Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten päästä yli epäoikeudenmukaisuudesta??

Vierailija
31.07.2012 |

Kun toinen 15 vuoden liiton jälkeen vain katoaa, ei edes ilmoita haluavansa erota. Mutta ilmeisesti haluaa, kun on nyt yli kuukauden ollut poissa, eikä vastaa puheluihin tai viesteihin.



On niin lyöty olo, haluaisin ihan minkä tahansa kontaktin. Vaikka haukkuisi lyttyyn ja sanoisi, että kaikki oli paskaa ja kärsimystä, tai että on löytänyt toisen. Kunhan edes jotakin. Mutta ei mitään.



Tuntuu, että joudun kohta itse keksimään jonkun selityksen tai tulen hulluksi. Erosta pääsen kyllä yli, sen tiedän. Mutta tämä tällainen juttu vie järjen :/ Miten pääsen yli?

Kommentit (51)

Vierailija
1/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä ilmoita etukäteen. Mieti etukäteen mitä sanot ja koita pysyä rauhallisena. Helppo tietysti sanoa täältä "etänä" ohjeita, mutta noilla lähtisin itse liikenteeseen.

Vierailija
2/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

älä ilmoita etukäteen. Mieti etukäteen mitä sanot ja koita pysyä rauhallisena. Helppo tietysti sanoa täältä "etänä" ohjeita, mutta noilla lähtisin itse liikenteeseen.

ehkä voisin harkitakin, mutta miehellä on liikkuva työ. Enkä siis tiedä, missä milloinkin on.

Ja jotenkin en jaksaisi alkaa ahdistelemaan, haluaisin vaan jonkun pisteen tälle. En halua nöyryyttää itseäni enempää. Jos mies haluaisi jutella, olisi varmasti vastannut puhelimeen tai viesteihin. Ajattelin kyllä lähettää viestin, että joudun hakemaan yksinhuoltajuutta jos mitään kontaktia ei saada aikaan. Pahoin pelkään, ettei häntä haittaa lainkaan :(

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ole aktiivinen. Pistä ero vireille, vaihde lukot, hävitä miehen tavarat (vie ne vaikka työpaikalle) ja hae sitä yksinhuoltajuutta. Älä ole tiskirätti.

Vierailija
4/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se kertoo, että olet itse normaali.



Vierailija
5/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

menee lain mukaan asiat noiden miehen tavaroiden kanssa? Ei niitä varmaan voi tuosta vaan hävittääkään. Töihin en voi viedä, koska hänellä ei tosiaan ole mitään varsinaista työ"paikkaa" vaan työ liikkuu jatkuvasti eikä mitään toimistoa tms ole.

Voisin ehkä viedä ne hänen siskonsa luo, mutta jotenkin tuntuisi siskoaan kohtaan vähän väärältä asettaa häntä tällaiseen välikäteen. Eikä hänelläkään ylimääräistä tilaa ole. Meillä on hyvät välit, ja olen miehen siskolle suurin piirtein kertonut, että on vähän vaikeuksia. En halua, että hän joutuu valitsemaan puolia tässä sotkussa. Oma veli on kuitenkin aina veli...



Ap

Vierailija
6/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin varmasti haluaisi tietää edes vähän toisen ajatuksista. Tuollainen välinpitämättömyys on kauheinta henkistä väkivaltaa, mitä voi toiselle tehdä. Ihan kuin ei olisi edes olemassa.



Ymmärrän täysin olotilasi, mutta valitettavasti en osaa auttaa siitä eteenpäin. Varmaan vain aika tekee tehtävänsä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattelet empaattisesti, että miehen siskoa et halua tähän väliin. Mitä, jos kertoisit siskolle ja miehen vanhemmille, mitä on tapahtunut ja kysyisit heiltä, miten heidän mielestään tässä kannattaisi toimia?



Kannat nyt itse ihan liikaa. Tämä toimintatapa on miehesi häpeä, mutta kuulostaa siltä, että sinä häpeät. Sillä tavalla möykky vaan kasvaa sisimmässäsi. Et sinä ole häipynyt, vaan jäänyt vastuullisena vanhempana pitämään huolta lapsista. Sinun kuuluu saada nyt tukea muilta. Ota sitä vastaan. Kuulostaa hieman siltä, että olet liian lojaali muille ja unohdat itsesi. Se ei tee hyvää.



Kanna itsesi hyvässä ryhdissä, arvosta itse itseäsi. Sinä olet sen arvoinen.

Vierailija
8/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kaippa asia tuli selväksi

t. 11 ja se aikaisempi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Myötätuntoni virisi puolestasi.



Kirjoita tänne tai päiväkirjaan. Se auttoi minua joskus vaikeassa erotilanteessani. Laitoin paperille kaikki mahdolliset kostamisfantasiani ja pahat ajatukseni koko tyypistä ilman sensuuria. Itkin tuntitolkulla. Mutta minua auttoi eniten oma elämänfilosofiani: "Tällä kaikella on jokin tarkoitus, jota en vain vielä tiedä." Että karmivan kokemuksen myötä olen joskus tulevaisuudessa viisaampi, vahvempi, oppinut jotakin merkittävää elämästä, näen selvemmin tms.



Enkä ole toista kertaa samaa virhettä tehnytkään (ainakaan toistaiseksi).

Vierailija
10/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sellaisena kuin ne tulevat. Pikkuhiljaa helpottaa. Vähä vähältä. Mutta varmasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

työpäivät menettelee, mutta nyt kun alkaa lasten nukkumaanmeno lähestyä niin ahdistus kasvaa pikkuhiljaa. On niin yksinäinen olo, kun kauheassa tilanteessa ei voikaan turvata siihen, johon yleensä. Kyllähän minä aina jotenkin pärjään, ei sillä. Surettaa vaan kauheasti. En osaa edes vielä vihata miestä, sen on pakko olla todella sekaisin itse.



Pakko on ryhtyä toimimaan, loppuu rahat kohta. Tekisi mieli ottaa vähän sairaslomaa asioiden hoitamiseen (en voi työpäivän aikana soitella asioita), mutta en kyllä nyt mitenkään kestä omaa seuraani. Parempi vaan paiskia töitä ja koittaa kotona keskittyä lapsiin. En vielä edes pysty ajattelemaan, mitä tästä lasten kanssa seuraa :/



Mutta kiitos taas tuesta ja vinkeistä, taidan jatkaa tänne kirjoittelua kun se tuntuu vähän lievittävän ahdistusta ja selkiyttävän ajatuksia.



Ap

Vierailija
12/51 |
01.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tiedät että mies on elossa ja käy töissä, niin mene ja tapaa hänet kasvotusten. Vaadit selityksen.

Voit myös sopia miehen sukulaisten kanssa että he järjestävät yllätys treffit, eli mies ei tiedä tulostasi. Yhteinen painostus selvittää asioita.



Tai haet eroa, haastemies kyllä löytää ukon ja saat lopullisen ratkaisun tilanteeseen.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

toistaiseksi vaikuta siltä, että joutuisin yhteenpaluusta päätöstä tekemään. Onneksi...

En vain näe tulevaisuudessa mitään..en voi kuvitella loppuelämää yksin isättömien lasten kanssa, mutta en myöskään voi kuvitella että voisimme enää palata yhteen (vaikka mies muuttaisikin mielensä). En ikinä pystyisi enää luottamaan. Meidät on rikottu niin pieniksi paloiksi, ettei edes mitään sinne päin voi tästä enää saada kasaan.



Ap

Vierailija
14/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö isä tosiaan aio tavata edes lapsiaan? Muistuta isää siitä, että hylkää myös lapset, ei pelkästään sinua ja se jos mikä on törkeää

Nyt elatusmaksuja sopimaan ja vaatimaan. Älä päästä kuin koiraa veräjästä.

Tsemppiä sulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

varasin ajan lastenvalvojalle...puolen vuoden jono.

Mutta tätä tää nyt on sitten. Pakko pärjätä.



Ap

Vierailija
16/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja onhan mies muuttanut kirjansa pois sun kodista? Elatusmaksut ja se kympin yh-lisä lapsilisiin...

Onko asunto sun nimissä vai yhteinen? Jos se on liian kallis, niin hae pienempää. Ja omiin nimiin siis. Jos sun tulot on pienet, voit saada asumistukea yms. Ota selvää ihan noista käytännön jutuista - elämä on helpompaa kun asiat on järjestyksessä eikä ole rahahuolia.



Ja hurjasti voimia sulle! Mies on raukkis kusipää, kun tekee noin. Kasaa sen tavarat oven ulkopuolelle ja käske hakemaan. Onhan se palauttanut avaimensa? Vaihdattaisin ehkä lukot myös, ettei pääse kotiin, joka oli ennen hänenkin.

Vierailija
17/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ero, asuntoasiat, kirjojen siirto, tuet ja ym.

Miehelläsi on toinen nainen ja jän on hylännyt sinut ja lapsesi.

Naapuri kertoi, että hänelle käynyt noin ja aina on kyseessä pitkä suhde.

Vierailija
18/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja molemmat olemme onneksi päävuokralaisia. Minun ei tarvitse tästä lähteä, on sen verran edullinen että pärjään kunhan saan asiat raiteilleen... En tiedä, onko siirtänyt kirjansa pois, varmaan maistraatista saisin tietää?

Täytyy heti maanantaina ruveta järjestelemään asioita. Olen nyt vain paennut kaikkea ajattelua arjen pyöritykseen, mutta taloudellinen vastuu pitää nyt ottaa (ennen kuin tilanne on katastrofaalinen) ja se edellyttää paljon paperityötä ja soittelua. On tämä helvetin väärin, että pitää vielä jaksaa jotain tukiviidakkoa ruveta setvimään :( Vaikka tietysti pitää olla kiitollinen, että meillä täällä tukia on. Tottakai.



En tiedä, onko miehellä toinen nainen. Melkein toivon, että olisi. Vaikka eihän se mitään muuta, tilanne on nyt tämä ja minulle jäi luu käteen ja ammottavat haavat sieluun. Toivottavasti ne joskus arpeutuvat edes. En varmaan ikinä halua enää rakastaa ketään :( Vähän ollut tänään itsesääliä ilmassa, mutta kai sekin pitää jossain määrin itselleen sallia.



Ap

Vierailija
19/51 |
18.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sinulla ap ei vielä ole lakimiestä, hanki sellainen. Avioliitossa oleva on elatusvelvollinen myös puolisoonsa nähden, vaikka yhdessä ei enää asuttaisikaan. Lapsista puhumattakaan! Lapsille kuuluu osa isän tuloista avioliiton ajalta, eikä siinä ole kyse mistään elatusmaksuista (vielä).



On kyllä aikamoinen tilanne. Itse pistäisin jo perään vähän muutakin kuin sen lakimiehen. :/

Vierailija
20/51 |
31.07.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ukko on todella raukkamainen. Onko kyse avio- vai avoliitosta? Onko teillä yhteinen omistusasunto? Sellaisesta ei voi noin vain lähteä. Miten hänen vaatteensa ja tavaransa? Ihan omituisen kuuloinen juttu. Siis en epäile että valehtelet vaan outoa että toinen voi tehdä noin, ihan käytännön juttujenkin kannalta

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kuusi viisi