, on niin tuskallista päästää irti. Elämä tuntuu taas niin raskaalta, että yksinäisyys tuntuu saavan minussa aikaan fyysistä kipua.
Kommentit (16)
ihmistä sä loukkaat tuolla toiminnallasi? Oma puolisosi, teidän lapset(?) ja noiden miesten puolisot ja lapset... En ole koskaan tajunnut sitä että jos tosiaan on NOIN kyllästynut nykyiseen puolisoonsa, miksi sitä korjausta lähdetään ensimmäiseksi hakemaan vieraista panoista? Eikö teillä koskaan käy mielessä hankkiutua ekaksi eroon siitä paskasta suhteesta ja sitten sen jälkeen ryhtyä etsimään uutta? Kuitenkin kun samaan aikaan itketään "todellisen rakkauden" perään. Kuka tuollaista ihmistä, joka pettää KAIKKI läheisensä, pystyisi edes todella rakastamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan ensiksi hoida oma elämäsi kuntoon... paranna sitä omaa parisuhdetta äläkä tuhlaa energiaa varattuihin miehiin tai ota ero!
Ja jos päätät erota niin keskityt ensin niihin omiin lapsiin koska ero on varmasti heille kova paikka ja sitten voit etsiä VAPAAN miehen.
Pari ekaa vastausta näköjään taas huoh-luokassa..
Tiedän ihan tarkkaan, mistä puhut, ja olen kokenut samanlaisia asioita. Neuvoja en osaa antaa, koska olet pohtinut tilannettasi jo hyvin monitahoisesti, ja tunnistanut mistä oma paha olo kumpuaa. Itse kamppailen saman tyhjyyden tunteen kanssa.
Järjellä elävien, suorittamiseen vihkiytyneiden ihmisten on kyllä usein vaikea ymmärtää meitä tunneihmisiä, ja minä uskon, että jokaisella meillä on oma elämäntiensä, jota vaan pitää uskaltaa kulkea. Vaikka sitten olisit jonkun mielestä "pohjasakkaa". Kuitenkin itse olen huomannut, että toisella tavalla ajattelevilta ihmisiltä olen saanut myös paljon uusia näkökulmia ajatteluuni, joten sitäkin kannattaa kuunnella.
Onko mitään mahdollisuutta, että saisit miehestäsi vielä sen henkilön, jolle voi puhua ihan kaikesta? Jos ei, niin miksi ei? Oletko varmasti antanut hänelle riittävästi mahdollisuutta tähän (olemalla itse avoin). Jos tämä on sinulle mahdotonta niin kyllä harkitsisin sitä eroa miehestäsi. Muuten valitettavasti kierrät samaa ympyrää lopun elämääsi. Pariterapiasta on ymmärtääkseni ihan aidosti apua näissä asioissa, jos vaan molemmat ovat suhteeseen sitoutuneita. Itselläni lyö lukkoa juuri tuo tahtopuoli. Kun sitä ei ole. Olen kuitenkin päättänyt, että ainakaan hätiköiden en ratkaisuja tee.
Kyllä se siitä, ihan "normaalinkin" parisuhteen kariuduttua ihmisellä on taipumus hankkia se laastarisuhde, ja tätä ilmeisesti tuo uusi mies sinulle on. Jos tunteita ei ole liikaa kummallakaan, se kuulostaa itse asiassa ihan hyvältä laastarisuhteelta. Toki riskinsä siinäkin on.
Paljon voimia. Elämä kyllä jaksaa vielä kantaa ja ihastuttaa, kun olet saanut ajatuksesi kasaan.
Itselläni ei ole tapana käyttäytyä kuin vamppi. En kaipaa lyhytkestoisia suhteita ja haen parisuhteilta paljon muutakin kuin seksiä. Kumpaakaan miestä en sänkyyni ole päästänyt, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Jos kuitenkin olisin tuohon sortunut, en silti kokisi olevani alinta pohjasakkaa, mutta ehkä jossakin mielessä todella surullinen tapaus, koska tuolloin olisin "ostanut jotakin sellaista, mikä ei vastaa toiveitani".
Itsekäs myönnän olevani, kun minulle ei tunnu riittävän tunnetyhjiössä eläminen. En ole tarkoituksenmukaisesti valinnut tunteideni kohteita, joten tilanne aiheuttaa minulle suurta tuskaa.
Petetyn naisen asemaa on vaikea ajatella, jos häntä ei lainkaan tunne. Tietää, että hän on siellä jossakin, mutta kasvoton ja kaukainen, aivan kuin osa jotain kokonaan muuta todellisuutta. Tiedän jotakin tämän minua piirittävän varatun miehen vaimosta ja hän vaikuttaa hyvältä ja miellyttävältä, elämäänsä ihan tyytyväiseltä ihmiseltä. En häntä kadehdi enkä tunne katkeruutta tai vihaa. Tunnen kyllä myötätuntoa, koska tiedän itse sen tuskan, kun ihminen jota rakastaa viettää aikaa ja elää toisen kanssa. Hän ei kuitenkaan tiedä minusta, enkä tietenkään toivo koskaan saavankaan tietää. Silti, olen itse sitä mieltä, että ei heidänkään liitossaan ole mitään järkeä, kun mies tuntee tarvetta etsiä rinnakkaissuhdetta.
Olen aikanani päättänyt, että jos joskus tulee elämässä vastaan tilanne, että parisuhteessa ollessani tunnen halua pettää puolisoani, on oikea aika erota. Kunpa se vain olisikin niin helppoa.
Kun parisuhteessa elävä ihminen pettää, pettäjiä on aina kaksi. Mies ja nainen ovat ihan yhtä syyllisiä. Tiedän kyllä syyllisyyteni, enkä ole välinpitämätön tämän ajatuksen edessä.
ei poista sitä että sä olet tuhoamassa sinulle vieraita, viattomia ihmisiä pitämällä suhdetta varattuun mieheen.
Minua on petetty ja tiedän miten se rikkoo kun ei osaa edes aavistaaa asiaa. Kun näkee miten se toinen nainen nauraa sinun tietämättömyytesi kustannuksella ja vitsailee sillä että mitä sinulle seuraavaksi valehdellaan miehen ollessa hänen luonaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei poista sitä että sä olet tuhoamassa sinulle vieraita, viattomia ihmisiä pitämällä suhdetta varattuun mieheen.
Minua on petetty ja tiedän miten se rikkoo kun ei osaa edes aavistaaa asiaa. Kun näkee miten se toinen nainen nauraa sinun tietämättömyytesi kustannuksella ja vitsailee sillä että mitä sinulle seuraavaksi valehdellaan miehen ollessa hänen luonaan...
Ihminen hyvä, harvemmin kukaan tuossa tilanteessa toiselle nauraa, ihan oikeasti. Kyllä se yleensä tuntuu kaikista osapuolista kurjalta olla toiselle julma. Mutta kukaan muu ei myöskään elä sinun elämääsi tai sinua varten, vaan jokaisella on oma tiensä kuljettavana. Rakkaus on raakaa, ja tiedän kyllä itsekin miltä tuntuu olla petetty. Silti tiedän myös, että rakkaus on tunteista ihanin, ainutlaatuisin ja upein.
En ole ap, btw, mutta ymmärrän häntä.
Ymmärrän, että asia loukkaisi monia ihmisiä, jos se heidän tietoonsa tulisi. Oma puolisoni tietää, että en osaa häntä enää rakastaa, mutta ei siltikään halua päästää irti. Tilanne on hänelle erittäin tuskallinen myös. En ole sadisti, enkä toivoisi tällaista tilannetta kenellekään, en hänelle enkä itselleni.
Kuten sanottu, en ole lähtenyt hakemaan mitään panoja. Varatuista miehistä nyt viimeiseksi.
Parastahan tuo olisi, jos voisin aloittaa uuden elämän puhtaalta pöydältä, mutta puolisoni ei tunnu kestävän ajatusta.
Olen kyllä pettänyt useiden ihmisten luottamuksen (heidän tietämättäänkin) ja tuhonnut perusteet monien arvostukseen, eikä minulla ole ainuttakaan ihmistä tuota wannabe-rakastajaa lukuunottamatta jolle voisin omista ajatuksistani ja tunnoistani puhua. Tässä liikutaan jo sellaisilla vesillä, että parhaat ystävänikin voisivat kokea vaikeaksi sulattaa tätä kaikkea. Onneksi kaikesta huolimatta minulla on edelleen läheisiä, jotka aidosti välittävät minusta, enkä usko että he kääntäisivät selkänsä vaikka tietäisivätkin. En koskaan ole tuntenut halua leikkiä toisilla ihmisillä ja heidän tunteillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan ensiksi hoida oma elämäsi kuntoon... paranna sitä omaa parisuhdetta äläkä tuhlaa energiaa varattuihin miehiin tai ota ero!
Ja jos päätät erota niin keskityt ensin niihin omiin lapsiin koska ero on varmasti heille kova paikka ja sitten voit etsiä VAPAAN miehen.
Kiitos neuvosta, olet aivan oikeassa. Toivoisin voivani tehdä noin. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Lapsista riiteleminen ja muu erosta seuraava harmi muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa ei kuitenkaan tunnu olevan lähitulevaisuudessa realistinen suunnitelma. Lisäksi, kun tunteita on jo olemassa ja olen henkisesti riippuvainen varatusta miehestä, minun pitäisi pystyä löytämään jotakin, jonka avulla pääsen irti. Ei olisi varaa olla itkeskelevä ihmisraunio jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä.
tosin meillä 4v suhde takana ja mieletön määrä tunteita molemmilla....ja mies ei vain näytä pääsevän irti vaimostaan ja eniten ihmetyttä se, että vaimo tietää miehellä olevan jotain, mutta ei halua silti lähteä liitosta (ei koska taloudellinen tilanne romahtaisim ei olisi enää ketään joka maksaa hepan kulut, ulkomaanmatkat ym...lasten kuluja ei juuri enää ole kun nuorinkin jo parikymppinen.)
Olen sen miljoona kertaa luvannut itselleni päästää irti ja nyt on takana 1,5kk tapaamaton jakso mutta että ihminen voi olla tuhannen päreinä.....mies kinuaa tapaamista ja niin tekisi mieli tavata, mutta järki sanoo toista.....että elämä voi olla....!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki vika on myös pettävän varatun miehen, mutta se on kolikon toinen puoli.
ne saa siis yksinkertaisesti kaiken anteeksi vain olemalla miehiä!
Varatun miehen kanssa makaava nainen on "vamppi", "alinta pohjasakkaa", "itsekäs" jne. mutta entä sitten se varattu mies itse? No "toki vika on MYÖS hänessä" mutta mitään herjaavia nimityksiä hän ei tietenkään miehenä ansaitse.
:DDDD
Pari ekaa vastausta näköjään taas huoh-luokassa..
Tiedän ihan tarkkaan, mistä puhut, ja olen kokenut samanlaisia asioita. Neuvoja en osaa antaa, koska olet pohtinut tilannettasi jo hyvin monitahoisesti, ja tunnistanut mistä oma paha olo kumpuaa. Itse kamppailen saman tyhjyyden tunteen kanssa.
Järjellä elävien, suorittamiseen vihkiytyneiden ihmisten on kyllä usein vaikea ymmärtää meitä tunneihmisiä, ja minä uskon, että jokaisella meillä on oma elämäntiensä, jota vaan pitää uskaltaa kulkea. Vaikka sitten olisit jonkun mielestä "pohjasakkaa". Kuitenkin itse olen huomannut, että toisella tavalla ajattelevilta ihmisiltä olen saanut myös paljon uusia näkökulmia ajatteluuni, joten sitäkin kannattaa kuunnella.
Onko mitään mahdollisuutta, että saisit miehestäsi vielä sen henkilön, jolle voi puhua ihan kaikesta? Jos ei, niin miksi ei? Oletko varmasti antanut hänelle riittävästi mahdollisuutta tähän (olemalla itse avoin). Jos tämä on sinulle mahdotonta niin kyllä harkitsisin sitä eroa miehestäsi. Muuten valitettavasti kierrät samaa ympyrää lopun elämääsi. Pariterapiasta on ymmärtääkseni ihan aidosti apua näissä asioissa, jos vaan molemmat ovat suhteeseen sitoutuneita. Itselläni lyö lukkoa juuri tuo tahtopuoli. Kun sitä ei ole. Olen kuitenkin päättänyt, että ainakaan hätiköiden en ratkaisuja tee.
Kyllä se siitä, ihan "normaalinkin" parisuhteen kariuduttua ihmisellä on taipumus hankkia se laastarisuhde, ja tätä ilmeisesti tuo uusi mies sinulle on. Jos tunteita ei ole liikaa kummallakaan, se kuulostaa itse asiassa ihan hyvältä laastarisuhteelta. Toki riskinsä siinäkin on.
Paljon voimia. Elämä kyllä jaksaa vielä kantaa ja ihastuttaa, kun olet saanut ajatuksesi kasaan.
Kiitos maltillisesta pohdinnastasi, että jaoit omakohtaisen kokemuksesi ja osoitit ymmärrystä tilanteelleni.
Pahalla ololla on omassa tapauksessani useampi lähde, joten henkinen tilanne käy toisinaan katastrofaaliseksi, kun tuntuu, ettei ihmisen ole hyvä olla enää missään.
Tuossa kosketat kyllä asian ydintä, kun kirjoitat tunneihmisistä. Itse olen herkkä ja ehkä ajoittain myös romanttinen haaveilija, vaikka tuon puolen itsestäni pystyn aika tehokkaasti kätkemään kanssaihmisiltä. Onpa minua joskus joku huonommin tunteva sanonut kylmäksikin. Kuinka väärässä sitä joku voi olla.
Uskon rakkauteen sekä kestäviin parisuhteisiin. Lisäksi toiset ihmiset ovat minulle tärkeitä, jopa niin, että jokainen tärkeän ihmisen menetys tai hyvästely on syössyt minut tilanteeseen, jonka kuvaaminen ahdistukseksi kuulostaa vähättelyltä.
Kuulen kyllä mielelläni ajatuksia eri näkökulmista. En itsekään ole omasta tilanteestani jyrkästi vain yhtä mieltä, vaan pystyn kyllä lähestymään asiaa moniltakin eri katsantokannoilta. Synnintunto vastaan epätoivo vastaan läheisyyden kaipuu vastaan empatia...
Ratkaisua tietenkään kukaan ei voi tehdä puolestani. Ajatus elämäntiestä ei ehkä tässä auta minua niinkään, kun näen että minulla on vain kaksi rajallista mahdollisuutta: avioero ja niin monen asian sekä ihmissuhteen särkeminen ja yksin elämisen hyväksyminen, tai aloilleni alistuminen, jääminen paikoilleen suremaan, odottamaan ja "itkemään sen aidon rakkauden perään".
Minulla on sama ongelma tahtopuolen kanssa kuin sinulla. Väkisin yrittäminen tuntuu vastenmieliseltä ja jopa nöyryyttävältä, kun toista on monien seikkojen yhteisvaikutuksesta mahdoton enää nykyään arvostaa. Pariterapiaa olisin varmasti aikanani voinut harkitakin, nykytilanteessa tuntuu että mahdollinen hyöty siitä olisi häviävän pieni. Olen sulkenut puolisoni aika pitkälti ulos elämästäni.
Laastarisuhde on varmaankin oikea nimitys tälle nykyiselle säädölle. Pelkään kuitenkin, että alan tuntea liikaa tätä miestä kohtaan, sillä silloin olen todellakin pian samassa tilanteessa kuin ensimmäisen miehen kohdalla. Tämä mies ei etsi mitään elämänsä rakkautta ja ajatus suhteen väliaikaisuudesta särkee minua. Minulle on tärkeää, etten ole kenellekään vain lainaa, koska en itsekään ole kiinnostunut vain hetken huumasta. Rakkaan ihmisen unohtaminen ei käy käden käänteessä.
Voimia myös itsellesi. Kyllähän elämä kantaa ja on muistettava, että irtiotot ja uudistuminenkin ovat tärkeitä. Silti, toivoisin aina, että ne hyvistä parhaat asiat voisi aina säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa on kyse ihan oman elämänhallinnan puutteesta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ne kaikki miehet toimivat projisioina, eivätkä koskaan poista sitä tyhjyyttä. Vain sinä itse voit sen tehdä.
Suosittelen että muutat asumuseroon miehestäsi, eli elät täysin yksin. Lapset hoidatte yhdessä ja pysytte väleissä, mutta elämäsi täyttää sinä ja sinun ajatuksesi, tunteet, toiveet, jne. Älä yritä etsiä mitään pakotietä (miestä) edes hetkeksi sillä se vain pilaa kaiken. Sinun pitää itsenäistyä ja pystyä rakastamaan itseäsi ja omaa mitättömyyttäsi. Ahdistua ja antaa itsellesi anteeksi. Käyt työssä ja liikut ja harrastat. Löydät itsesi ja ne aidot tunteesi, sillä nuo "rakastumiset" vain peittävät niitä.
Parin vuoden kuluttua, jos miehesi vielä haluaa aloittaa kanssasi yhteisen elämän, te voitte tutustua toisiinne uudelleen. Ellei se ole mahdollista (en usko että mies haluaa) niin vastaan tulee joku jonka kanssa haluat rakentaa hyvän suhteen ja sitoutua tekemään töitäkin sen eteen.
Tuossa on kyse ihan oman elämänhallinnan puutteesta, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Ne kaikki miehet toimivat projisioina, eivätkä koskaan poista sitä tyhjyyttä. Vain sinä itse voit sen tehdä.
Suosittelen että muutat asumuseroon miehestäsi, eli elät täysin yksin. Lapset hoidatte yhdessä ja pysytte väleissä, mutta elämäsi täyttää sinä ja sinun ajatuksesi, tunteet, toiveet, jne. Älä yritä etsiä mitään pakotietä (miestä) edes hetkeksi sillä se vain pilaa kaiken. Sinun pitää itsenäistyä ja pystyä rakastamaan itseäsi ja omaa mitättömyyttäsi. Ahdistua ja antaa itsellesi anteeksi. Käyt työssä ja liikut ja harrastat. Löydät itsesi ja ne aidot tunteesi, sillä nuo "rakastumiset" vain peittävät niitä.
Parin vuoden kuluttua, jos miehesi vielä haluaa aloittaa kanssasi yhteisen elämän, te voitte tutustua toisiinne uudelleen. Ellei se ole mahdollista (en usko että mies haluaa) niin vastaan tulee joku jonka kanssa haluat rakentaa hyvän suhteen ja sitoutua tekemään töitäkin sen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tekstiä ap:lta.Et "mukamas"halua suhteeseen varattujen miesten kanssa. Ihan kuin joku sanoisi: en mä tahallani hakkaa päätä seinään.
Ei se ole mikään puolustus että olet tunne ihminen. Sinä ihan itse teet ne asiat.Välttelet omaa vastuutasi kun leikit varatuilla miehillä.
Mitähän jos kasvaisit aikuiseksi ja ottaisit vastuun teoistasi.
tosin meillä 4v suhde takana ja mieletön määrä tunteita molemmilla....ja mies ei vain näytä pääsevän irti vaimostaan ja eniten ihmetyttä se, että vaimo tietää miehellä olevan jotain, mutta ei halua silti lähteä liitosta (ei koska taloudellinen tilanne romahtaisim ei olisi enää ketään joka maksaa hepan kulut, ulkomaanmatkat ym...lasten kuluja ei juuri enää ole kun nuorinkin jo parikymppinen.)
Olen sen miljoona kertaa luvannut itselleni päästää irti ja nyt on takana 1,5kk tapaamaton jakso mutta että ihminen voi olla tuhannen päreinä.....mies kinuaa tapaamista ja niin tekisi mieli tavata, mutta järki sanoo toista.....että elämä voi olla....!!
Ap, kyllä vaimon haukkuminen on pääsääntö ja sinun kaltaisesi esitys, että edes vähän välittäisit, on poikkeus. Miehet kertovat tietenkin vain itselleen edullisen version tapahtumista.
Mielestäni, ap, keksit tekosyitä, miksi et lähde liitostasi. Olet selvästi kykenevä saamaan uuden kumppanin. Taidat pelätä yksin jäämistä kaikkein eniten, lopulta sinulle on ihan sama kuka sitä läheisyyttä ja huumaa tarjoaa, kunhan itse saat sitä! Mutta arki tulee kaikille ja kaikkialla.
t. petturimiehen tytär
Nainen joka tietoisesti menee sänkyyn varatun miehen kanssa on alinta pohjasakkaa. Hän on hyvin itsekäs ja ei ajattele toisen naisen asemaa eikä mahdollista lapsiperhettä, jossa myös lapset joutuvat kärsimään miehen syrjähypystä.
Toki vika on myös pettävän varatun miehen, mutta se on kolikon toinen puoli.