O ou! Oon menossa huomenna ottaan ensimmäistä tatuointiani (kuva)

Mä menen kanssa perjantaina ottaa uuden kuvan, pohkeeseen.



Kyllä se sattuu se jalkapöytä :) mut on pahempiakin paikkoja.

Toivotaan, että selviän hengissä, mun kipukynnys ei kuitenkaan ole mitenkään kovin korkea... :D

Kakkonen, minkälainen tatuointi olis sitten tyylikäs?

Toivotaan, että selviän hengissä, mun kipukynnys ei kuitenkaan ole mitenkään kovin korkea... :D

Kakkonen, minkälainen tatuointi olis sitten tyylikäs?

Tylsä tatuointi, ei yhtään omaperäinen tai erikoinen. Samaa kastia kuin ruusu tai perhonen olkapäässä/hartiassa tai mitään sanomattomat tribaalitatuoinnit.

Itse en ole kyllä kovin monella nähnyt nilkassa rukousnauhaa. Mulle oikeastaan on ihan sama, vaikka joka toisella olis just samanlainen tatuointi kun mulla.

Otan tuon tatuoinnin vaan, koska sille on mulla henk. koht. merkitys, ja tuo on oikeastaan ainoa kuva, joka noin täydellisesti kuvastaa mun elämää.

Tämän tapainen ja tyylinen aika tarkkaan, mutta pohkeeseen tai lähinnä tohon nilkan yläpuolelle jalan takaosaan :)



Mulla on kyljessä yks teksti ja se oli paha, kun se osittain tulee kylkiluiden päälle ja siinä menee hermostoa.



http://www.google.com/imgres?q=pretty+feather+tattoos&num=10&um=1&hl=fi…

T. kolmonen



Saako udella ap minne meet leimaamaan? (en ole tulossa ikkunan taakse kuikuilemaan :D )

ap ootko katolilainen?

Tuskin.

Ne näyttää todella viehättäviltä sitten seitsemänkymppisenä ryppyisessä kropassa.

Ne näyttää todella viehättäviltä sitten seitsemänkymppisenä ryppyisessä kropassa.

se seittemänkymppisen ryppyinen kroppa on jo itsessään niin epäviehättävä että ei ne tatuoinnit sitä enää pilaa =D

Tosi nolo. Sopii italialaisen narkkarimafioson rouvalle.

Ne näyttää todella viehättäviltä sitten seitsemänkymppisenä ryppyisessä kropassa.

Olen linkittänyt tän tänne joskus ennenkin, mutta laitan taas :)

http://imgur.com/972GU

Tosi nolo. Sopii italialaisen narkkarimafioson rouvalle.

Miksi otat sen noin henkilökohtaisesti?

Ne näyttää todella viehättäviltä sitten seitsemänkymppisenä ryppyisessä kropassa.

Ikään kuin kenenkään roikkuva ja ruttuinen vartalo ihan luonnontilassakaan seitsenkymppisenä erityisen kauniilta näyttäisi. Itse koen tatuoinnin merkityksen täyttyneen sen vanhennuttua ja muututtua muun vartalon mukana, silloin näkee itselle tärkeää asiaa symboloivan kuvan tosiaan kantautuneen mukana halki elämän.

Minkä ikäinen olet? Itseä kaduttaa yli kaiken 25-vuotiaana lapaluun päälle ottamani tatuointi nyt nelikymppisenä vaikka se ei juuri koskaan edes näy. Silloin olin kyllä ihan satavarma että tätä en kyllä ikinä kadu (kuva on pieni lintu joka mielestäni kuvasi minua, ajatuksia ja elämääni). Kuva on kaunis ja pieni, mutta on alkanut kummittelee ja ahdistaa mun mielessä ihan kauheasti jo kymmenessä vuodessa. En todellakaan koe että tatuointi olisi osa minua, eikä lähde pois vaan on siinä kiinni kuin TAUTI loppuikäni, kun pääsen eläkkeelle, kun olen mummi, kun asun vanhainkodissa ja se on siinä kiinni kun minut laitetaan arkkuun ja lasketaan maahan.



Ja tiedän että sen voisi saada laserilla pois, mutta hinnat on tolkuttomat ja lisäksi sekin vaurioittaisi ihoa ja näkyisi siinä aina. Muistuttaisi tatuoinnista. En uskalla edes ajatella miltä tuntuisi jos näkisin kuvan joka päivä, jopa monta kertaa päivässä.

Itse en ole kyllä kovin monella nähnyt nilkassa rukousnauhaa. Mulle oikeastaan on ihan sama, vaikka joka toisella olis just samanlainen tatuointi kun mulla.

Otan tuon tatuoinnin vaan, koska sille on mulla henk. koht. merkitys, ja tuo on oikeastaan ainoa kuva, joka noin täydellisesti kuvastaa mun elämää.

Joka en niin välitä tatskoista, se näyttää ihan hienolta, siis jos sillä on joku syvempi merkitys.... Mietityttää että mitä tuo risti roikkuu nilkassa, onko se vähän kuin "pallo jalassa"..? Olisi kiva tietää miten se kuvaa elämääsi ap? Oletko uskossa?

t.äiti34v.

Minkä ikäinen olet? Itseä kaduttaa yli kaiken 25-vuotiaana lapaluun päälle ottamani tatuointi nyt nelikymppisenä vaikka se ei juuri koskaan edes näy. Silloin olin kyllä ihan satavarma että tätä en kyllä ikinä kadu (kuva on pieni lintu joka mielestäni kuvasi minua, ajatuksia ja elämääni). Kuva on kaunis ja pieni, mutta on alkanut kummittelee ja ahdistaa mun mielessä ihan kauheasti jo kymmenessä vuodessa. En todellakaan koe että tatuointi olisi osa minua, eikä lähde pois vaan on siinä kiinni kuin TAUTI loppuikäni, kun pääsen eläkkeelle, kun olen mummi, kun asun vanhainkodissa ja se on siinä kiinni kun minut laitetaan arkkuun ja lasketaan maahan.

Ja tiedän että sen voisi saada laserilla pois, mutta hinnat on tolkuttomat ja lisäksi sekin vaurioittaisi ihoa ja näkyisi siinä aina. Muistuttaisi tatuoinnista. En uskalla edes ajatella miltä tuntuisi jos näkisin kuvan joka päivä, jopa monta kertaa päivässä.

ja hyvin se häipyy.

Musta tatuoinnit vanhemmilla ihmisillä näyttää kyl jotenkin irstailta...

http://alliandgenine.com/wp-content/uploads/2012/03/old-lady-with-tats-…

http://2.bp.blogspot.com/_NMUZfRr71Yk/S_qdSV5AF_I/AAAAAAAADwQ/6ByEvGq88…

Tota ristiä jalassa en ymmärrä, mutta en kuulukaan kirkkoon .

Mulla on 3 tatuointia , joilla jokaisella on minulle merkitys. Sillä , miltä ne näyttävät 4 v päästä , ei ole väliä. tatskat on olleet nyt 10v ajan , enkä ole katunut.