Odotan toista lastamme viimeisilläni, nyt mies ilmoitti haluavansa erota

Mieleni teki tulla tsemppaamaan sua.Olen itse ollut hieman lievemmässä tilanteessa kun miehesi ja selvisin siitä terapiassa käymällä.Tulin siellä ymmärtäneeksi ettei vika ole puolisossani,vaan en itse ole onnellinen.Ja toinen ihminen ei ole se avain onneen, vain itse ihminen voi saada itsensä onnelliseksi.Terapeuttini kertoi,että ihminen omassa kriisissään monesti syyttää toista.Kriisejen aikana tulee monesti erottua kun ei ymmärretä ettei ruoho ole sen vihreämpää muuallakaan ja ongelmat ovat yleensä omassa itsessä.Asiat on selvitettävä itsensä ja nykyisen kumppanin kanssa.

Minä selvisin kriisistäni mieheni tuella ja uskonkin,että tulevaisuudessa osaan tarttua ongelmiin jo aikaisemmin.Tsemppiä sulle ja miehellesi.Uskon hänellä olevan nyt niin rankkaa ettei näe metsää puilta.Sinun ja hyvän terapeutin tuella hän varmasti selviää.Älä unohda myöskään itseäsi,SINÄ olet se tärkein lapsiesi ohella .Voimia!

enkä ole aiemmin mitään kommentoinut. Ihan kuten henkilö pari viestiä aiemmin kirjoitti, nuo negatiiviset nousevat varmasti herkemmin esiin.



Kirjoitat mahtavasti, jäsennät tilanteesi kahdehdittavasti ja tunnut harvinaisen selväjärkiseltä ja viisaalta naiselta. Älä siis pelkää sekoavasi, luulen että sinun tapauksessasi se on kaukana! =)



Ihmettelen myös miten niin moni pitää tuota seksin harrastamista jotenkin traumatisoivana kokemuksena tai valtataisteluna miehen taholta - toki ikävää jos seksi heille on sellaista. Minä pystyn ihan vilpittömästi ymmärtämään, mitä se sinulle oli. Hetki läheisyyttä ja lämpöä, ripaus iloa synkkyyteen. Jotkut meistä vaan kaipaavat sitä, vaikka sydän on mytyssä. Fyysinen nautinto rentouttaa edes hetkeksi, ja kun sen tarjoaa edelleen se tuttu ja itselle rakas ihminen, niin ei sen kovin väärin pitäisi olla. Eiköhän se ole ihan sitä samaa ollut miehellekin, tai jos ei ole ollut, niin tarvitseeko sille antaa niin paljon painoarvoa, kunhan itse kokee kuten ap kokee, että ei ole traumatisoitunut siitä (traumatisoitunut yhteisestä päätöksestä harrastaa seksiä, hei kamoon...).



Toivon että asiat kääntyvät teillä parhain päin, mitä ikinä se tarkoittaakin teidän tapauksessanne. Sinulle valtavasti voimaa ja tuhat lämmintä ajatusta yhden random-lukijan suunnalta! ?

Voi sua AP. Ei sua kukaan halua kivittää, sinä hajotat jo itseäsi ihan tarpeeksi omalla toiminnallasi.

Ensinnäkin on yleistä harrastaa seksiä samaan aikaan vaimon kanssa vaikka olisikin toinen nainen. Miehet - joskus naisetkin mutta varsinkin miehet - osaavat lokeroida nämä asiat ihan erikseen.

Toisekseen, et sinä tuolla tavalla muistuta miestä siitä, mitä hän menettää, jos jättää sinut. Eihän hän menetä yhtään mitään. Näytät hänelle nyt, että vaikka hän ei olisi enää sitoutunut sinuun tai perheeseensä millään tavalla, sinulta irtoaa tarvittaessa seksiä.

Voimaantuisitpa vähän.

Tsemppiä, myötätuntoa ja voimaantumista kans täältä! Ylläoleva on niin totta sanasta sanaan - sekä itse koettuna että moneen kertaan vierestä nähtynä.

Ap, mitä teille kuuluu?

Miten jaksat ja miten voitte? Olet ja olette olleet ajatuksissani.

Lämmin halaus.



Se, joka kirjoitti jokaiselle päivälle olevan uudet voimat

Tule ap kertomaan tilannekatsaus

Kirjoitat mahtavasti, jäsennät tilanteesi kahdehdittavasti ja tunnut harvinaisen selväjärkiseltä ja viisaalta naiselta.

Hän joka aikoi vakoilla miestään, hän jonka mies kuherteli naapurin kanssa varastokopissa, hän jonka mies kävi nollaamassa suihinotolla maksullisella ja monta muuta......

Ajattelin tulla kertomaan pikakuulumiset. Eron suhteen mikään ei ole muuttunut, mutta asiasta ei myöskään ole aktiivisesti puhuttu. Mies ei ole enää niin väsynyt, saa nukuttua ja ruokakin maistuu. Hänellä siis masennuslääkitys nyt vihdoin päällä ja ainakin omasta mielestäni miehen olotila näyttää kohentuneen. On jaksanut esikoisenkin kanssa touhuta ihan eritavalla, kuin aikaisemmin. Pariterapia jatkuu tässä koko ajan, siellä edetään hitaasti ja ratkotaan ongelmakohtia, käydään läpi meidän suhteen vaiheita, molempien perhesuhteita jne.



Vauva syntyi pari viikkoa sitten, kaikki meni hienosti ja mies oli mukana. Tosin mitään tukea hänestä en saanut, synnytyksen jälkeen ei halannut, pitänyt kädestä, kiittänyt, kehunut, ei mitään. Sairaalassa viihtyi molempina päivinä vain hetken, ei tuonut kukkia tms. No, mitä voisinkaan olettaa?



Järkyttävintä oli ehkä se, että mies lähti kavereineen mökille viikonlopuksi varpajaisten viettoon 200 km päähän vauvan ollessa 7 päivän ikäinen.. Meillä ei täällä asuinpaikkakunnalla ole tukiverkkoja, joten mies siis jätti minut vastasyntyneen ja 2-v uhmiksen kanssa kolmistaan viikonlopuksi. Itkien rukoilin, että voisiko viettää varpajaisensa vaikka 2 vkon kuluttua, kun pääsen jo vauvan kanssa ulos ja ennättäisin jostain saada apuvoimia tänne kotiin. Mutta ei sopinut ja sinne lähti. Kyllähän minä jotenkin selvisin, vaikka rankkaa oli. Esikoinen kun on edelleenkin huonounista sorttia ja vauva tietysti valvottaa tissillä ja muutenkin, eihän vastasyntyneillä ole mitään rytmiä vielä. Esikoinen on toki reagoinut vauvantuloon kiukkuamalla meille vanhemmille ja saamalla uhmaraivareita useammin. Imetystilanteet on haastavia, silloin hänen pitäisi tietysti päästä syliin tai juuri silloin minun pitäisi tehdä jotain tiettyä aivan muuta. En voi käsittää mitä miehen päässä liikkuu, eikö edes esikoistaan voinut ottaa huomioon tässä asiassa. Miten kova shokki vauva on ja jättää mkinut toipilaana taistelemaan kotiin, kun hän ryypiskelee mökillä. Herää jotenkin kysymys myös, että eivätkö ne hänen kaverinsakaan saa suutaan auki. Kaikki miltei perheellisiä miehiä. Että kukaan ei ihmettele miehelleni, että onkohan ihan ok jättää vaimo synnytyksen jälkeen noin pian koko vlopuksi lasten kanssa kotiin ilman apuja..



Jotenkin meillä vallitsee sellainen ilmapiiri, etten voi tavallaan "vaatia" mieheltä mitään, koska hänellähän on se erokortti hallussaan.. Tiedän, ettei tällaista tulisi vaan jaksaa kestää ja ansaitsen parempaa kohtelua. Prosessi on kuitenkin niin kesken vielä ja haluan katsoa pariterapian läpi, mutta pikkuhiljaa alkaa valkenemaan että tuskin mies tuosta tulee muuttumaan. Toisaalta, ei hän aikaisempina vuosina ollut välinpitämätön, että on hän kelpomiehestä muttunut epäkelvoksikin, kaitpa voisi muuttua takaisin vanhaksi itsekseenkin. Sen näkee sitten joskus.



Vauva on aivan ihana ja minulla on kaikki maailman onni niin kauan, kun minulla on nämä rakkaat lapset. Mies siinä menettää paljon, paljon enemmän, jos perheensä jättää. Minä olen hyvä vaimo ja äiti, sydämellinen, hellä ja rakastava. Miestä en ole kuin tukenut ja kannustanut kaikessa, turhista en ole narissut koskaan. Aina on koti siistinä, ruoka pöydässä ja mies tervetullut ja toivottu. Meillä on aina ollut hyvin lämmin ja positiivinen koti.



Jos mies löytää jostain parempaa tai jos hän kokee, että tämä ei ole hänelle tarpeeksi hyvä yhtälö, sitten en voi mitään. Sitten hänen on varmaan mentävä. Minä voin tarjota jollekin vielä joskus ihanan elämän, ja niin että minäkin saan rakkautta, huomiota ja huolenpitoa.



Katsotaan nyt mitä tästä vielä tulee, ehkä miehen silmät vielä avautuvat, ehkä eivät. Itseni kannalta haluan hoitaa tämän kunnialla ja kunnolla loppuun, tarkoitti se sitten eroa tai yhteenpaluuta. En halua päätyä tilanteeseen, jossa jossittelen, kadun tai arvuuttelen, mitäs jos, miten olisi ollut jos..



No ei tästä nyt niin lyhyt kommentti tullutkaan, mutta tällaisissa tunnelmissa mennään. Ajattelin, että en tule tänne kuulumisia kertoilemaan, ennen kuin tiedän erotaanko vaiko ei. Nyt pidän taasen paussia ja katsotaan kommentteja sitten, kun jotain muutosta tilanteeseen on tullut.



Ap

Sä oot AP kyllä niin kynnysmatto!!! Kukaan normaali nainen ei "itke ja rukoile" miestään tekemään yhtään mitään. Tavallaan ymmärrän miestäs, hän on tottunut pitämään jo sua täysin itsestäänselvyytenä, miksipä hän sinua kunnioittaisi kun et itsekään kunnioita ja arvosta itseäsi.

Kiva kuulla ap että oot selvinnyt noinkin hyvin.

Hyvä että voitte ihan ok. Mutta mun on nyt pakko sanoa sulle että miehesi käyttäytyy edelleenkin erittäin ikävällä tavalla ja sinä annat sen kaiken tapahtua. Miehesi käyttää sinua ja tätä tilannetta omalla sairaalla tavallaan vaan hyväkseen :(



Nyt Ap, sun pitää yrittää repäistä itsesi ylös sieltä lattialla johon sinut on poljettu!!! Sä et vain nyt itse näe että miten pahasti teidän asiat onkaan kun elät siinä elämässä. Voimia ja hali.

et viittis antaa kohdella itseäsi noin huonosti! vähän sais ylpeyttäkin olla..

Mutta kuten tuo yksi kommentoija sanoi, olet kynnysmatto, 100%. Tätä ketjua on sen vuoksi niin raskasta lukea, että omalta osaltani päätän tähän. Toivon etten ikinä päädy samaan jamaan.



Uusi elämä on mahtava asia, onnea vielä vauvan johdosta!

Miehesi teki kyllä katalan tempun, voimia sinulle. Kuulostaa että olet shokissa, olisiko sinulla jotain läheistä joka voisi kuunnella ja puhua kanssasi.

Vaikka shokki pysäyttää elämän hetkeksi niin huolehdi siitä että syöt säännöllisesti, vaikka nälkä ei olisikaan, ja leppää vaikka uni ei tulisi.

Jos on levoton olo niin laita lapsi vaunuihin ja lähde kävelylenkille, se selvittää ajatuksiakin.

Kun pöly on laskeutunut niin mieskin suostuu varmasti puhumaan tilannetta, ehkä voisit ehdottaa parisuhdeterapiaa, sinne voi mennä yhdessä vaikka ero olisi suunnitteilla.

Miten mies teki katalan tempun? Monet naiset ovat jättäneet miehen vaan vaihtamalla ovesta lukot tai vaan lähtemällä. Avioliitto on ohi sillä selvä. Mistään parisuhdeterapiasta ole hyötyä. On kaikille helpompaa että mies vaan lähtee. Jos talo yhteinen niin aloitetaan myyntiprosessi. Jos miehen niin AP muuttaa pois. Eroja tapahtuu. Jokainen joka on eronnut tietää että se ei ole helppoa. Mutta jos AP on tehnyt miehen elämästä helvettiä, niin eikö ole hyvä että mies sai itseään niskasta kiinni ja päätti lähteä? Miksi pitää olla onnettomassa liitossa? Olisiko miehen pitänyt ruveta pettämään että olisi saanut edes jonkun joka hänestä välittää? Eikö tämä ole parempi? Rehellisesti sanoo että se on loppu.

niin on surullista kun naiset roikkuvat tuollaisissa jätteissä.

Mitä ihmeen roikkumista se on, jos makaa niinkuin petaa? Tässä nainen ja mies ovat menneet yhteisellä sopimuksella avioliittoon ja sitoutuneet tekemään töitä sen koossapysymiseksi lastensa kasvatuksen pohjaksi.

Jos kaksi itsenäistä ja vahvaa ihmistä päättää toimia näin, toisen uupuessa toinen jaksaa entistä vahvempana. Tässä on nyt näitä avioliiton vastamäkiä, joissa todellinen vahvuus punnitaan.

Moni avioliitto on pelastunut sillä, että edes toinen jaksaa yrittää tehdä töitä sen parantamiseksi silloin jos toisella on joku ikäkriisi tai vastaava "hullutus".

Kannattaa vaan erota. Kukaan ei jaksa toisen kriisejä. Nythän AP voi mennänussimaan ketä huvittaa. Luulisi olevan onnellinen

Mies heti muualle asumaan jotta hänelle konkretisoituu se, mitä on olla ilman omaa perhettä. Yksin omassa sängyssä pyöriminen ja yksiön seinien tuijottaminen ei välttämättä enää tunnu oikealta ratkaisulta.

Ap pistä mies pihalle! Silloin saatat saada hänet vielä takaisin. Jos enää haluat.

Ap, minusta tuntuu nyt, että teidän todella kannattaisi nyt asua eri osotteissa. Selvästikin sinä ja lapset olette nyt liian lähellä miestä, jotta hän kykenisi ymmärtämään mitkä miehen ongelmat johtuvat sinusta ja perheestä ja mitkä hänestä itsestään. Kun hän aikansa pyörii pienessä vuokrayksiössään, hänelle alkaa valjeta mistä kaikesta hän on vapaaehtoisesti luopunut.

Se, että sinä olet koko ajan lähellä antamassa hänelle neuvoja, anelemassa takaisin, muistuttamassa hänen velvollisuuksistaan, ei nyt auta. Se voi vaan pahentaa asioita. ...

Vain hänet pois päästettyäsi (tai ajettuasi) voit nähdä haluaako hän tulla luoksesi takasin. Jos hän palaa, hän todella haluaa sitä eikä ole kanssasi vain siksi, että on "aina ollut" tai ajautunut siihen. Jos taas hän ei tule, et voi sille mitään. Suret aikasi ja jatkat elämää eteenpäin.

Minusta tuntuu, että et voi nyt olla miehesi tukija. Olet liian lähellä häntä.

Mieshän voi hankkia uuden naisen. Heillä voi 10 kk päästä olla jo yhteinen lapsi. Ei miehen yksin tarvitse olla.

vähän rauhoittunut, et ole enää niin hysteerinen kuin ennen synnytystä? Sehän on tietenkin hyvä asia. Ilmeisesti myöskään ne eropuheet ei ole enää olleet koko ajan rasitteena, eli ehkä se miehen läsnäolo kotona nyt sitten kuitenkin on hyvä asia. Huonoa on se, että et voi luottaa kuitenkaan että mies asettaisi teidät etusijalle. Selkeämpää voisi olla askel enemmän erotilanteen suuntaan, niin että tietäisit ainakin milloin tiedät miehen olevan kotona.



Kaikki kommentoijat on varmaan jo kauan sitten hahmottaneet tuon asetelman, että et voi vaatia mieheltä yhtään mitään niin kauan kuin pallo on niin sanotusti hänellä. Niin kauan kun hän armeliaasti on siellä sinua auttelemassa. Mutta muista koko ajan tuo mitä kirjoitit itsekin, että vaikka mies olisi se jolla on se "erokortti" käsissään, sinulla on tuo toinen, olkoon se sitten vaikka "kodinrakentajan kortti". Melkein kaikki kommentoijat on tässä sanoneet alusta asti, että käytä tai ainakin näytä sitä ajoissa, mies tuskin sen olemassaoloa tajuaa ilman konkretiaa. Kodinrakentajakortti voittaa erokortin useimmissa tapauksissa, koska erokortin voi käyttää vain rajallisesti, kodinrakentajakortti jää sinulle loppuelämäksesi :).



On varmaan ihan oikein katsoa kaikki mahdollisuudet ja etenkin hoitaa se miehen masentuneisuus ennen eropäätöksen tekoa. Ja myöskin odottaa että teillä arki tasaantuu eli vauva aavistuksen kasvaa. Minustakin on hirveää ajatella sitä kaksivuotiasta, jonka kotiin tuodaan uusi vauva ja sitten isäkin lähtee. Mutta muista, että se ei ole sinun päätösvallassasi, mies tekee omat päätöksensä.



Ikävää tuossa asian kunnialla loppuun hoitamisessa on se, että sinunkin tunteesi tässä elävät koko ajan, et voi laittaa itseäsi jäähylle. Vaikka ajattelisit että asia ei nyt etene kun siitä ei puhuta, kyllähän sinä sitä prosessoit mielessäsi kuitenkin ja alat koko ajan siirtyä enemmän siihen suuntaan, että ero tästä tulee. Voi käydä niin, että vaikka yrität parhaasi pitää teidän liittonne kasassa, siinä vaiheessa kun mies saa sen erokorttinsa löydä pöytään, muuttaa pois ja jää ilman kotihengettären palveluja sopivan pitkäksi ajaksi, sinä et enää voikaan jatkaa hänen kanssaan vaikka hän haluaisikin tulla takaisin.



Siksi minusta se asian kunnolla hoitaminen sinun osaltasi edellyttää myös sitä, että näytät kaikki korttisi ajoissa niin että mies tuntee omissa nahoissaan mitä tässä nyt on pelissä, jos selvästikään sanat ei mene läpi.



Muuten, missä lapsi/lapset on olleet teidän terapian aikana ja synnytyksen aikana? Miksi sama hoitojärjestely ei toimi silloin kun mies häipyy omiin menoihinsa? (Itseasiassa tuo varpajaisjuttu on niin karsea, että tulee ihan huono olo. Että yleensäkään mies kehtaa ajatellakaan minkäänlaisia varpajaisia tuossa tilanteessa, kun miettii mikä hänen kontribuutionsa on ollut...)



Ja edelleen suosittelen sitä ulkopuolista arjen hoitoapua muiltakin osin. Siivoojaa ja pesulapalveluita, ruokapalvelua ja lapsenhoitajaa. Mielestäni ihan turhaan sinä nyt ylität itsesi siivoamalla ja laittamalla ruokaa niin kuin mikäkin, kun olet edelleen tilanteessa jossa sinun pitäisi enimmäkseen levätä.



- Maija -

Joo nyt varmaan taas moni tulee tänne sanomaan, että heitä se ukko pihalle, mutta kun ei mulla oikeasti ole voimia mihinkään, mä olen niin totaalisen loppu henkisesti. En ole ansainnut tällaista, elämän piti mennä ihan eritavalla. Meille oli tulossa ihana uusi vauvakin. Ja nyt takki on ihan tyhjä, en saa mistään otetta.

Ap

Ei sun täydy jaksaa mitään vaan sanot vain ukolle että haluat elää tämän terapiavaiheen asumuserossa ja hän saa lähteä kävelemään samantien ja hommata itselleen asunnon. Uskon että toivut nopeammin ja paremmin jos saat hiukan lomaa siitä luuserista. Ei sen tarvi olla lopullista.

Todennäköisesti mies omistaa asunnosta ainakin puolet. Näin ollen AP:llä ei ole mitään mahdollisuutta heittää miestä ulos. Miehellä on aivan yhtäläinen oikeus asua siinä asunnossa. Miehellä on jopa oikeus vaatia asunnon pakkomyyntiä.

vähän rauhoittunut, et ole enää niin hysteerinen kuin ennen synnytystä? Sehän on tietenkin hyvä asia. Ilmeisesti myöskään ne eropuheet ei ole enää olleet koko ajan rasitteena, eli ehkä se miehen läsnäolo kotona nyt sitten kuitenkin on hyvä asia. Huonoa on se, että et voi luottaa kuitenkaan että mies asettaisi teidät etusijalle. Selkeämpää voisi olla askel enemmän erotilanteen suuntaan, niin että tietäisit ainakin milloin tiedät miehen olevan kotona.

Kaikki kommentoijat on varmaan jo kauan sitten hahmottaneet tuon asetelman, että et voi vaatia mieheltä yhtään mitään niin kauan kuin pallo on niin sanotusti hänellä. Niin kauan kun hän armeliaasti on siellä sinua auttelemassa. Mutta muista koko ajan tuo mitä kirjoitit itsekin, että vaikka mies olisi se jolla on se "erokortti" käsissään, sinulla on tuo toinen, olkoon se sitten vaikka "kodinrakentajan kortti". Melkein kaikki kommentoijat on tässä sanoneet alusta asti, että käytä tai ainakin näytä sitä ajoissa, mies tuskin sen olemassaoloa tajuaa ilman konkretiaa. Kodinrakentajakortti voittaa erokortin useimmissa tapauksissa, koska erokortin voi käyttää vain rajallisesti, kodinrakentajakortti jää sinulle loppuelämäksesi :).

On varmaan ihan oikein katsoa kaikki mahdollisuudet ja etenkin hoitaa se miehen masentuneisuus ennen eropäätöksen tekoa. Ja myöskin odottaa että teillä arki tasaantuu eli vauva aavistuksen kasvaa. Minustakin on hirveää ajatella sitä kaksivuotiasta, jonka kotiin tuodaan uusi vauva ja sitten isäkin lähtee. Mutta muista, että se ei ole sinun päätösvallassasi, mies tekee omat päätöksensä.

Ikävää tuossa asian kunnialla loppuun hoitamisessa on se, että sinunkin tunteesi tässä elävät koko ajan, et voi laittaa itseäsi jäähylle. Vaikka ajattelisit että asia ei nyt etene kun siitä ei puhuta, kyllähän sinä sitä prosessoit mielessäsi kuitenkin ja alat koko ajan siirtyä enemmän siihen suuntaan, että ero tästä tulee. Voi käydä niin, että vaikka yrität parhaasi pitää teidän liittonne kasassa, siinä vaiheessa kun mies saa sen erokorttinsa löydä pöytään, muuttaa pois ja jää ilman kotihengettären palveluja sopivan pitkäksi ajaksi, sinä et enää voikaan jatkaa hänen kanssaan vaikka hän haluaisikin tulla takaisin.

Siksi minusta se asian kunnolla hoitaminen sinun osaltasi edellyttää myös sitä, että näytät kaikki korttisi ajoissa niin että mies tuntee omissa nahoissaan mitä tässä nyt on pelissä, jos selvästikään sanat ei mene läpi.

Muuten, missä lapsi/lapset on olleet teidän terapian aikana ja synnytyksen aikana? Miksi sama hoitojärjestely ei toimi silloin kun mies häipyy omiin menoihinsa? (Itseasiassa tuo varpajaisjuttu on niin karsea, että tulee ihan huono olo. Että yleensäkään mies kehtaa ajatellakaan minkäänlaisia varpajaisia tuossa tilanteessa, kun miettii mikä hänen kontribuutionsa on ollut...)

Ja edelleen suosittelen sitä ulkopuolista arjen hoitoapua muiltakin osin. Siivoojaa ja pesulapalveluita, ruokapalvelua ja lapsenhoitajaa. Mielestäni ihan turhaan sinä nyt ylität itsesi siivoamalla ja laittamalla ruokaa niin kuin mikäkin, kun olet edelleen tilanteessa jossa sinun pitäisi enimmäkseen levätä.

- Maija -

Mitä tekemistä varpajaisilla ja erolla on keskenään? Vaikka mies eroaa AP:stä niin sillä ei ole merkitystä miehen ja lapsen välille. Hänellä on kuitenkin kaikki samat oikeudet. Miehen ei tarvitse huolehtia naisesta saadakseen oikeudet lapseen.

Ikävää tuossa asian kunnialla loppuun hoitamisessa on se, että sinunkin tunteesi tässä elävät koko ajan, et voi laittaa itseäsi jäähylle. Vaikka ajattelisit että asia ei nyt etene kun siitä ei puhuta, kyllähän sinä sitä prosessoit mielessäsi kuitenkin ja alat koko ajan siirtyä enemmän siihen suuntaan, että ero tästä tulee.

Kun mies nyt on siellä kotona ja se pallo niin sanotusti on hänellä, tulee väistämättä noiden varpajaistenkin jälkeen yhä uusia pettymyksiä. Jos mies asuu muualla, hänen elämästään tulee rankempaa ja sinunkin elämästäsi varmasti ainakin alkuun. Mutta ainakaan pallo eron suhteen ei enää olisi pelkästään hänellä, vaan saisit vaadittuakin jotain. Mies on jo luvannut sitä rahallista tukea, joten sinun olisi mahdollista saada paljonkin sellaista apua arkeen, mitä mies ei nyt kotona ollessaankaan anna. Lisäksi sinun olisi mahdollista neuvotella niin, että mies käy kuitenkin kotona paljon, on lasten kanssa sekä käy myös siellä terapiassa. Parasta olisi, että et odottaisi mieheltä mitään mitä hän ei mielestään ole velkaa ja voisit sanoa, että ei käy tuollainen oma loma. Etkä pettyisi rankasti, kun odotat turhaan jotain vastaantulemista. Enkä tarkoita tässä, että kiristäisit ja riistäisit miestä, vaan saisit tilanteen enemmän sellaiseksi kuin se perheessä pitäisi olla.

Mutta totta kai, tällainenkin järjestely voi edelleen olla liian iso askel. Mutta mielestäni tämäkin täytyy kokeilla ennen kuin on liian myöhäistä.