Miten elämäsi muuttui, kun lopetit alkoholin käytön?

Olen ollut nyt puolitoista vuotta juomatta. Raitistuminen alkoi toissakesänä viikon putken jälkeen. Päätin, etten halua sekoittaa päätäni ja kokea hirveitä krapuloita enää. Lopetin itsekseni, ajatuksella päivä kerrallaan.

Ensimmäinen vuosi oli vähän vaikea, mutta nykyään en kaipaa alkoholia, paitsi harvoin. Eilen kaipasin taas pitkästä aikaa, kyseessä oli ensimmäinen uusi vuosi viime vuotta lukuunottamattaaikuisiällä, kun olen ollut selvinpäin. Sitä ennen olin ollut 25 vuotta uutena vuotena kännissä.

Elämänlaatu on parantunut, kun ei ole pakko juoda. Aamuisin on ihana herätä ja miettiä, että ihanaa kun ei ole krapula. Fyysisiä muutoksia en juuri ole huomannut. Kun on selvinpäin, joutuu kohtaamaan ne asiat, mitä on paennut juomiseen. Se on ollut välillä haastavaa, mutta opettavaista. En vaihtaisi ikimaailmassa raitista elämääni takaisin siihen viinanhuuruiseen elämään.

Koetan olla dokaamatta. Olen onnistunut kohtalaisesti.

Plussaa: rahaa säästyy, ei tule urpoiltua, jää aikaa muille harrastuksille esim. liikunta, elämä on säännöllusempää.

Miinusta: pari kaveria on ottanut etäisyyttä, parista kaverista on itse pitänyt ottaa etäisyyttä, pienessä kännissä on ihan hauskaa joskus.

Rahaa säästyy ja ei tule sekoiltua kännissä. Nämä ovat ne suurimmat asiat. Muuten tietty parempi kunto, laihtuminen, iho paremman näköinen ja tuntuinen, lisää elämänsisältöä kun piti keksiä jotakin muuta kuin ryyppääminen. Kauheat morkkikset jäivät historiaan. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä.

Olen sinkku ja lopetin juomisen puoli vuotta sitten.

Kun join, en juuri syönut ja korvasin juomisen syömisellä. Painan melkein 80kg, ehkä enemmänkin, en ole käynyt vaa-alla pariin kuukauteen. Liikun, mutta syön liikaa.

Mulla oli useita kaveriporukoita jotka jouduin jättämään, koska tapaamiset olivat biletyksiä illanvietoissa, discoissa, mökillä, bändikeikoilla ym.

Kaverimäärä juuri nyt: 0

Käyn päivittäin salilla, loppuillan katselen seiniä. Vaatteet ei mahdu päälle, enkä löydä edullisista liikkeitä kuteita.

Aluksi oli vaikeita uniongelmia, nyt nukun jo 6 tuntia yössä.

Lopetin että saan pitää työpaikkani. No, nyt se on ainoa mitä on jäljellä. Arvaatte varmaan, mitä ajattelen. Onko tässä elämässä enää mitään järkeä?

Vierailija kirjoitti:

Olen sinkku ja lopetin juomisen puoli vuotta sitten.

Kun join, en juuri syönut ja korvasin juomisen syömisellä. Painan melkein 80kg, ehkä enemmänkin, en ole käynyt vaa-alla pariin kuukauteen. Liikun, mutta syön liikaa.

Mulla oli useita kaveriporukoita jotka jouduin jättämään, koska tapaamiset olivat biletyksiä illanvietoissa, discoissa, mökillä, bändikeikoilla ym.

Kaverimäärä juuri nyt: 0

Käyn päivittäin salilla, loppuillan katselen seiniä. Vaatteet ei mahdu päälle, enkä löydä edullisista liikkeitä kuteita.

Aluksi oli vaikeita uniongelmia, nyt nukun jo 6 tuntia yössä.

Lopetin että saan pitää työpaikkani. No, nyt se on ainoa mitä on jäljellä. Arvaatte varmaan, mitä ajattelen. Onko tässä elämässä enää mitään järkeä?

Mullakin kaverit ja sosiaalinen elämä väheni 99% kun lopetin juomisen. Olin myös sinkku joten todella yksinäistä oli. Jossain vaiheessa menin puoliksi sattumalta paikkakunnan aa ja na ryhmiin, niistä sain kavereita joiden kanssa hengataan vapaa-ajallakin. Yksinäisyys on tosi pahaa myrkkyä kyllä, onko sun paikkakunnalla ryhmiä missä voisit käydä?

Olen ollut nyt kolmisen kuukautta juomatta. Turvotus on laskenut selkeästi etenkin kasvoista, eräänä päivänä peiliin katsoessani säikähdin, että herran jestas, mullahan on hymykuopat. Vyötärö on myös kaventunut ja tätä menoa kevään edetessä saan varmasti lähteä housuostoksille.

Leposyke on normalisoitunut ja hikoilen puolet vähemmän kuin aiemmin. Hiukset eivät rasvoitu niin herkästi kuin ennen. En hengästy niin helposti kuin silloin kun vielä join.

Jännitän vähemmän sosiaalisia tilanteita, vaikka olen aina ollut aika sanavalmis ja ulospäinsuuntautunut. Unen laatu on pysynyt suunnilleen ennallaan, sillä olen koko elämäni nähnyt eläväisiä ja todentuntuisia unia, jotka joskus häiritsevät nukkumista. Tunnetilat tuntuvat nyt entistä terävämpinä, etenkin negatiiviset sellaiset. Samalla niitä on nyt kuitenkin paljon helpompi käsitellä ja jäljittää, mistä ne kumpuavat.

Tätä rataa minun on tarkoitus jatkaa loppuelämän ajan. En ollut alkoholisti mutta join silti liian usein ja alkoholi alkoi vain inhottaa loppujen lopuksi. Suosittelen kokeilemaan ainakin pari kolme kuukautta, mikäli raitis elämä houkuttelee.

Vatsa toimii paremmin ja ei ahdista ihan niin paljon.

Ientulehdukset loppuivat, samoin närästys. Ajatus kulkee jonkin verran kirkkaammin ja keskittymiskykyni on parempi.

Hienointa ehkä kuitenkin on se, että rahaa on nyt huomattavasti enemmän käytössä ja seksi on paljon parempaa ;)

Ensi syksynä tulee peräti 20 vuotta viimeisestä boolilasillisesta ja alkoholipitoisesta juomasta ylipäänsä. Elämä ei kylläkään muuttunut mitenkään, sillä se että muutama viinilasillinen jäi pois, ei hetkauttanut mitenkään. Minun sisuskaluni ovat sillä tavoin rakennetut, että ne eivät pysty ottamaan vastaan kuin hyvin vähäisiä alkoholimääriä. Kuulemma aasialaisilla on monella samanlainen suolisto. Jos alkoholinkäytön lopettaminen johonkin vaikutti, niin muutamiin tuttaviin, jotka eivät voineet sulattaa sitä, että katselin juhlintaa selvin päin (kuten itse asiassa ennenkin!). Moni uhosi, että kyllä minut vielä juotetaan oikein perskänniin, mutta juottamatta on jäänyt.

Oikeasti en koskaan lopettanut. Yhdessä vaiheessa vain huomasin etten ole juonut humalaan asti pitkiin aikoihin. Pajauttelin aika tasaiseen niin ei vain tehnyt mieli ryypätä. Hyviä puolia oli vaikka kuinka paljon. Eniten tuntui se kun olin paljon positiivisempi. Jaksaminen oli ihan toista kun ei tarvinut kärsiä toistuvista krapuloista. Lumitöistä pihalta huomasin ensimmäisen eron. Oli kevyempää kuin aikaisemmin.

Sitten olosuhteiden pakosta jouduin lopettamaan hyvän harrastuksen, kasvattamisen omaan käyttöön. Siitä alkoi uusi alamäki ja lähes joka vkl vedän kaljalla hupun himmeäksi. Krapuloiden oireet kestää ke-to vaikka juon pe-la. Ainoa lohtu tässä on että tällä tahdilla heitän lusikan nurkkaan kohtuullisen pian.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ilman alkoholia pitkiä aikoja, välillä juon. Suurin muutos on parempi yöuni ja että jaksaa paremmin liikuntaa.

Ei ole väsynyttä oloa aamuisin ja ehkä hieman freesimpi ulkonäkö.

Paino ei tipu kun en juo. Käyn juomatta muuten normaalisti ulkona ja samojen ihmisten kanssa, mutta en olemyöhään ulkona tai käy meluisissa baareissa.

Juon noin 1-2 pulloa viiniä viikossa silloin kun juon.

Et siis ole lopettanut alkoholin käyttöä.

Paino tippui 30kg, masennusoireet hävisivät, ajatus kulkee paremmin, närästys hävisi, silmäpussit katosivat, seksi alkoi taas kiinnostaa, aloitekyky palasi, tilille alkoi kertyä huomattavia summia rahaa, sain päätettyä itselleni vahingollisen parisuhteen, aloin taas nauttia liikunnasta, luovuin televisiosta, ura lähti taas nousuun.

Siinä nyt ainakin jotain. Ja joo tuli juotua aika reippaasti useamman vuoden ajan, arkenakin 5-6 pinttiä joka päivä, pe-la 6-7.

Juominen harmittaa. Aamulla morkkis, taas tuli juotua, tänään en juo. Iltaan mennessä jälleen viinilasi kourassa. Mistä selkäranka ja voima lopettamiseen?

Alkoholi aiheutti minulle jonkinasteisia rytmihäiriöitä.

Enää en ole juonut vuosikausiin ja hyvä niin.

Yli 6 kuukautta juomatta ja fyysinen olo on mitä mahtavin! Harrastan liikuntaa, lauantaiaamuisin joskus herään liian aikaisin ja lähden vaeltamaan. Perjantaisin saan tehtyä hyvää ruokaa ja rentouduttua, sunnuntaisin käyn usein ulkona syömässä hyvällä ololla.

Mutta kaiken teen yksin! Mulla ei ole kaverin kaveria. Kaikki mun ystävät ja kaverit on parisuhteissaan tai erakkoja ja viimeksi kun kysyin kaverilta, kiinnostaako lähtee käymään Ikeassa vilkaisemassa uutta sohvaa ja vaikka syömässä, vastaus oli "NO EI TODELLAKAAN". Kaikki ystävyyssuhteet ja kaverikokoontumiset pyöri kännäämisen ja bilettämisen ympärillä. Nyt ei sitten enää ole mitään ystävyys-kaveruus-suhteita...

Rakastan tätä fressiä oloa, näytän paremmalta, voin paremmin, jaksan paremmin ja elämä on nyt niin paljon muutakin kun työtä ja "viihdettä". Mutta vihaan epäsosiaalisuuttani, olen kuin limbossa elämän ja kuoleman välissä saaden nauttia molemmista hieman. Elän tehdessäni kaikkea sitä kivaa, mitä halusin aiemminkin toteuttaa hyvällä ololla höystettynä, mutta kuolen tehdessäni sen kaiken yksin. Kun tulee kokonainen vuosi täyteen, uskon, etten enää osaa olla ystävä, en enää osaa olla kaveri, en enää osaa kaivata ihmiskontaktia ja ainoa mitä osaan on olla täysin yksin, elää itselleni ja voida siten hyvin. Mitä pidempään tämä jatkuu, sitä narsistisempi olotila kasvaa. Pitäiskö vaan korkata ja olla taas normaali?

Työkaverit tykkää, kun otan vapaaehtoisesti aamuvuoroja. Esim. tänään mua ei haittaa mennä tuplapalkalla töihin, kun yleensä tämmöset päivät on kivoja.

Vierailija kirjoitti:

Juominen harmittaa. Aamulla morkkis, taas tuli juotua, tänään en juo. Iltaan mennessä jälleen viinilasi kourassa. Mistä selkäranka ja voima lopettamiseen?

Lapsista? Puolisosta? Oman elämän arvostamisesta?

Nautin! Ei huonoa oloa, ihanaa olla selvinpäin!

Juon harvemmin nykyään ja siinäkin on liikaa. Ehkä kerran 2kk

Voin lähteä mihin vaan millonka vaan. Ei tarvi miettiä, että olenko ajokunnossa tai että entäs jos olenkin juuri silloin juomassa. En voi ut sopia asioita.

Nyt on selkeämpää.

Voin lähteä aamulenkille.