Lapseton sinkkukaveri jää nyt matkasta - meni hermot

Lapsi on siitäkin hyvä kapistus, että se opettaa ihmiselle, miten muitakin otetaan huomioon. Mikä on muuten ihan eri asia kuin se, että olisi liian kiltti.

Ällöttää kun puetaan täysin itsekäs lapsen hankinta johonkin ylimaalliseen jaloon tekosyyhyn!

"opettaa ihmiselle blaah blaah..."

Tottakai ystävä on lapseton JA työtön, sopii tällaiseen provoiluun että voi oikein korostaa sitä miten hänellä ei voi olla mitään kiireitä.

Ja mitään tärkeämpiä menoja ei tokikaan voi tulla kun on lapseton JA työtön :O

Ap on kyllä säälittävä, oikein ystävän irvikuva. Onneksi omassa ystäväpiirissä ollaan joustavia ja ymmärtäväisiä puolin ja toisin.

Ystäväni, kahden lapsen äiti ymmärsi hyvin kun minä, vielä lapseton peruin tapaamisen jotta pääsin katsomaan yhtä äkillisesti sairaalaan joutunutta tuttuani.

Puhuttaisko nyt hieman eri asioista? Sinäpä sen sanoit: joustavia puolin ja toisin. Tässä on joustanut vain ap.

aika samalla viivalla. Aikaa on vaikka lampaat söis. Siksi en tajua miten nämä kaksi ovat noin saamattomia.

Sulla ei ole kotiäitiydestä mitään käsitystä, joten miksi edes vastaisin sinulle.

ap

Saa päättää aikataulustaan ihan itse eikä kalenterissa tarvitse olla mitään merkintöjä :) Sinulla on ilmeisesti lapsia useampia ja tottakai se muttaa tilanteen.

Tietysti piti siivota, laitttaa ruokaa, pestä pyykkiä yms, mutta nämähän ovat kaikilla eikä niiden tekemiseen ole aikatauluja. Lapsiakin oli kaksi.

Vauvan tai taaperon kanssa ehkä ei, mutta kun lapset kasvavat niin menoja tulee. Itsellä oli mm. Keskimmäisen kerhoon vieminen ja hakeminen kahtena aamupäivänä viikossa ja esikoisen esikouluun vieminen ja hakeminen joka päivä. Lisäksi kaupassa käymistä ja muita asioita, päivät olivat aika kiireisiä.

Ettekö olisi voineet sopia jotakin toista päivää?? Kerrot vaan ystävällesi että sinulle ei huominen käy, nähdään joskus toiste.

Jos sinulla ei vielä ole lapsia niin halusi saada joskus lapsia ei pätevöitä sinua olemaan mikään lapsiperheiden asiantuntija.

Minäkin luulin kaikenlaista kun olin vielä lapseton. :D Tulet huomaamaan tämän sitten aikanaan, että ei sitä aikaa vaan aina ole samalla lailla kuin lapsettomana. Meillä on miehen kanssa nököttänyt sohvapöydällä eräs dvd 2 vk, emmekä ole vielä ehtineet / jaksaneet sitä katsoa. Illalla kun lapsi menee nukkumaan on kotitöitä ja sitten väsyttääkin julmetusti..

Meillä on yksi 2v lapsi. Kotityöt tulee tehdyksi lapsen kanssa. Katsomme lähes joka ilta miehen kanssa yhden elokuvan. Näin eri tavoilla perheissä toimitaan.

vaikutat hirveän joustamattomalta.

Sanot vaan kaverille, että sun pitää siivota ja sisustaa, niin ei voi nähdä.

Ja sille, joka sanoi, että lapsiperheen elämä on aikataulutettua. Niin onkin, jos niin haluaa.

Mä olen kyllä pystynyt kahden kanssa lähdemään ihan ex tempore milloin mihinkin. Ruoka kulkee mukana ja nukkua saa rattaissa. Tai jos on ollut pakko siivota, niin kaveri on voinut tulla siivousseuraksi (ja vaikka itse aloitella siinä samassa, jos on rimpsalle menossa) tai vaikka avuksi. Ja nähdään sekä lasten kanssa että ilman.

Joskus vaan tuntuu, että jollain ihmisillä kaikki on vaikeaa.

Juuri tämän kirjoittajan kaltaiset ihmiset todistavat että

demokratia ei toimi, koska ihmiset ovat keskimäärin liian tyhmiä. En tiedä miten olet koulutettu, mutta kriittistä ajattelua ja päättelykykyä et ole valitettavasti oppinut. On käsittämätöntä miten moni ihminen "päättelee" juuri tämän kaltaisesti. "minä pystyn tekemään asian x vaikka minulla on työ ja lapsi. Siis jokainen, jolla on työ ja lapsi, pystyy tekemään asian x." käsittämätöntä. En oikein edes jaksaisi vääntää rautalangasta, mutta etkö todellakaan tajua, että

eri ihmisten tilanteet ja olosuhteet ovat täysin erilaisia?

Sinun lapsesi voivat olla sopeutuvaisia ja rauhallisia. Toisen ihmisen lapset voivat olla vilkkaita. Sinun lapsesi ehkä viihtyvät paikallaan rattaissa kun äiti istuu kahvilla kaverin kanssa. Toisen lapset eivät viihdy paikallaan vaan leikkivät mieluummin leikkipuistossa. Sinun lapsesi eivät ehkä välitä mitä ja milloin syövät, toisilla on tarkat rutiinit ja ruoka-ajat. Ehkä sinä suosit vapaata kasvatusta. Ehkä sinulle on luontevaa asettaa omat tarpeesi lastesi tarpeiden edelle, ei väliä, onko heillä tylsää tai meneekö rytmit sekaisin, mutta kaverien tapaamista ei voi jättää väliin. Ja koska ajattelet näin, pitäisi kaikkien äitien myös ajatella näin.

Ja onko sinusta ok että kaverisi tulee aloittelrmaam juomista teille vaikka lapset kotona? Ei mahdu minun ajatusmaailmaani sitten millään.

Ehkä sinulla on sisko tai isovanhemmat lähellä, ja voit aina sysätä lapset heille, että saat tavata kavereitasi milloin vain. Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta (eikä edes halua siihen). On ihmisiä jotka eivät saa lastenhoitajaa edes synnyttämään mennessä.

Mielihän vähän ennen kuin kirjoittelet omia tilanteitasi kaikkia koskevina faktoina.

Mä oon 4 lapsen äiti ja mulla on kokemusta tollasesta ystävästä!Vuosikaudet tätä on jatkunu ja mä välillä pihisen raivosta!Mä en voi ymmästää et ihminen joka asuu yksin on aina joka paikasta myöhässä,mä oon AINA lasten kanssa odottomassa ystävää,välillä jopa 3 tuntia oon odotellu,on sovittu aika esim. milloin lähetään johonkin yhdessä,hän tulee hakemaan meidät(itse ehdottanut),niin mä oon oikeesti joutunu odottelee tuntitolkulla,sitten kun soiten ja kyselen (ensin kun eka tunti on menny,niin on kun mitää ei oiskaa ja taas tunnin päästä sama uudestaan"joo,oon just lähös"..Ja hän ei ymmärrä et mulla menee koko päivä uusiks tän viivyttelyn takia ja loukkaantuu tosi pahasti kun sanoo asiasta.Kun pyydän kylään,niin sanoo et joo katotaan,jos mua ei kukaan muu kaveri pyydä,niin sitten tuun,eli jos löytyy parempi kyläpaikka,niin menee sitten sinne,vaikka olis ensin luvannu tulla meille,soittaa illalla kun lapsetkin on innoissaan odottanu hänt kylään(saattanu luvata lapsille tulevansa),ett en tuukkaan,voisin tulla huomenna jne.Eli olettaa et meille voi tosiaan tulla silloin kun hänelle sopii.Voi,mulla olis lukemattomia juttuja tästä ystävästä..Kait me ollaan ystäviä vielä,kun mä en oo saanu suutani tarpeeksi auki..aina vaan nielen sen pahan mielen,jonka hän on mulle usein aiheuttanu omalla itsekkyydellään.

Pienelle lapselle ei aina voi ruokaa ottaa mukaan. Esim meidän 9 kk vaatii rauhallisen ja tutun ympäristön, että suostuu syömään muruakaan. Muuten pää kääntyilee ja ruoka menee poskille. Eikä kaikkialla saa lämmitettyä ruokaa, meillä ei syödä pilttejä, vain omatekoista sapuskaa menee alas.

Miten matkustelette? Miten käytte juhlissa, kaupassa, retkillä?

Itse en ole ollut vielä missään sellaisessa paikassa, jossa ei lämmitettyä ruokaa olisi saanut. Eiköhän olisi aika hieman sopeuttaa lapsiasi maailmaan?

Koittakaapa itse tehdä normaalit kotihommat niin, että keskeytätte vaikka astioiden laittamisen koneeseen 21 kertaa. Ja toistatte jokaisen kotityön kohdalla. :D Jatkakaa 9 kk.

ei kaikilla ole noin vaikeata, ei ole ollut koskaan. Mikä tuo 9 kk on?

Kun vauva alkaa olla jo isompi, itkeskeleekin vähemmän ja leikkii enemmän yksin. Näin meillä ainakin tapahtui.

Tulee vain mieleen, että ap:n tavoin meillä on siistiä. Jos ei siivoa (kuten moni täällä ei siivoa) niin aikaa jää enemmän kaikkeen muuhun. Mä en saisi oltua sellaisessa kotisi häpeäpilkku -ketju tyylisessä ratkaisussa.

Meillä ainakin ekat 9 kk oli helppoja, kun vauvat vain nukkui ja söi. Sen jälkeen lähtivät liikkeelle. Mutta siitä huolimatta lasten kanssa on voinut käydä paikoissa.

Siisteydestä. Toivottavasti se siisti koti silloin joskus lohduttaa, jos tarvitset lohduttajaa ja yhtään ystävää ei ole. Häpeäpilkkunsa kullakin. Itselleni ihmiset on tavaroita/ehdotonta siisteyttä tärkeämpiä.

Miksi ap sitten edes mainitsit, että kaveri on työtön, sinkku ja lapseton, jos sillä ei ole väliä vaan arvostat hänen aikaansa yhtä paljon? Eihän sitä olisi tarvinnut sitten sanoa. Kiinni jäit. Olet ilkeä ihminen ja halveksit kaveriasi.

Ehkäpä ap:n kaverilla on vaikka työhaastattelu, ja siksi joutui muuttamaan menojaan. Työhaastatteluista ei kaikki isoa meteliä pidä, koska pettymys voi olla helpompaa kestää yksin.

ihmeessä ne teidän puolisot oikein ovat, kun kaikki hommat pitää itse tehdä ja "keskeyttää 21 kertaa"? Missään muualla maailmassa ei kustanneta teidän LOMAILUA kotona verorahoilla samoin kuin Suomessa. Aion kyllä tehdä pimeitä töitä ihan vain sen vuoksi, että en halua kustantaa teidän ankeata elämäänne neljän seinän sisällä. Teillä on vuosikausien palkallista lomailua ja sitten kehtaatte vielä nillittää joka ikisestä asiasta. Te itsekkäät, omahyväiset kotiorjat!

Aivan niin, ei kumpikaan teistä.

jotka eivät tajua lapsiperheen arjesta mitään. Siis pikkulapsiperheen.

Koittakaapa itse tehdä normaalit kotihommat niin, että keskeytätte vaikka astioiden laittamisen koneeseen 21 kertaa. Ja toistatte jokaisen kotityön kohdalla. :D Jatkakaa 9 kk.

Kun olette valmiit, niin tulkaa sitten kertomaan, onko viime aikoina tehnyt mieli lähteä kahvittelemaan illalla keskustaan? :D Siis olettaen, että kaikki kotityöt on jo tehty noin aikaisin ja olette ehtineet käydä suihkussa ja syödä..

Mä en tajua mistä tän tiskiesimerkin pitäisi kertoa, paitsi kirjoittajansa uusavuttomuudesta. Mulla on pahimmillaan 5 alle 7-vuotiasta kersaa jaloissa, ja silti nekin tajuaa että jos laitan tiskit, laitan ne kerralla, enkä siinä vaiheessa ratkea tekemään miljoonaa pikkuhommaa vaikka kuka heistä pyytäisi mitä. Lapsikin ymmärtää sanan "odota". Millaisiin pikkukeisareihin sä oikeen panostat ja ehditkö ikinä tehdä elämässäsi mitään jos saat jo perus arjenhallinnastakin tuollaisen kaaoksen? Ehkä tosiaan sille on ihan syynsä että lusmuat päivät perheen parissa etkä jaksa ikinä tavata ketään - hitaus ja tyhmyys.

Tämä on kyllä outo ketju. Taidan olla onnekas, koska ystäväpiiriini ei kuulu ketään tämäntyylistä aikataulunipottajaa ja paniikkilintua.Meillä ei ole lapset menneet rikki vaikka olisikin vieraita lounas- tai päiväuniaikaan, tai jos itse vierailemme jossain ja päikkärit nukutaan siellä. Me voidaan lähteä kahville ystävän kanssa vaikka siinä joutuisi, iik, jättämään joskus muskarin väliin. Meillä ei ole pakko syödä lounaaksi jokaikinen päivä samaan kellonaikaan samassa tuolissa äitimammasen luomuherkkuja, joskus käy kaverin keittämä pasta tai kahvilan voileipä. Kyllä se on omasta asenteesta kiinni rakentaako perhe-elämästä itselleen vankilan vai voiko siitä nauttia.

Me oltiin nuoremman lapsen kanssa matkoilla lapsen ollessa 7kk-1 1/2v.

Mies oli ulkomailla matkatöissä ja minä lahdin mukaan lapsen kanssa.

Asuttiin korkeintaan 1 vk paikassa ja aina menossa jonnekin. Eritasoisissa hotelleissa, joissakin ei ollut kuin kahvinkeitin, sillä lämmitin ruoat vesihauteessa.

Lapsella oli ihan hyvä olla, sillä olihan sillä molemmat vanhemmat likellä.



En tajua miksi pitää laatia tosi tarkat rutiinit, alkaahan se niiden noudattaminen kiristään tunnelmaa ajan kanssa.



Meidän lapsi oli loistava matkustaja, lennettiin paikasta toiseen.

Ottakaa hieman rennommin!!!

Lapsi on siitäkin hyvä kapistus, että se opettaa ihmiselle, miten muitakin otetaan huomioon. Mikä on muuten ihan eri asia kuin se, että olisi liian kiltti.

Tekisi mieleni sanoa, että "haista sinä piip piip", mutta en taida viitsiä. Tiedämme kummatkin, että sinulla on syysi pitää minua itsekkäänä omaan napaan tuijottelijana, ainoastaa siitä syystä että olen lapseton ;)

Kummasti minäkin olen juossut ympäri kyliä kavereiden lasten syntymäpäivillä, hoitanut heitä kuin olisin omaa lasta hoitanut, virkannut ties vaikka mitä, ollut jokaisen äidin tukena niin iloissa kun suruissa, hymyillyt äitien peruessa sovittuja tapaamisia, kuunnellut vauvajuttuja, sietänyt sen, ettei joitan enää kiinnosta minun (säälittävät) sinkkuasiat ja niin edelleen. Mutta ei näemmä riitä, kai se on tästä lähdettävä baariin nakittamaan joku random jorma isäksi, että Sinä, rakas ystäväni, voisit nukkua yösi rauhassa :)

Mitä tulee AP:n aloitukseen, niin pikku vinkkinä siihen suuntaan; myös työttömällä, lapsettomalla ja sinkulla VOI joskus olla pakollisia menoja! Näin olen kuullut, itseltäni!

jotka eivät tajua lapsiperheen arjesta mitään. Siis pikkulapsiperheen.

Koittakaapa itse tehdä normaalit kotihommat niin, että keskeytätte vaikka astioiden laittamisen koneeseen 21 kertaa. Ja toistatte jokaisen kotityön kohdalla. :D Jatkakaa 9 kk.

Kun olette valmiit, niin tulkaa sitten kertomaan, onko viime aikoina tehnyt mieli lähteä kahvittelemaan illalla keskustaan? :D Siis olettaen, että kaikki kotityöt on jo tehty noin aikaisin ja olette ehtineet käydä suihkussa ja syödä..

Jos vauva-arki on tuollaista, niin eiköhän sitten kannata suosiolla katkaista kaikki välit ystäviin ja sukulaisiin?? :) Etteivät vaan pääse häiritsemään rutiinia. Ja puhelinnumerot voi kaivaa esille sitten, kun on taas ystäville käyttöä. Avot, kaikki ongelmat ratkaistu!

jotka eivät tajua lapsiperheen arjesta mitään. Siis pikkulapsiperheen.

Koittakaapa itse tehdä normaalit kotihommat niin, että keskeytätte vaikka astioiden laittamisen koneeseen 21 kertaa. Ja toistatte jokaisen kotityön kohdalla. :D Jatkakaa 9 kk.

Kun olette valmiit, niin tulkaa sitten kertomaan, onko viime aikoina tehnyt mieli lähteä kahvittelemaan illalla keskustaan? :D Siis olettaen, että kaikki kotityöt on jo tehty noin aikaisin ja olette ehtineet käydä suihkussa ja syödä..

Mä en tajua mistä tän tiskiesimerkin pitäisi kertoa, paitsi kirjoittajansa uusavuttomuudesta. Mulla on pahimmillaan 5 alle 7-vuotiasta kersaa jaloissa, ja silti nekin tajuaa että jos laitan tiskit, laitan ne kerralla, enkä siinä vaiheessa ratkea tekemään miljoonaa pikkuhommaa vaikka kuka heistä pyytäisi mitä. Lapsikin ymmärtää sanan "odota". Millaisiin pikkukeisareihin sä oikeen panostat ja ehditkö ikinä tehdä elämässäsi mitään jos saat jo perus arjenhallinnastakin tuollaisen kaaoksen? Ehkä tosiaan sille on ihan syynsä että lusmuat päivät perheen parissa etkä jaksa ikinä tavata ketään - hitaus ja tyhmyys.

Tämä on kyllä outo ketju. Taidan olla onnekas, koska ystäväpiiriini ei kuulu ketään tämäntyylistä aikataulunipottajaa ja paniikkilintua.Meillä ei ole lapset menneet rikki vaikka olisikin vieraita lounas- tai päiväuniaikaan, tai jos itse vierailemme jossain ja päikkärit nukutaan siellä. Me voidaan lähteä kahville ystävän kanssa vaikka siinä joutuisi, iik, jättämään joskus muskarin väliin. Meillä ei ole pakko syödä lounaaksi jokaikinen päivä samaan kellonaikaan samassa tuolissa äitimammasen luomuherkkuja, joskus käy kaverin keittämä pasta tai kahvilan voileipä. Kyllä se on omasta asenteesta kiinni rakentaako perhe-elämästä itselleen vankilan vai voiko siitä nauttia.

Miten täällä liikkuu näitä tapauksia joiden mielestä kaikkien lapset ovat samasta muotista ja kaikkien pitäisi toimia samoin :( Oikeasti, miten olette ikinä pärjänneet opinnoissa tai työelämässä jos on pitänyt päätellä jotain tai ajatella abstraktisti?

En itsekään keskeytäisi 20 krt kotityötä vaan annan lapsen sitten vaikka huutaa, mutta mulla onkin helpot lapset. Tiedän erittäin hyvin ettei kaikilla ole.

On myös hedelmätöntä selittää kokemuksiaan esim

alle vuoden ikäisen vauvan kanssa ja kuvitella että samat jutut toimii 3-v n kanssa. Meilläkin n vuoden ikään asti pystyi rytmistä joustamaan ja vauva viihtyi missä vain ja kahvitteluun onnistui "aina". Nyt aivan eri asia 3 ja 2 veen kanssa. En todellakaan heitä raahaa päiväuniaikaan Omiin tapaamisiini. Tuon ikäinen ei myöskään jaksa kuunnella kun aikuiset juttelee. Vauvana jaksoivat.

Ja silti tiedän etteivät kaikkien vauvat ole on helppoja kuin meidän eikä tulisi mieleenkään päivitellä jos joku ei halua vauvan kanssa elää niin "vapaasti" kuin itse elin. Ja kuten sanottu, yli vuoden vanhalle ovat jo rutiinit tärkeitä enkä jättäisi unia tai ruoka-aikaa väliin oman menoni takia. Ihan eri asia jos on vaikka kerran vuodessa juhlat tai kaveri tulee vaikka ulkomailta yhtenä päivänä käymään jne menoja joiden aikatauluun ei voi itse vaikuttaa. Nämä ovat niitä poikkeuksia. Lähellä asuvan kaverin kanssa tapaamisen voi sopia molempien aikataulun mukaan.

Mä taas en tunne yhtään äitiä, joka ei pitäisi huolta lasten uni-ja ruoka-ajoista. Ehkä

sä tunnet erityyppisiä ihmisiä kuin minä. En ymmärrä mitä se ketään haittaa jos toinen pitää kiinni aikatauluistaan.

Tämä on kyllä outo ketju. Taidan olla onnekas, koska ystäväpiiriini ei kuulu ketään tämäntyylistä aikataulunipottajaa ja paniikkilintua.Meillä ei ole lapset menneet rikki vaikka olisikin vieraita lounas- tai päiväuniaikaan, tai jos itse vierailemme jossain ja päikkärit nukutaan siellä. Me voidaan lähteä kahville ystävän kanssa vaikka siinä joutuisi, iik, jättämään joskus muskarin väliin. Meillä ei ole pakko syödä lounaaksi jokaikinen päivä samaan kellonaikaan samassa tuolissa äitimammasen luomuherkkuja, joskus käy kaverin keittämä pasta tai kahvilan voileipä. Kyllä se on omasta asenteesta kiinni rakentaako perhe-elämästä itselleen vankilan vai voiko siitä nauttia.

Tämän ihmisen ongelma oli juuri tuo itsekkyys ja se, ettei tajunnut oikein lapsen kanssa elämistä ja aikataulujen tärkeyttä.



Meillä menikin sitten poikki ystävyyssuhde, koska kovin itsekkään ihmisen kanssa tulee väistämättä muitakin ongelmia eteen kuin aikataulut. :)