Poika- ja tyttövauvat syntyvät erilaisina.

Eräässä tutkimuksessa näytettiin aikuisille videota itkevästä pikkuvauvasta. Osalle sanottiin, että vauva on poika, osalle että se on tyttö. Aikuisilta kysyttiin, miksi vauva itkee. Ne, jotka luulivat vauvaa pojaksi, sanoivat sen itkevän koska se on vihainen. Ne jotka luulivat vauvaa tytöksi, sanoivat sen itkevän koska se on peloissaan.



Aikuiset projisoivat sukupuolieron lapsiin ja tekevät usein kaikkensa, että toisista tulee Tyttöja ja toisista Poikia. Tämänpäiväinen HS:n kolumni toi esiin samaa.

Vauvojen temperamenteissa ei ole eroja sukupuolten välillä. Kaikki erot saadaan aikaiseksi sillä, että vanhemmat (ja muu sos. ympäristö ja kulttuuri) sukupuolistaa vauvat. Vauvat alkavat vähitellen muokkautua sellaisiksi, millaisina heitä kohdellaan. Hormonaaliset erot ovat vauvoilla vähäisiä sukupuolten välillä eikä niillä ole mitään tekemistä tekniikan ja naiseksi naamioitumisen kanssa.



Vauvojen tunnetiloista, tahdosta, ulkonäöstä, temperamentista, luonteesta jne. tehdään jatkuvasti vääristyneitä päätelmiä. Sukupuoli tulee hiljaksiin ajankohtaiseksi taaperoiässä.

Entä jos pikkupoikanne alkaisi leikkiä nukeilla, vaihtaa vaatteita monta kertaa päivässä, käyttää äidin meikkejä, keikistellä peilin edessä?



Ihanko oikeasti myötäilisitte hänen käyttäytymistään ja ostaisite hänelle innoissanne pinkkiä, nukkeja, koruja, hiussolkia? Olisitte ihan että voi miten söpöä?



Etteköhän te todennäköisemmin alkaisi kitkeä niitä piirteitä ja heti. Ja sitten on taas pojat luonnostaan kiinnostuneita koneista.

Eräässä tutkimuksessa näytettiin aikuisille videota itkevästä pikkuvauvasta. Osalle sanottiin, että vauva on poika, osalle että se on tyttö. Aikuisilta kysyttiin, miksi vauva itkee. Ne, jotka luulivat vauvaa pojaksi, sanoivat sen itkevän koska se on vihainen. Ne jotka luulivat vauvaa tytöksi, sanoivat sen itkevän koska se on peloissaan.

Aikuiset projisoivat sukupuolieron lapsiin ja tekevät usein kaikkensa, että toisista tulee Tyttöja ja toisista Poikia. Tämänpäiväinen HS:n kolumni toi esiin samaa.

En silti usko, että tämä aikuisten käytös muuttaa lapsen persoonaa niin, että hänet saisi kiinnostumaan jostain, joka ei häntä kiinnosta. En esim. usko, että suurinta osaa pojista saisi kiinnostumaan vaatteiden suunnittelusta, vaikka kuinka yrittäisi.

Tässä keskustelussa on aina se jännä puoli, että kun tiedetään, että aikuiset tiedostamattaan toimivat tyttöjen ja poikien kanssa eri tavoilla, ajatellaan myös, ettei tytöissä ja pojissa ole syntymässäkään eroja, vaan muka aikuiset synnyttäisivät ne.

Molemmat asiat ovat kuitenkin mahdollisia yhtä aikaa. Erot aikuisten toiminnassa ja erot lapsissa synnynnäisesti.

Vauvojen temperamenteissa ei ole eroja sukupuolten välillä. Kaikki erot saadaan aikaiseksi sillä, että vanhemmat (ja muu sos. ympäristö ja kulttuuri) sukupuolistaa vauvat. Vauvat alkavat vähitellen muokkautua sellaisiksi, millaisina heitä kohdellaan. Hormonaaliset erot ovat vauvoilla vähäisiä sukupuolten välillä eikä niillä ole mitään tekemistä tekniikan ja naiseksi naamioitumisen kanssa.

Vauvojen tunnetiloista, tahdosta, ulkonäöstä, temperamentista, luonteesta jne. tehdään jatkuvasti vääristyneitä päätelmiä. Sukupuoli tulee hiljaksiin ajankohtaiseksi taaperoiässä.

Jos minulla on kolme poikaa, jotka on kasvatettu samalla tavalla, miten he ovat kaikki erilaisia? Yksi on muita paljon tyttömäisempi.

Miksi toisille on niin vaikea hyväksyä se, että tytöt ja pojat/naiset ja miehet ovat erilaisia? Ketä se uhkaa?



Itsekin vältän tietoisesti kasvattamasta lapsiani sukupuolirooleihin, mutta en koe uhkana sitä, että lapset muistuttavat omaa sukupuoltaan. Vasta se, jos sukupuolia pidetään eriarvoisina, on uhka.

Hormonaaliset erot ovat vauvoilla vähäisiä sukupuolten välillä eikä niillä ole mitään tekemistä tekniikan ja naiseksi naamioitumisen kanssa.

argumentaatiokikka: myönnetään asia mutta häivytetään se tilkesanoilla olemattomaksi, niin kukaan ei muista pitää sitä merkittävänä ja sitten se jjo melkein näyttää siltä ettei sillä mitään ermkitystä tosiaan ollutkaan. Vaan sanopa sama ilman tilkkeitä:

VAUVOILLA ON HORMONAALINEN ERO.

Ja niillä todella on. Ja se ero selittää käyttäytymisen eroja.

Naistutkimuksen yksi suurimpia harhoja on ollut että yritetään väkisin selittää nämä biologiset tosiasiat pois, kun luullaan että sen avulla saavutetaan myös taloudellinen ja muu tasa-arvo.

Säälittävää ja irvokasta.

Hei sinä ideologisesti aivopesty kommentoija:

Vauvojen hormonaalisten erojen häivyttäminen ei tuo sulle lisää palkkaa eikä arvostusta. Se on täysin yhteismitaton asia niiden asioiden kanssa.

Meidän naisten on revittävä tasa-arvo ihan muilla asioilla kuin tosiasioiden vääristelemisellä.

Miksi toisille on niin vaikea hyväksyä se, että tytöt ja pojat/naiset ja miehet ovat erilaisia? Ketä se uhkaa?

Itsekin vältän tietoisesti kasvattamasta lapsiani sukupuolirooleihin, mutta en koe uhkana sitä, että lapset muistuttavat omaa sukupuoltaan. Vasta se, jos sukupuolia pidetään eriarvoisina, on uhka.

Sukupuolet ovat erilaisia, mutta samanarvoisia.

Ja siksi että ne ovat erilaisia, ne täydentävät toisiaan.

Uskotteko, että esim. tyttömäistä poikaa saisi käännytettyä poikamaiseksi? Todennäköisesti ette. Tiedätte, että ihminen on syntymästään jo persoona. Eikö niin? Miksi ette voi hyväksyä, että suurin osa lapsista noudattelee persoonaltaan perinteisiä sukupuolirooleja? Vai luuletteko, että vain heidän vanhemmillaan on kyky muokata persoonaa erilaiseksi? Toivon, että joku vastaisi! Uskon nimittäin, että tätä pohtiessa huomaa oman epäloogisuutensa.

Totesi, että testihenkilöt kohtelivat eri tavoin vaaleansinisiin ja vaaleanpunaisiin puettuja pieniä vauvoja. Riippumatta siitä, kumpaa sukupuolta vauva edusti.

Tällaiset kokeet todistavat, että ympäristö suhtautuu lapsiin ja tulkitsee lapsia eri tavalla riippuen sukupuolesta, ja aivan vastasyntyneestä alkaen. Ja on hassua, kuinka harva tiedostaa kohtelevansa tyttöjä ja poikia eri tavoin ennen kuin sen heille demonstroi esimerkiksi tällaisin kokein.

Ihan mutu-pohjalta en itse silti usko, että vain ympäristö vaikuttaa.

nukeilta on järjestään lähtenyt päät ja raajat irti kun on tutkittu, että miten ne nivelet oikein liikkuu. Puihin on kiipeilty ja sieltä pudottu.

hyvä ketju!

ehdottomasti näin on ja sitä rataa!



soittakaa pojille lasse mårtensånsån - tulee kunnon jössiköitä!



tytöille fivaldin vuodenajat - tulee tyttömäisiä rimpsukoita



ja tarkkana sitten, että tykätään OIKEISTA ASIOISTA

eli pojat: tekniikka, autot, ehkä leekot

tytöt: nuket, tiskaus



hulaheijaa ja ben fuurmanin kuumalle linjalle aikaa varaamaan jos näin ei ole!

mutta en silti noin stereotyyppisesti ajattelisi asiaa. Esim mun poikaani kiinnosti kovasti nallet ja niiden hoivaaminen kun taas kuopustyttö leikkii prinsessahamosessaan autoilla...päristelee niin että kuola roiskuu mennessä.



t.Maiju

yleisesti ottaen se menee juuri niin kuin ap kuvaili mutta toki on poikkeuksiakin aina. Ei ne sukupuoliset erot aina ole niin vahvoja.



Meillä kyllä on ollut eli poikaa on aina kiinnostanut toimintaleikit, isot koneet, kaivurit, autot jne kun taas tyttöä kiinnostaa enemmän hoivaaminen, mielikuvitusleikit, pikkuiset lelut jne....ero on ollut aika selkeä.

Uskotteko, että esim. tyttömäistä poikaa saisi käännytettyä poikamaiseksi? Todennäköisesti ette. Tiedätte, että ihminen on syntymästään jo persoona. Eikö niin? Miksi ette voi hyväksyä, että suurin osa lapsista noudattelee persoonaltaan perinteisiä sukupuolirooleja? Vai luuletteko, että vain heidän vanhemmillaan on kyky muokata persoonaa erilaiseksi? Toivon, että joku vastaisi! Uskon nimittäin, että tätä pohtiessa huomaa oman epäloogisuutensa.

Tällaiset kokeet todistavat, että ympäristö suhtautuu lapsiin ja tulkitsee lapsia eri tavalla riippuen sukupuolesta, ja aivan vastasyntyneestä alkaen. Ja on hassua, kuinka harva tiedostaa kohtelevansa tyttöjä ja poikia eri tavoin ennen kuin sen heille demonstroi esimerkiksi tällaisin kokein.

Miksi nämä eivät voi olla tosia yhtäaikaa?

Aikuiset tiedostamattaan kohtelevat eri sukupuolia eri tavoin ja ihmisillä yleensä ottaen on jo syntymästään paljon oman sukupuolensa piirteitä. Miksi osa pitää tätä joko tai kysymyksenä? Minä uskon, että kyse on molempien yhteisvaikutuksesta.

Uskon myös, ettei se aikuisten kohtelu vaikuta kovin paljoa. En nimittäin usko, että esim. tyttömäisen pojan saa kasvatettua poikamaiseksi. Ihmisellä on mielestäni jo syntymästään tietyt mieltymykset ja kiinnostukset, joihin voi vaikuttaa aika vähän (väkivallalla saa ihmisen piilottamaan ne, mutta ei pois).

Jotkut vaan kokevat, että tyttömäisten tyttöjen äidit ja poikamaisten poikien äidit ovat kasvattaneet heistä sellaisia. Eikähän se ole ymmärrettävää, että suurin osa ihmisistä "muistuttaa käytökseltään enemmän omaa sukupuoltaan."

Nuo testit eivät todista, että ihminen ei syntyessään olisi tiettyä sukupuolta. Ne todistavat, että aikuiset tiedostamattaan kohtelevat eri sukupuolia eri tavoilla.

Miehelläni on kaksi lasta, tyttö ja poika. Heillä on käsittääkseni aina ollut aika pitkälti yhteiset lelut.



Poikaa kiinnostaa hirveästi kaikki tekniset vempeleet, tietokoneet ja puhelimet varsinkin (ikää 4v). Aina kaikkien nappuloiden ja koneiden kimpussa.



Tyttö taas leikkii aika sukupuolettomasti, ainoa "tyttö"leikki on nukkekodilla leikkiminen - tosin siitä on poikakin varsin kiinnostunut. Kiinnostusta tekniikkaa kohtaan en ole kuitenkaan huomannut.

Ai että tyttövauvat haluavat näyttää näteiltä - meinaat että taaperoa kiinnostaa oma ulkonäkö, että miellyttääkö se muita?



Jos näin on, niin on kasvattajan syytä mennä itseensä.



Ap, kyllä sä kuvittelet. Et näe ympäristön vaikutusta, vaan luulet kaiken olevan geeneissä.

ja poikamainen poika! Yrittivät aluksi vauvana jotain muuta, mutta sainpas ne kiinnostumaan oman sukupuolen jutuista! ;)



Näettekö, miten typerä ajatuskin? Toki ymäristö vahvistaa roolia, muttei se kenenkään persoonaa muuta.



Miksi moni muuten olettaa, että jos vaikka poikien annettaisi kasvaa vapaasti, he omaksuisivat paljon tyttöjen juttuja ja toisin päin? Mä luulen, että silti ihmiskunta noudattaisi samaa kaavaa, että suurin osa käyttäytyisi oman sukupuolen mukaan tai sekoitellen molempia ja pieni osa melkein kokonaan kuin vastakkainen sukupuoli.

Minua huvittaa suunnattomasti, kuinka tyttömäinen tuo tyttö on vaikka ei ole edes puolitoistavuotias vielä. Hän leikkii kyllä autoilla ja tykkää teknisistä laitteista, mutta on jotenkin huvittavan hieno :)



Meidän pojatkaan eivät ole mitään älyttömän äijämäisiä mutta on tuo yksi ihan eri maata.

pitäisi viedä tutkimuksiin, kun tykkää nappuloista ja teknisistä härveleistä ihan hulluna, mutta ei pahemmin taisteluleikeistä ja muusta vastaavasta.



Mutta nukkeja ja nalleja hoivaa pitkään ja antaumuksella. Eikä ole perheessä tyttöjä, että olisi heiltä ottanut mallia. Päiväkodista ilmeisesti oppinut...toiselta pojalta:D