Lue keskustelun säännöt.
Analysoikaapa miksi kaverilleni lasten päivähoito ja harrastukset on niiiin arka paikka?
01.08.2012 |
Hän itse on VALINNUT olla kotona lasten kanssa nyt ja ikuisesti. Hän liputtaa rauhallisen ja perinteisen perhe-elämän puolesta. Harrastukset on kuin punainen vaate. Hän muistaa ulkoa kaikki asiantuntijoiden artikkelit, joissa harrastuksista on jotain haittaa. Hän muistaa, miten artikkeleissa on puhuttu, että lapsi voi ihan masentua harrastusten kuormittamana, että liikuntaharrastuksissa vain puolet ajasta oikeasti harrastetaan liikuntaa ja loppu ajasta menee jonottaessa ja ohjeita kuunnellessa tms. Että futismatseissa vain parhaat pääsee pelaamaan ja muiden itsetunto kärvistyy vaihtopenkillä. Hän on kuullut, että voimistelijat sairastuu herkästi anoreksiaan kehonkuvansa vääristyttyä. Muitakin juttuja hän on aiheesta lukenut.
Hänen lapsensa siis EIVÄT todellakaan harrasta. Mikä siis on minulle aivan täysin ok.
En vaan meinaa jaksaa jatkuvaa jankutusta asiasta.
Viimeksi olimme tämän kaverin kanssa lenkillä ja lenkkeilimme ohi yleisurheilukentän, jossa oli lasten harjoitukset. Kaverin oli sitten pakko kovaan ääneen kailottaa että "Kamalaa kun jo lapsetkin pistetään kilpailemaan! Hirveää, että täytyy raahautua harjoituksiin eikä voi nauttia lapsuudesta vapaana ja tehdä mitä haluaa." Sanoi niin kovaan ääneen, että varmasti lapset ja valmentajat kuulivat. Minä sitten aloin hieman puolustella ja sanoin, että lapsethan näytti iloisilta ja nauttivat hommasta ja hyvä kuntokin siinä tulee. Kaverin oli sitten pakko alkaa puhua lukemistaan tutkimuksista sun muista (ks. ylempää) ja jatkaa lasten harrastamisen lyttäämistä. Epäili myös vanhempien pistävän lapsensa harrastuksiin, jotta heidän ei itse tarvitse olla lastensa kanssa.
Viimeksi kun menin heille kylään, näytti lehdestä irti leikkaamaansa (!) mainosta tanssitunneista, joita oli alkaen äiti-vauvatanssista. Oli aivan pöyristynyt ja taas alkoi se harrastusten lyttääminen ja miten jo vauvaparat jne.
Päivähoidosta on myös puhunut järkyttyneeseen sävyyn, miten siellä taudit leviää ja ryhmäkoot on liian suuria ja lapset stressaantuu ja väsyy.
Ei muuten. Jokaisella olkoot mielipiteensä, mutta tää alkaa olla jo hurjistuneen kiihkeän mustavalkoista. Mikähän tässä on takana? Epävarmuus omista valinnoista vai pakkotaivutus saada mut ajattelemaan samanlailla?
Kommentit (9)
itselleen ja muille sen olevan se oikea.
Yleensäkin vähemmistöt tuota "käännytystä" harrastaa. Haluavat levittää sanaa omasta mahtavasta elämäntavastaan ja saada muut elämään samalla upealla tavalla. Onhan se heillekin helpompaa jos muut ajattelee samalla tavalla. On sitten kiva katsella maailmaa yhdessä samalla perspektiivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatustieteisiin hieman perehtyneenä voisin sanoa, että harrastukset, kuten joukkuelajit jne. vahvistavat lapsen itsetuntoa. Hän saa onnistumisen tunteita, kunto kasvaa, hän oppii hahmottamaan oman ruumiinsa rajoja ja keskittymiskyky paranee. On hyvä oppia ottamaan muut myös huomioon. Kehittävät ja mielekkäät harrastukset ovat hyväksi lapselle ja voivat kantaa pitkälle elämässä. Hyvät harrastukset mm. saattavat pitää lapsen poissa ongelmista kuten alkoholista, huumeista, rikoksista, koska hän saa muuta perspektiiviä elämäänsä. Se auttaa myös keskittymään koulussa paremmin. Hän osaa odottaa vuoroaan, hallitsee ryhmätyön ja oppii noudattamaan sääntöjä.
olla itsellään epäonnistumisen kokemuksia lapsuudesta liittyen harrastuksiin. Tai sitten on arka kokeilemaan mitään uutta ja pelkää muutoksia elämässä. On helppoa elää päivästä toiseen samaa arkea ja rutiinia kotona lasten kanssa, jota ei harrastukset tai työt häiritse. Lasten koulunaloitus voi olla kova paikka.
Älkää tehkö tästä mustavalkoista, mutta kokemukseni perusteella lapset, joilla on harrastuksia, menestyvät myös koulussa paremmin ja heidän on helpompi saada kavereita.
Opetan yläkoulussa, ja siellä todella näkyy harrastumattomuus. On iltaisin aikaa notkua isompien kanssa, kärkytään tupakkaa, viinaa, huumeita jne. Harrastavat nuoret eivät ehdi. Vanhemmat huolehtivat myös tarkemmin koulutyön sujuvuudesta, ja joissakin harrastuksissa kouluarvosanojen laskeminen saattaa vaikuttaa negatiivisesti. Nuoret ovat oppineet jo varhain vastuuntuntoa, kulkemaan itsenäisesti harrastukseen ja huolehtimaan harrastusvälineistä. Se näkyy myös koulutyössä.
mutta pakko pitää sama linja ettei päästäisi irvailemaan takinkäännöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko järkevää harrastaa vai ei. Joillekin harrastustoiminnasta on tullut pakkomielle, että joka päivä pitää olla viemässä alle kouluikäisiä jonnekin.
Mielestäni harrastusten pitää lähteä lapsen omasta halusta.
En ymmärrä tuota harrastusten lyttäämistä, koska sehän on ilo lapselle jos saa tehdä jotakin sellaista mistä kovin paljon tykkää ja harrastusten kautta saa uusia kavereita, eli sosiaalisetkin taidot kasvaa ym. Esim. urheilupuoli auttaa myöskin terveyden ylläpitämistä.
Sitten mitä päivähoitoon tulee, niin en mäkään sitä liian nuorilla suosi. Itse veisin lapsen päiväkotiin vasta 3veestä ylöspäin, kun jotkut laittaa jo 1-vuotiaita mitkä ovat minusta aivan liian nuoria "laitostumiseen" ...
Ehkä sinun kannattaisi varovasti kysyä siltä ystävältäsi että onko hänelle jäänyt jotain traumaa lapsuusajalta itselleen näistä. Sitten jos on ja suostuu avautumaan niin lohduta ja koita hänet pikkuhiljaa saada tajuamaan että niin ei välttämättä käy hänen lapsilleen ja että hän tekee tuolla käytöksellään vain hallaa omille lapsilleen, sitten jos ei auta, niin käske mennä terapiaan ja jos ei vieläkään usko ja näyttää siltä et lapset tilanteesta kärsii nii yhteys sossuun vaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tämä kaveri ei ole lapsena itsekään harrastanut mitään vaan on kasvanut maaseudulla vapaasti. Päivähoidossa ei myöskään ole ollut.
Ehkä sinun kannattaisi varovasti kysyä siltä ystävältäsi että onko hänelle jäänyt jotain traumaa lapsuusajalta itselleen näistä. Sitten jos on ja suostuu avautumaan niin lohduta ja koita hänet pikkuhiljaa saada tajuamaan että niin ei välttämättä käy hänen lapsilleen ja että hän tekee tuolla käytöksellään vain hallaa omille lapsilleen, sitten jos ei auta, niin käske mennä terapiaan ja jos ei vieläkään usko ja näyttää siltä et lapset tilanteesta kärsii nii yhteys sossuun vaan...
tasapainoista kehitystä ja huoli ja suru siitä, että lapsuus ja lapsien asiat eivät ole aina kovin hyvälllä tolalla?
Onhan se niin, että päivähoidossa on vielä monin paikoin laljon parantamisen varaa, että se vastaisi lasten tarpeita riittävästi. Ehkä äitiä ahdistaa ajatus, että omat lapsetkin kasvavat maailmassa, jossa heidän tarpeet eivät ole aina kovin hyvin huomioitu ja joskus tämäkin äiti ei enää voi itse vaikuttaa kaikkeen siihen, mihin lapset joutuvat alttiiksi.
Ehkä äiti tuntee kovaa tarvetta suojella lapsiaan pahalta ja pyrkii kontrolloimaan ja arvostelemaan siksi kaikkea lasten elämään liittyvää.
Joo, tutkimusten mukaan joukkueurheilua harrastavilla lapsilla on usein heikommin kehittynyt moraalitaju jne...Kilpailu urheilussa on monelta osin huono juttu.