Mies ei suostu maksamaan elareita

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Mun mielestä kela maksaisi siihen asti, kun isyys on tunnistettu/ sopimus saatu. Minimikin on parempi, kuin ei mitään.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Nämä tapauksethan on juuri niitä, jotka ovat saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsityksiä.

Erojahan juuri onkin TUHANSIA vuodesssa, mutta 90% vanhemmista ovat kykeneviä sopimaan asioistaan ilman kolmansia osapuolia.

Oikeasssa kyllä olet, olisi joskus ihan syytäkin puhua asioista, mutta olisi kiva joksus nähnä asiat esitettynä toisinkin päin, iseille ei anneta mahdollisuutta.

Antaako äitiys diktaruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itselleen.

Eihän miehen tarvitse maksaa elatusta naiselle.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Nämä tapauksethan on juuri niitä, jotka ovat saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsityksiä. Erojahan juuri onkin TUHANSIA vuodesssa, mutta 90% vanhemmista ovat kykeneviä sopimaan asioistaan ilman kolmansia osapuolia. Oikeasssa kyllä olet, olisi joskus ihan syytäkin puhua asioista, mutta olisi kiva joksus nähnä asiat esitettynä toisinkin päin, iseille ei anneta mahdollisuutta. Antaako äitiys diktaruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itselleen.

mieti ny itekin, jos tuo sun luku pitää paikkaansa, niin 10% vuodessa on näitä, ja kun niitä on usemmalta vuodelta...

Mrillä kun tehtiin sopimusta niin lastenvalvoja sanoi, että eihän isillä ole velvollisuutta tavata lasta.. Vain lapsella oikeus ja isillä sen myötä myös "oikeus" tulla vaikka vuosien päästä yhtäkkiä takaisin lapsen elämään.. ns. puskista.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Itse sain sosiaalitoimistosta elatusmaksun (kelan minimin verran) niin kauan kunnes mieheltä maksu saatiin perittyä.

Itse sain sosiaalitoimistosta elatusmaksun (kelan minimin verran) niin kauan kunnes mieheltä maksu saatiin perittyä.

vaatii jotain näyttöä siitä, että ko mies tosiaan on lapsen isä? Eli aina ei voi saada näinkään.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Nämä tapauksethan on juuri niitä, jotka ovat saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsityksiä. Erojahan juuri onkin TUHANSIA vuodesssa, mutta 90% vanhemmista ovat kykeneviä sopimaan asioistaan ilman kolmansia osapuolia. Oikeasssa kyllä olet, olisi joskus ihan syytäkin puhua asioista, mutta olisi kiva joksus nähnä asiat esitettynä toisinkin päin, iseille ei anneta mahdollisuutta. Antaako äitiys diktaruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itselleen.

mieti ny itekin, jos tuo sun luku pitää paikkaansa, niin 10% vuodessa on näitä, ja kun niitä on usemmalta vuodelta...

esim. yli puolet oikeuteen päättyvistä tapauksista kanteen on nostanut isä, joka ei saa tavata lastaan.

Äitien nostamat kanteet koskevat juurikin rahaa, harva äiti hakee lapsen oikeutta isään.

Kuka on missään puhunutkaan NAISEN elatusavusta? Mies siis maksaa elatusta LAPSILLEEN. Osallistuu - valitettavasti enää vain vähempään osaan - lastensa kuluista myös eron jälkeen. Otapa asioista selvää aikuisten oikeasti: suurimmassa osassa eroperheitä lasten ensisijainen elatusvastuu jää lähivanhemmalle. Suomessa maksettavat elatustuet, mikäli ovat ainoa muoto, jolla etävanhempi osallistuu elatukseen, eivät juuri koskaan kata puolia lapsen/lasten realistisista kuluista. Ja elatusvastuu LAPSISTA on kai moraalisesti molemmilla vanhemmilla myös eron jälkeen, vai oletko eri mieltä?



Mutta siis ap:lle: miten et saa KELA:sta edes sitä minimielatusturvamaksua? Saahan sen myös yksinhuoltajat, joiden lapsella ei ole tunnustettua isää. Eihän siihen kai tarvita vahvistettua elatussopimusta. Soitapa KELA:an vielä uudelleen. Itse ainakin olen saanut kelasta vuosien varrella niin väärää tietoa, että olisi jääneet monet oikeudet toteutumatta, mikäli olisin uskonut ensimmäistä virkailijaa, enkä olisi googlannut ja soitellut toiseen kertaan.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Tosiaan miksi äidit eivät ole valmiita olemaan lastensa puolella ja valmiita taistelemaan lastensa oikeuksista isään.

Voidaankin sanoa, että isät ovat paljon valmiinpia taistelemaan, lapsen oikeuksista molempiin vanhempiinsa. Vaikka se onkin taistelua juurtuneita käsityksiä vastaan siitä, että äiti on isää tärkeämpi.

Kuka on missään puhunutkaan NAISEN elatusavusta? Mies siis maksaa elatusta LAPSILLEEN. Osallistuu - valitettavasti enää vain vähempään osaan - lastensa kuluista myös eron jälkeen. Otapa asioista selvää aikuisten oikeasti: suurimmassa osassa eroperheitä lasten ensisijainen elatusvastuu jää lähivanhemmalle. Suomessa maksettavat elatustuet, mikäli ovat ainoa muoto, jolla etävanhempi osallistuu elatukseen, eivät juuri koskaan kata puolia lapsen/lasten realistisista kuluista. Ja elatusvastuu LAPSISTA on kai moraalisesti molemmilla vanhemmilla myös eron jälkeen, vai oletko eri mieltä? Mutta siis ap:lle: miten et saa KELA:sta edes sitä minimielatusturvamaksua? Saahan sen myös yksinhuoltajat, joiden lapsella ei ole tunnustettua isää. Eihän siihen kai tarvita vahvistettua elatussopimusta. Soitapa KELA:an vielä uudelleen. Itse ainakin olen saanut kelasta vuosien varrella niin väärää tietoa, että olisi jääneet monet oikeudet toteutumatta, mikäli olisin uskonut ensimmäistä virkailijaa, enkä olisi googlannut ja soitellut toiseen kertaan.

Eihän aloituksessa puhuta mitään isästä, eikä lapsesta mitään. Ainoastaan, että mies ei suostu maksmaan elatusta aloittajalle.

Siis ihan tosi, jotain rotua tähän keskusteluun. Varmasti on tuhansia isejä, joiden tapaamisia lasten kanssa hankaloitetaan tahattomasti, ja on hienoa, että osa näistä jaksaa hakea oikeuttaan oikeusteitse. On kuitenkin vähintään yhtä paljon isejä, joita ei eron jälkeen kiinnosta lasten tapaaminen sen enempää kuin heidän elatukseen tai kasvatukseen osallistuminen. Mitä voi tällöin äiti tehdä? No, hakea edes ja vain sitä taloudellista vastuuta oikeusteitse, kun mitään VELVOLLISUUTTA tapaamisiin ei isällä ole. Luuletko, ettei moni äiti hakisi isän perään itkevän lapsen oikeuksia tapaamiseen, jos sellainen mahdollisuus oikeusteitse olisi? Itse ainakin olisin riemusta kiljuen tarttunut tällaiseen oljenkorteen aikoinaan, kun pieni ihminen reppu pakattuna itki eteisessä ties monetta kertaa tapaamisesta luistavan isän perään...Valitettavasti oikeusteitse ei voi penätä lapsen oikeutta isään.



Ja tosiaan, en halua tällä tekstillä mustamaalata niitä isejä, jotka oikeasti haluavat tavata lastaan eron jälkeen, mutta äiti käy hankalaksi. Tiedän, että näitäkin tapauksia on paljon. Turhauttavaa kuitenkin lukea tuollaista (tietämätöntä?) soopaa, että äidit hakevat VAIN rahaa oikeusteitse, kun se todellakin on ainoa, mitätön, osuus isänvastuusta, jota voi oikeusteitse hakea.



Ja vielä sanottakoon, että "äiti" ja "isä" sanojen kohdalle voi tähän tekstiin vaihtaa ihan vaan esim. lähi- ja etävanhempi. Joskushan se on myös äiti, joka häippäsee omille teilleen ja jättää lapset ja nämä ongelmat isälle.

MITEN sinä taistelisit lapsen oikeudesta isään, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisit? Mitään sellaista oikeusistuinta tai virallista paperia ei ole, joka velvoittaisi isän tapaamaan lastaan. Tosi hienoa, että tälla tavalla julkisesti lauotaan totuuksia, kuten "isät ovat valmiimpia taistelemaan suhteestaan lapseen" ja "mikseivät äidit taistele". Joka päivä on käynnissä lukuisia hiljaisia taisteluita: Äidit yrittävät suostutella isää tapaamisiin, kiristää tai kerjätä. Selittelevät ja silottelevat lapselle isän poissaoloa, ottavat vastaan lapsen kiukun ja pettymyksen. Eikä mikään oikeusistuin auta äitiä tässä asiassa.

työnantajille, kollegoille ja tietenkin koko miehen suvulle saataisiin tieto miehen toiminnasta. Vain totaalinen idiootti ja epäihminen jättää oman jälkikasvunsa vaille suojaa ja turvaa. Saisivat kuolla yksin moiset hylkääjät.

työnantajille, kollegoille ja tietenkin koko miehen suvulle saataisiin tieto miehen toiminnasta. Vain totaalinen idiootti ja epäihminen jättää oman jälkikasvunsa vaille suojaa ja turvaa. Saisivat kuolla yksin moiset hylkääjät.

Että lapsella on kaksi vanhempaa, joista molemmilla on velvollisuus huolehtia lapsen elatuksesta kykynsä mukaan. Lapselle onneksi riittää yksi vanhempia, joka antaa sitä suojaa ja turvaa.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Nämä tapauksethan on juuri niitä, jotka ovat saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä käsityksiä.

Erojahan juuri onkin TUHANSIA vuodesssa, mutta 90% vanhemmista ovat kykeneviä sopimaan asioistaan ilman kolmansia osapuolia.

Oikeasssa kyllä olet, olisi joskus ihan syytäkin puhua asioista, mutta olisi kiva joksus nähnä asiat esitettynä toisinkin päin, iseille ei anneta mahdollisuutta.

Antaako äitiys diktaruurimaista rajatonta valtaa omia lapsi automaattisesti itselleen.

Sekä siinä, että äiti omii lapset, ( tai kumpi tahansa vanhempi) että siinä, että isä hylkää lapsensa eikä suostu maksamaan elareita ( tai yhtä hyvin äiti), on kyse huonosta vanhemmuudesta.

Se mikä ihmetyttää on se, että vain ensimmäisestä tehdään lakialoitteita, jossa toisesta vanhemmasta vieroittavaa vanhempaa yritetään rankaista sakoilla jne. Sen sijaan lapsen täysi hylkääminen tuntuu olevan täysin hyväksyttävää, kukaan ei halua siihen puuttua millään lailla. Ja vielä kehdataan puhua tapaamisoikeusasioissa LAPSEN oikeudesta, vaikka kyseessä on puhtaasti vanhemman oikeus ja lapsen velvollisuus. Lapsella ei ole minkäänlaista tapaamisoikeutta, jos vanhempi ei halua lastaan tavata. Eikä lapsella ole minkäänlaista oikeutta kieltäytyä tapaamisista, jos ei halua tapaamisiin mennä.

TUHANSIA. Se puolestaan on asia josta ei jostain syystä puhuta. Sama koskee isejä jotka eivät ole kiinnostuneita tapaamaan lapsiaan, niistäkään ei mediassa puhuta.

Tosiaan miksi äidit eivät ole valmiita olemaan lastensa puolella ja valmiita taistelemaan lastensa oikeuksista isään.

Voidaankin sanoa, että isät ovat paljon valmiinpia taistelemaan, lapsen oikeuksista molempiin vanhempiinsa. Vaikka se onkin taistelua juurtuneita käsityksiä vastaan siitä, että äiti on isää tärkeämpi.

Että miten siitä isästä taistellaan, jos isä ei suostu olemaan isä?

Ymmärrätkö ollenkaan mitä eroa on siinä, että KAKSI vanhempaa taistelee siitä, että saisivat olla lastensa kanssa mahdollisimman paljon tekemisissä, ja sillä, että toinen yrittää suostutella toista edes noteeraamaan lastensa olemassaolon. Sille ei voi mitään. Kukaan.

MITEN sinä taistelisit lapsen oikeudesta isään, jos sellaiseen tilanteeseen joutuisit? Mitään sellaista oikeusistuinta tai virallista paperia ei ole, joka velvoittaisi isän tapaamaan lastaan. Tosi hienoa, että tälla tavalla julkisesti lauotaan totuuksia, kuten "isät ovat valmiimpia taistelemaan suhteestaan lapseen" ja "mikseivät äidit taistele". Joka päivä on käynnissä lukuisia hiljaisia taisteluita: Äidit yrittävät suostutella isää tapaamisiin, kiristää tai kerjätä. Selittelevät ja silottelevat lapselle isän poissaoloa, ottavat vastaan lapsen kiukun ja pettymyksen. Eikä mikään oikeusistuin auta äitiä tässä asiassa.

Meillä juuri tällainen tilanne. Erosta aikaa suunnilleen 2v, neljä lasta, joista vanhin täyttää nyt 10v ja nuorin on 2,5v. Mies löysi uuden onnen, petti ja lähti. Tänä kesänä on tavannut lapset kaksi kertaa, viimeisen 9kk aikana 6 kertaa.

Tappelee elareista, vaikkei niitä tarvi maksaa edes kelan minimin vertaa per lapsi... Yhteishuoltajuus, muttei koskaan vastaa puhelimeen, vaikka soitan tosiaankin vain jos lasten terveydessä, koulunkäynnissä tms. on jotain ongelmaa, joka tarvisi hänen allekirjoitustaan tai joka muuten olisi huoltajan hyvä tietää. Tapaamissopimus oli kyllä joka toinen viikonloppu, vaan aina yrittää siirtää ja perua tapaamisia, vaihtaa paikkaa ja säätää kellonaikoja. Koskaan ei mene mikään niin kuin on sovittu paperilla. Kiristää minua, jos en suostu hänen vaatimuksiinsa, ei tapaa lapsia ollenkaan.

Täällä on äiti, joka varasi juristille ajan, koska lasten oikeus isään ei toteudu. Lopputulemana muuta ei voida tehdä kuin täsmentää tapaamissopimusta... isällä ei ole MITÄÄN velvollisuutta tavata lapsia, eikä tapaamattomuudesta koidu hälle MITÄÄN seurauksia (paitsi toki lasten vieraantuminen... mutta senkin näppärä isä pistää sitten äidin syyksi, eikö.) Sen sijaan mulla on velvollisuus antaa lapset silloin kun sopimuksessa lukee. Joko hyvällä tai sitten uhkasakon nojalla...

ja btw. kela ei maksa elareita ilman vahvistettua elatusapusopimusta.

ollut jo enemmänkin, voisko 10 tai 11 seistä kommenttiensa takana ja selittää, että mihin ne perustuvat? Eli miten se lähivanhempi (useimmiten äiti) voi taistella lapsen tapaamisoikeusten puolesta? Mihin perustuvat väitteenne, että isät taistelevat tapaamisista mutta äidit vain rahasta, kun yhtään tilastoitua "tapaamisten toteutumistaistelua oikeusteitse" ei edes voi suomen oikeusjärjestelmässä olla sen lähivanhemman puolelta.



Isällä on oikeus tavata lastaan, hän saa kutsua paikalle vaikka poliisit, jos äiti ei lasta tapaamisiin luovuta. Velvollisuutta tapaamiseen ei ole: jos isä ei tule tapaamiseen paikalle, äiti taas ei voi tehdä mitään muuta kuin lohduttaa lasta.