Teinityttö kiukuttelee ja polkee jalkaa kuin uhmaikäinen

kun emme anna hänelle rahaa, jotta hän pääsisi shoppailumatkalle "Nykkiin" kavereidensa kanssa.



Hohhoijaa. Neiti ei saanut hakemaansa kesätyötä eikä sitten huolinut sitä työtä, mitä olisi lopulta saanut, vaan on lähinnä kulkenut kesän kiukutellen, muille tiuskien eikä ole tehnyt kotona juuri mitään kuin vasta äärimmäisen patistamisen jälkeen.



Joka viikko on kuitenkin ollut käsi ojossa että rahaa pitää saada milloin minkäkinlaisiin vaatteisiin tai meikkeihin ja kyse on aika isoista rahoista. Sitten on suuttunut kun emme ole rahaa antaneet muuta kuin tarpeellisiin menoihin, jotka olemme isänsä kanssa voineet hyväksyä.



Olis siis taas pienen "kehityskeskustelun" paikka, vaikka niitä on kyllä tässä jouduttu pitämään pitkin kesää. En tajua miten tuosta tytöstä on tullut tuollainen hepsankeikka ja jotenkin ihan ymmärtämätön lyhyessä ajassa. Ihan kuin joku olis tuonut vaihdokin tilalle.



*huokaa kärsivällisesti*