Onko jotenki noloa käydä psykologilla?

on TOSI pahoja ongelmia? Vai voiko ns. normaali ihminen käydä?

totuutta, ota vastuuta elämästään ja hae apua silloin kun sitä tarvitsee. tai ei se ole noloa, vaan surullista, tyhmää, vastuutonta. JOkainen tarvitsee elämässään jos jonkinlaista apua ja tukea.

Siellä voi jutella asioistaan. Se on aikuista vastuunottoa, ei noloa.

se on ajanhukkaa ja sillä luot itsellsei mt-potilaan identiteetin. Jos et saa lähtettä ym. niin maksat vielä kalliisti siitä.



Jos lähdet siihen sekoiluun, niin ala ainkaan kerro kenellekään. Sen jälkeen olet kaikkien silmissä wierdo. Äläkä usko hymistelijöitä, jotka väittävät muuta.



Nimimerkillä kokemusta on.

on TOSI pahoja ongelmia? Vai voiko ns. normaali ihminen käydä?

Ja mikä on ns normaali ihminen? Melko suhteellinen käsite, sanoisin...

Sellaista ihmistä ei olekaan jolla ei olis mitään ongelmia. Jos itsestä tuntuu et tarvii tukea, apua, uutta näkökulmaa tms niin ehdottomasti kannattaa mennä. Jos on tosi pahoja ongelmia, niin ei psykologi riitä. Ne tosi pahatkin ongelmat voi olla piilossa vaikka millaisen julkisivun ja elämänvalheen alla. Elämä muuttuu huomattavasti paremmaksi kun tajuaa et jokainen meistä on jollain lailla vajaa.

elokuvasarja pyhittää aiheensa sille (Sopranos) että psykologilla käyminen on rumaa ja likaista?



Tietenkin siksi, koska siihen sotketaan Italialainen perhe-elämä, ja että perheenpäästä, äidistä - ei saa ikinä puhua pahaa.....

se on ajanhukkaa ja sillä luot itsellsei mt-potilaan identiteetin. Jos et saa lähtettä ym. niin maksat vielä kalliisti siitä.

Jos lähdet siihen sekoiluun, niin ala ainkaan kerro kenellekään. Sen jälkeen olet kaikkien silmissä wierdo. Äläkä usko hymistelijöitä, jotka väittävät muuta.

Nimimerkillä kokemusta on.

ja ihan avoimesti kyllä kertonut. Ja olen aika kaukana jostain mt-potilaan identiteetistä. Päinvastoin:)

Kukaan tuntemani ei käy, eikä ole koskaan käynyt, en itsekään.



Tosin, jos saisin jonkun ilmaislipun ja vaihvihkaa pääsisin käymään niin ihan varmasti menisin; olisi ihana jos joku ulkopuolinen määrittelisi minut. Uskon olevani terapian tarpeessa, oma keittiöpsykologiani vielä toistaiseksi on riittänyt, mutta..

Ihmsiä laidasta aitaan. Normaaleita ja kajahtaneita ja siltä väliltä. Yleisempää kun uskotkaan. Jos et halua,ei sinun tarvitse kertoa käynneistäsi kenellekään. Itsekin olen käynyt muutaman kerran: jotenkin psykologin kanssa sain järjesteltyä asiat päässäni paremmin, eikä enää ollut sellaista sekamelskaa negatiivisia tunteita/asioita. Kävin koska olin todella negatiivinen, kireä ja elämä ahdisti. Toivottavasti löydät psykologin,jonka kanssa natsaa. Tsemppiä!

onko se muodissa vai ei.

jossa jokainen on vähintäänkin toisen tutulle tuttu?



Pienellä paikkakunnalla ei noin vaan etsitäkään itselle sopivia mielenterveyspalveluita..Tai jos sellainen löydetään, niin se on sitten se serkun äidin sisko, jolle ei todellakaan huvita mielensä syövereitä purkaa.

Mutta ei sitä myöskään tarvitse jokaiselle tutulle kertoa, ellei halua. Voi olla ihan viisasta vaieta asiasta esim. Facebookissa, ajatellen mm. uranäkymiä. Työnantajalle en myöskään kertoisi asiasta, ellei olisi ihan pakko.

outoa käydä psykologilla, kun tapaamani kai ovat keskittyneet lähinnä lausuntojen antamiseen, testien tekemiseen jne. Psykologille ei kai kunnassamme pääsekään kuin lapset.

Psykiatrilla ja mielenterveyshoitajalla käyminen on yleisempää, niillä on tullut henk. koht. rampattua enemmän.

Itse en tarvitse pelkkää juttelua mihinkään, mutta psykiatrilla käyn kyllä.

on TOSI pahoja ongelmia? Vai voiko ns. normaali ihminen käydä?

Mutta ihan oikeasti, 6v. lapseni käy psykologilla. Onko hän nyt sitten jotekin sairas ja nolo tyyppi?