Mä en tajua äitejä, jotka ei pidä mitään rytmiä vauvallaan

Vai pidätkö vauvan pakolla hereillä silloin, kun sinulle se sopii? Kun pelkkä äidin halu ei ole aina tarpeeksi ja kovin pientä on tosi vaikea kouluttaa.



Minulla on kaksi lasta ja kolmatta odottelemme. Esikoinen oli helppohoitoinen lapsi ja rytmi oli helppo pitää tasaisen vakaana. Kuopuksemme olikin sitten jo oma lukunsa, rytmistä ei ollut välillä tietoakaan. Samalla tavoin olen lapsiani hoitanut, mutta erilaisia, kovin erilaisia ovat. Samat käytänteet eivät ole välttämättä siirrettävissä suoraan lapselta toiselle.

päivää, ehkä oon uusavuton. Vauvan tahdissa mennään, toistaiseksi, ja se on fine. Joskus käydään jossain, joskus pysytään kotona. Joskus vauva nukkuu kyläillessä, joskus on valveilla. Ei ole toistaiseksi ollut ongelmaa. Yöt nukkuu niin että itsekin saan tarpeeksi lepoa.

Hanki oma elämä !

...en ole koskaan kokenut sitä mitenkään ongelmaksi.



täysin lapsentahtisesti elellään. mitä haittaa siitä on jos vauva nukahtaa syliin?



lattialle en muista että vauvani ois nukahtanu...

ja kun heräsi, oltiin tietty aika hereillä, minkä vauva jaksoi ja taas mentiin nukkumaan... Ei se nyt niin vaikeaa ollut...



Pääasiassa tarkoitan vähän isompaa vauvaa, 1kk nyt nukkuukin melkein koko ajan!



ap

Siis laitoin minäkin lapseni aina samoihin aikoihin nukkumaan ja syötiin aina samoihin aikoihin päivästä. Ulkoiltiin aina saman kaavan mukaan ja iltatoimetkin sujuivat ennalta arvattavalla kaavalla. Silti toinen lapsista ei nukkunut silloin kuin oletettavaa oli ja päiväunet tapahtuivat 15 minuutin pätkissä. Siis ei toiminut niin ei toiminut. Miten ratkaisisit tuollaisen ongelman??



Kyselee 2

Tunnen äitejä, jotka menevät ja tulevat nimenomaan vauvan omasta rytmistä välittämättä. Siis lapsella ei ole ehkä tilaisuutta nukkua kun nukuttaa kun pitää aina lähteä jonnekin.



Toisaalta kun on useampi lapsi, ei ihan tarkan rytmin pitäminen ole kovin helposti mahdollista.

terv ap

Vaan aamuisin kun heräsi, alkoi sillä selvästu jo 2 tunnin päästä olla päiväuniaika ja sitten ulos unille. Ja kun sieltä heräsi, jaksoi se taas olla hereillä sen n. 2 tuntia. Ja sitten vein unille. Kyllähän siitä rytmi tuli, josta sitten pidin kiinni. Tyytyväisenä aina nukahti eli oli varmasti vauvallekin hyvä!



Tarkoitan just noita äitejä, jotka ei yhtään välitä ja seuraa lastansa, lapsi vaan nukahtelee miten sattuu ja minne vaan. Ei se nyt väärin oo, jos pitää tietystä rytmistä kii. Mun mielestä outoa, että vauva vaan joillain nuukahtaa syliin. Siis äiti ei ole yhtään mukana vauvansa rytmissä ja vireystilassa. Ja tässä tarkoitan siis jo isompia vauvoja! Ja kyllä se isompi vauva herää, kun joutuu sylistä pois kesken unien. Eli ne unet jää siihen 15min.



En osaa sanoa, mitä tehdä jos vauva nukkuu vaan 15min. Siskon vauva nukkui aina vaan sen 15min. Ei kai sille sitten mitään voi. Jotkut ei vaan nuku.

Meillä vauva nukkui 1kk--> säännölliset päiväunet joko vaunuissa tai sängyssään. Jaksoi olla aina 2 tuntia hereillä kerrallaan ja sitten nukkumaan.

Vierailija:

ja kun heräsi, oltiin tietty aika hereillä, minkä vauva jaksoi ja taas mentiin nukkumaan... Ei se nyt niin vaikeaa ollut...

Pääasiassa tarkoitan vähän isompaa vauvaa, 1kk nyt nukkuukin melkein koko ajan!

ap

No sepä siinä varmaan onkin, että SINULLA se ei ollut vaikeaa. Monilla muilla on. Meillä olisi tuolla menetelmällä saanut vain aikaan hirveät huudot. Ihan sama mitä teit, mitään rytmiä ei kummallakaan lapsella ilmennyt päiväsaikaan ennen 7-8 kk ikää. päikkäreitä oli nollasta kolmeen, miten onnistui nukuttamaan - ne nollapäivät olivat karmeita! Ja ihan päivästä kiinni, toimiko eilen hyväksi havaittu konsti. Parhaiten toimi sylissä kantaminen, joskus kävi tuuri ja vauva nukkui niin, että itse sai istua.

Jos olisin saanut valita niin totta h****tissä olisin halunnut vauvani vaunuihin ja parvekkeelle! Kaikille ei sitä luksusta vaan suoda.

Se, että vauva ennakoi tulevaa toimintaa, tuo turvallisuuden tunnetta.

Ja varmasti auttaa vauvaakin löytämään hyvän unirytmin.

on nukahtanut. Ja sitten tietysti taas kohta nukuttaa.



Itsekin uskon kyllä, että säännöllinen rytmi ulkoilussa ja ruokailussa (isommille vauvoille, jotka jo saavat kiinteitä) on vauvalle hyväksi, mutta ei se kaikille vauvoille riitä luomaan säännöllistä unirytmiä.

ku alkoi syömään kiinteitä ruokia ja se on aina mennyt vähän sekaisin, kun on esim. tullut hampaita. Vielä säännöllisemmäksi elämä tuli, kun lapsi alkoi vuoden iässä käydä osa-aikahoidossa, mutta edelleenkään emme nipota tunnin päälle. Esim. tänään lapsella on ollut jännä päivä, kun olivat retkellä hoitotädin kanssa ja nyt nuukahti sänkyyn iltaruokaa odotellessa, ei ole ongelma, huomenna saa nukkua jos nyt kukkuu iltavirkkuna.



Minä olen juuri tuollainen äiti, että lapsi vain nukahti kylään sylissä ja en koskaan osannut sanoa, monetko päikkärit otti vauva-aikana. Voi olla että säännöllisempi elämä olisi jotenkin rauhoittanut yöheräilyä juuri noina vaikeina aikoina kun tuli hampaita, mutta muuten meillä ei ole ollut univaikeuksia kenelläkään.



Luotan siihen, että lapsen on alusta asti hyvä oppia meidän perheen tapa elää. Se on kunnollinen, mutta ei nipo, meillä hassutellaan paljon, tavataan ihmisiä, matkustelemme usein ja syödään usein myöhään ja pitkään, välillä tehdään töitä kellon ympäri ja välillä otetaan rennommin. Elämämme on hauskaa ja lapsen myötä siitä on tullut aina vain hauskempaa ja ihanempaa.

Meillä on pidetty säännöllistä rytmiä alusta alkaen. Se on helpottanut elämää. Mutta vauva on nykyään niiiiiin vähäuninen, että nyt on ihan sama koska nukkuu, kunhan nukkuu. Vauva 11kk ja hyvä jos saa nukkumaan kerran päivässä tunnin verran joten ei haittaa yhtään vaikka torkahtelee sinne sun tänne kun se ei kuitenkaan ole pois mistään muista unista. Kaikki ei tosiaan mene aina niin kuin suunnittelee!

joten ei hermostu tunnin tai kahden heitosta. Nukkumaan mennään melkein samaan aikaan joka päivä, tunnin heitolla.

Meillä on ihana lapsi, jota kaikki ihmettelevät, hän ei kylässä riehu, on todella nauravainen, hyväntuulinen, ns. todella helppo lapsi ja meillä ei ole mitään tarkkaa rytmiä. Että voi näinkin elää.

Menimme ja tulimme miten huvitti, söimme missä satuimme, lapset nukkuivat missä tahansa, kun uni tuli. Ei meillä valvottu öitä tai oltu kärttyisiä. Koin hyvin helpottavaksi, että pystyin tekemään lasten kanssa mitä tahansa, miettimättä, koska pitää olla kotona päiväunilla. Jos ongelmia olisi ollut, ehkä sitten olisin järjestänyt elämämme jotenkin järjestelmällisemmäksi. Mutta mitäpä sitä turhaan...



Tänään lapsilla on ikää 7 ja 8. He nukkuvat klo 21-7.30. Syövät aamupalan 8.00, lounaan 11.20, välipalan 14.00, päivällisen 17.00 ja iltapalan 19.30. Silti voin rikkoa heidän päivärytminsä koska tahansa ja aina se palaa ennalleen seuraavasta päivästä lähtien. Molemmat ovat tasapainoisia ja koulussa hyvin menestyviä, sosiaalisia ja impulsiivisia lapsia.



Pointtini on nyt se, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa.

se ihanaa päästä rytmiin. Voitko kertoa mun vauvalle miten se tehdään kun ei mua usko. Ei nuku vaunuissa, ei suostu säännölliseen elämään... itkettämään en rupee, vaan valvon kiltisti mukana.

Stressihän siitä vaan tulee, kun etukäteen tietää että kohta lapsen pitäisi sitten nukkua. Ei voi myös mennä ja tulla kun lystää, kun pitää olla kotona päiväuniaikaan. Meillä oli ennen aika säännöllinen rytmi kun luin oppaista, että kannattaa semmoinen säilyttää. Päivistä tuli kuitenkin ajan myötä todella stressaavia, kun piti koko ajan katsoa kelloa. Päätin relata ja olla tuijottamatta kelloon. Lapset alkoivat myös nukkua paremmin, kun annoin nukkua silloin kun heitä väsytti. Nyt meillä on lapset iloisia ja onnellisia, vaikka kellontarkkaa rytmiä ei ole. Ja niin ihanaa itselle, kun ei tarvitse panikoida että apua kohta pitäis olla jo ruokapöydässä ja ollaankin vasta kaupassa. Kiire ja paniikki tarttuu myös lapsiin ja lapsista tulee pian samanlaisia hermoheikkejä. Meillä on kyllä säännölliset ruoka-ajat sillä se on lasten hampaillekin hyväksi, mutta jos jonain päivänä meillä onkin kyläreissu ja ruoka-aika venyy, niin saatan antaa välipalan että lapset jaksavat odottaa. Eivät mene sekaisin, eivät tunne oloaan turvattomaksi ja meillä eletään ihanan rauhallista arkea! Eiköhän se kiireettömyyden tuntu ja aikuisen läheisyys ole lapselle tärkeintä ja että perustarpeet tyydytetään.