Sietämättömän ihmisen tunnusmerkkejä?

ihmisiä, jotka keksii kaikesta ihan sikahuonoja puujalkavitsejä.



"Ootko varma?"

"Ei kun ihan Sirpa vaan EHEHEHEHEHHE"

jotka eivät ollenkaan kuuntele, vaan kääntävät kaikki jutut ITSEENSÄ ja siihen, mitä ITSELLE on tapahtunut.



Esimerkki: Kerroin tuttavalle olleeni matkalla maassa A. Hän jatkoi olleensa (vuosia sitten) maassa B eikä kysynyt minun matkastani mitään eikä antanut minun kertoa siis ollenkaan, vaan keskeytti juttuni. No, lähdin pois en jaksa tuollasta "juttelua".

, jotka auttavat toisia, mutta vain kerätäkseen pisteitä ja ollakseen se hyvä tyyppi. Sitten muistelevat vielä vuosien takaisia asioita, että muistatkos kun minä silloin autoin ja tein sitä ja tätä. Niistä eivät kuitenkaan puhu, mitä muut ovat tehneet heidän hyväksi. Eivät varmaan edes muista niitä.

sellaiset ihmiset jotka alistavat ja nöyryyttävät muita ihmisiä. Ihmisiä jotka sumeilematta käyttävät kyynärpäätaktiikkaa, itsekkäät, ylimieliset, pahantahtoiset, seläntakana paskaapuhuvat ihmiset.



Ihmiset jotka pitävät toisten ihmisten kiltteyttä ja hyväsydämisyyttä heikkouden merkkinä. Ihmiset jotka nauravat ilkeämielisesti esim. lihaville tai mokaaville ihmisille. Ihmiset jotka kiusaavat muita, jos saavat siihen tilaisuuden. Ihmiset jotka halveksivat toisten heikkouksia ja kärsimyksiä. Ihmiset jotka ovat kovasydämisiä toisia ihmisiä ja eläimiä kohtaan, erityisesti lapsia kohtaan.

Ylimielisyyshän on yritys peittää sietämätöntä häpeää (lainaus joltain psykiatrilta Hyvä Terveys -ehdestä).

Nyt tiedän, mikä naapuriani vaivaa. Pitäis vaan saada vielä selville, mikä on häpeän syy.

täh. etkö voi vaan jättää toista rauhaan? onko hän pyytänyt sinua psykologiksi itselleen?

itse siedän huonosti juoruilevia ja kiusaavia ja pahantahtoisia ihmisiä.

Ihmettelen vaan, mistä kumpuaa se ylimielisyys, ettei naapuria voi tervehtiä vaan kääntää päänsä pois kun kohdalle sattuu.

olet jättänyt rauhaan mutta kuitenkin sinun pitäisi saada selville toisesta häpeän syy? Miksi? Mikä naapurissa kiehtoo sinua? tai hänen tervehtimisensä?

itse en siedä kaltaisiasi ihmisiä, jotka eivät voi antaa toisten olla rauhassa, ilkeitä ja pahantahtoisia ja juoruilevia.

Sun ei tarvitse minusta pitää tai minua sietää, niin kuin ei sen naapurinkaan. Mutta kyllä mun mielestä kertoo ihmisestä jotain se, ettei tervehdi naapuria/työkaveria tai muita (puoli)tuttuja.

Jos se, että ihmettelen tuota tervehtimättömyyttä, tekee minusta ilkeän, pahantahtoisen ja juoruilevan, niin sitten olen sellainen. Mietipä omalle kohdallesi pari tilannetta: kuljet pihatietä ja naapuri tulee vastaan. Kun olette kohdakkain, hän kääntää päänsä muualle. Tai pihalla seisoo ryhmä naapureita juttelemassa keskenään kun kuljet ohi. Muut tervehtivät mutta tämä yksi on niin kuin ei muka huomaisi. Etkö yhtään ihmettelisi?

Ja oikeasti, tuo heitto "pitäisi saada häpeän syy selville", oli tarkoitettu lähinnä vitsiksi.

Näitä on paljon. Ensimmäisenä on tärkeä mainostaa kuinka hyväksyy homot jne. Mutta kuitenkin muiden ihmisten ammatinvalinnat, jopa harrastukset ja ruokailutottumukset ruoditaan ylimielisesti kun ne eivät ole kuten itsellä tai kuten toivoisi itsellä olevan.

ja niitä on paljon, itselläni on aivan samanlainen esimerkki, kerroin työkaverilleni olleeni upealla lomamatkalla, hän jaksoi kuunnella ehkä 2 sekuntia, kunnes alkoi puhumaan omista matkoistaan, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten MUTTA kun ne oli tehty paljon hienompaan kohteeseen kuin omani, pitihän siitä sitten kertoa pitkään ja hartaasti. Tähän tyyppiin yhdistää se rasittava seikka, että hän tulee kyselemään lomastani ym. muka kiinnostuneena vain päästääkseen puhumaan itsestään. Ja siitä sitten puhutaankin todella perusteellisesti ja erittäin tylsästi ilman mitään pointtia. Pysyn kaukana.

jotka eivät ollenkaan kuuntele, vaan kääntävät kaikki jutut ITSEENSÄ ja siihen, mitä ITSELLE on tapahtunut. Esimerkki: Kerroin tuttavalle olleeni matkalla maassa A. Hän jatkoi olleensa (vuosia sitten) maassa B eikä kysynyt minun matkastani mitään eikä antanut minun kertoa siis ollenkaan, vaan keskeytti juttuni. No, lähdin pois en jaksa tuollasta "juttelua".

ja niitä on paljon, itselläni on aivan samanlainen esimerkki, kerroin työkaverilleni olleeni upealla lomamatkalla, hän jaksoi kuunnella ehkä 2 sekuntia, kunnes alkoi puhumaan omista matkoistaan, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten MUTTA kun ne oli tehty paljon hienompaan kohteeseen kuin omani, pitihän siitä sitten kertoa pitkään ja hartaasti. Tähän tyyppiin yhdistää se rasittava seikka, että hän tulee kyselemään lomastani ym. muka kiinnostuneena vain päästääkseen puhumaan itsestään. Ja siitä sitten puhutaankin todella perusteellisesti ja erittäin tylsästi ilman mitään pointtia. Pysyn kaukana.

jotka eivät ollenkaan kuuntele, vaan kääntävät kaikki jutut ITSEENSÄ ja siihen, mitä ITSELLE on tapahtunut. Esimerkki: Kerroin tuttavalle olleeni matkalla maassa A. Hän jatkoi olleensa (vuosia sitten) maassa B eikä kysynyt minun matkastani mitään eikä antanut minun kertoa siis ollenkaan, vaan keskeytti juttuni. No, lähdin pois en jaksa tuollasta "juttelua".

Yhdellä tyttäreni kavereista on aina enemmän hyviä ystäviä ja näillä ystävillä on niiiiiiin ihquja leluja, isot huoneet jne. Tämä kyseinen kaveri myös aina on saamassa jotain hienoa ja spesiaalia, tyyliin "tänä kesänä mä varmaan saan sen ulkoporealtaan". Jos tyttöni kertoo leikkineensä jonkun muun kaverin kanssa hauskaa leikkiä, niin tämä kaveri valittaa tyyliin "mä en jaksa kuunnella sun kehumista" tai "aina vaan Emma ja Emma", jos tyttöni on leikkinyt Emman kanssa. Itse kyllä kehuu suureen ääneen jos on leikkinyt hauskoja leikkejä jonkun muun kaverin kanssa.

Tosi rasittava tapaus, vaikka onkin vasta noin pieni. Mitä lie pätemisen tarvetta jo nuorella iällä.

mutta jotenkin vielä ymmärrän tuolaisen suht vastenmielisen käytöksen kun kyseessä on 8-vuotia, mutta aikuisella ihmisellä se on todella sietämätöntä.

Uskon, että tyttärelläsi on herkkyyttä tunnistaa tuollainen käytös ja löytää mukavampia kavereita.

ja niitä on paljon, itselläni on aivan samanlainen esimerkki, kerroin työkaverilleni olleeni upealla lomamatkalla, hän jaksoi kuunnella ehkä 2 sekuntia, kunnes alkoi puhumaan omista matkoistaan, jotka ovat tapahtuneet vuosikymmeniä sitten MUTTA kun ne oli tehty paljon hienompaan kohteeseen kuin omani, pitihän siitä sitten kertoa pitkään ja hartaasti. Tähän tyyppiin yhdistää se rasittava seikka, että hän tulee kyselemään lomastani ym. muka kiinnostuneena vain päästääkseen puhumaan itsestään. Ja siitä sitten puhutaankin todella perusteellisesti ja erittäin tylsästi ilman mitään pointtia. Pysyn kaukana.

jotka eivät ollenkaan kuuntele, vaan kääntävät kaikki jutut ITSEENSÄ ja siihen, mitä ITSELLE on tapahtunut. Esimerkki: Kerroin tuttavalle olleeni matkalla maassa A. Hän jatkoi olleensa (vuosia sitten) maassa B eikä kysynyt minun matkastani mitään eikä antanut minun kertoa siis ollenkaan, vaan keskeytti juttuni. No, lähdin pois en jaksa tuollasta "juttelua".

Yhdellä tyttäreni kavereista on aina enemmän hyviä ystäviä ja näillä ystävillä on niiiiiiin ihquja leluja, isot huoneet jne. Tämä kyseinen kaveri myös aina on saamassa jotain hienoa ja spesiaalia, tyyliin "tänä kesänä mä varmaan saan sen ulkoporealtaan". Jos tyttöni kertoo leikkineensä jonkun muun kaverin kanssa hauskaa leikkiä, niin tämä kaveri valittaa tyyliin "mä en jaksa kuunnella sun kehumista" tai "aina vaan Emma ja Emma", jos tyttöni on leikkinyt Emman kanssa. Itse kyllä kehuu suureen ääneen jos on leikkinyt hauskoja leikkejä jonkun muun kaverin kanssa. Tosi rasittava tapaus, vaikka onkin vasta noin pieni. Mitä lie pätemisen tarvetta jo nuorella iällä.

mutta jotenkin vielä ymmärrän tuolaisen suht vastenmielisen käytöksen kun kyseessä on 8-vuotia, mutta aikuisella ihmisellä se on todella sietämätöntä.

Uskon, että tyttärelläsi on herkkyyttä tunnistaa tuollainen käytös ja löytää mukavampia kavereita.

Yhdellä tyttäreni kavereista on aina enemmän hyviä ystäviä ja näillä ystävillä on niiiiiiin ihquja leluja, isot huoneet jne. Tämä kyseinen kaveri myös aina on saamassa jotain hienoa ja spesiaalia, tyyliin "tänä kesänä mä varmaan saan sen ulkoporealtaan". Jos tyttöni kertoo leikkineensä jonkun muun kaverin kanssa hauskaa leikkiä, niin tämä kaveri valittaa tyyliin "mä en jaksa kuunnella sun kehumista" tai "aina vaan Emma ja Emma", jos tyttöni on leikkinyt Emman kanssa. Itse kyllä kehuu suureen ääneen jos on leikkinyt hauskoja leikkejä jonkun muun kaverin kanssa. Tosi rasittava tapaus, vaikka onkin vasta noin pieni. Mitä lie pätemisen tarvetta jo nuorella iällä.

Ja tyttöni on aktiivisesti etsinyt itselleen muuta seuraa.

ihmiset, jotka ei ole koskaan mistään mitään mieltä ja kaikki on ihan sama.

tapauksista, joista täälläkin on puhuttu.



Mun isä kuoli. Kaveri otti osaa ja alkoi jauhamaan mummostaan, joka oli kuollut vuosia vuosia sitten.



Ja toi koiran ostamisjuttu... Ei ostettu koiraa vaan talo (ihan sama vertaus, ei vaan tolle yhdelle pässille auennut). Tuli sukulaismies sitten arvostelemaan kuinka lämmitysratkaisu oli huono, kovasti on huoltamista omakotitalossa ja mitähän muutakin oli pielessä. No varmastihan nää on totuuksia, mutta joku raja totuudentorveudellekin.

Mulla on pari "kaveria", jotka puhuvat ihan kaikista paskaa selän takana. Toinen on jopa jutellut huonoista luonteenpiirteistäni sekä äidilleni että miehelleni, ihan siis itse ottanut puheeksi kun vaan on sopiva tilaisuus koittanut. Tähän tapaukseen olen ottanut huomattavasti etäisyyttä kun äitini ja mieheni tästä kertoivat.



Tiedänhän minä omat huonot piirteeni, en ymmärrä miksi niitä pitää päästä vatvomaan läheisteni kanssa. Tulisi minulle puhumaan jos ne niin paljon häiritsevät.

ja vaikka yritän vitsailla jostain, niin tää vaan vastailee besserwisserinä naama peruslukemilla jotain. En osaa selittää tätä paremmin, mutta useampaan tällaiseen olen törmännyt. Ja jotenkin nämä miespuoliset tällaiset vielä ovat monesti ihastuneet minuun ja mä en voi sietää kys. ihmistyyppiä!

sellainen ihminen, joka suuttuu kaikesta. Vaikka kuinka yrittäisi olla suututtamasta tällaista ihmistä, hän suuttuu aina jostain asiasta kuitenkin.



Esim. kerran yks äitikaverini suuttui minulle verisesti, kun jouduin perumaan meidän Hoplop-treffit, koska lapseni rupesi samana aamuna oksentelemaan. Mun olisi ilmeisesti pitänyt lähteä oksentavan lapsen kanssa Hoplopiin.

Mukasuvaitsevaisuus!

Näitä on paljon. Ensimmäisenä on tärkeä mainostaa kuinka hyväksyy homot jne. Mutta kuitenkin muiden ihmisten ammatinvalinnat, jopa harrastukset ja ruokailutottumukset ruoditaan ylimielisesti kun ne eivät ole kuten itsellä tai kuten toivoisi itsellä olevan.

Mun äitini on niin mukasuvaitsevainen (juuri homoja kohtaan) vaikka tosipuheessa ei pidä hyvänä ihmisenä/suvaitse ketään joka elää elämänsä tai tekee asiat toisin kuin äitini ja isäni.

Kerran puhuttiin miespuolisesta työkaveristani joka on avoimesti homo. Äiti sitten kysymään työkaverini perheestä ja minä kerroin että on homo ja elää rekisteröidyssä parisuhteessa miehen kanssa. Äiti tähän niin teennäisen kujertelevalla äänellä: "Voiiiii, homothan on niiiin mukavia..." =D =D

Äitini luonne on kuin yhteenveto ylemmistä viesteistä...

sellaiset ihmiset jotka alistavat ja nöyryyttävät muita ihmisiä. Ihmisiä jotka sumeilematta käyttävät kyynärpäätaktiikkaa, itsekkäät, ylimieliset, pahantahtoiset, seläntakana paskaapuhuvat ihmiset.

Ihmiset jotka pitävät toisten ihmisten kiltteyttä ja hyväsydämisyyttä heikkouden merkkinä. Ihmiset jotka nauravat ilkeämielisesti esim. lihaville tai mokaaville ihmisille. Ihmiset jotka kiusaavat muita, jos saavat siihen tilaisuuden. Ihmiset jotka halveksivat toisten heikkouksia ja kärsimyksiä. Ihmiset jotka ovat kovasydämisiä toisia ihmisiä ja eläimiä kohtaan, erityisesti lapsia kohtaan.

Inhoan kiusaavia ihmisiä, korostan todella oikeasti INHOAN. Toivon jokaiselle kiusaajaluoteiselle kusipäiselle ihmiselle itse asiassa enää pelkkää pahaa. Ja näihin kiusaajiin niputan selän takana taktikoiden juoruilijat, alistavat väheksyjät, toisen ihmisarvon mitätöijät jne. jne.

Sellaiset on ikäviä jotka ei koskaan tee mitään päätöksiä esim kun porukalla mietitään, mihin mennään syämään, mitä tehdään juhannuksena tms. Kaikki käy ja ihan sama.

Nooh, sitten johonkin ravintolaan päädytään ja ruokien tulo kestää niin tämä tyyppi avaa suunsa ja kertoo että kyllä hän ajatteli että ei tämä ole hyvä paikka mutta piti tänne tulla. Aarggh.



Eräs tuttu on naimisissa tällaisen kanssa, aikansa keksi kaikki lomasuunnitelmat ja muut kun puoliso ei ehdottanut ikinä mitään, kyllä sitten aina valitti jos jotain vastoinkäymisisä oli.

Nyt eivät tee mitään, kun toinen ei uskalla valitusten pelossa järjestää menoja ja toinen ei voi olla mitään mieltä mistään eikä tehdä päätöksiä.

Monelta vastaajalta tullut hyviä esimerkkejä sietämättömistä ihmisistä, omalle kohdalle sattui yhden tyypin sietämätön ihminen johon sitten vähensin yhteydenpitoa rankalla kädellä.



Vaikka on sukulaisesta kyse, mullakin kesti jonkin aikaa tajuta että tuolle ihmiselle ei kannata kertoa omasta elämästä oikeastaan mitään. Ja se vähäinenkin mitä kertoo, kannattaa kertoa varovaisin sanoin. Muuttelee ja vääntelee totuutta suoranaisiksi valheiksi ja kertoo niitä pokkana eteenpäin. Esim. kerrot että töissä ollut kiireitä ja olet väsynyt, parin viikon päästä kuulet kuinka "ihan varmasti olet pimahtamassa päästä/masentunut koska näytit niin väsyneeltä". Jos kysyy asiasta tuolta ihmiseltä, niin kertoo joko ymmärtäneensä väärin tai kieltää mitään koskaan puhuneensakaan.