Lue keskustelun säännöt.
Seksitön suhde
28.07.2012 |
Ollaan 25 vuotias pariskunta ja oltu yhdessä vajaa 4 vuotta. Oikeastaan koko suhteemme aikana meidän kahden välillä ei ole niin hirveästi ollut läheisyyttä tai seksiä, mutta nyt se on kadonnut lähes kokonaan.
Minulle seksi ei ole mikään elämän tärkein juttu, eikä pääasia suhteessa, ja olen nyt tottunut elämään ilman sitä. Silti asia stressaa ja masentaa, ja mietin jatkuvasti mikä minussa on vikana, kun mies ei halua. Olen vuosien aikana kokeillut kaikkea mahdollista, vuoroin antanut tilaa ja toisinaan tehnyt itse aloitteita.
Miestä ahdistaa koko seksistä puhuminen tai oikeastaan hän suuttuu aina kun puhun siitä. Hänen mielestään aikuiset ihmiset voivat joskus ihan vaa ollakin. Tottakai, mutta minun mielestäni aikuisten ihmisten parisuhteeseen voi kuulua myös seksiä, vaikka edes kerran kahdessa kuukaudessa.
Nyt annoin miehelle vapauden käydä vieraissa, jos olen niin epähaluttava niin hoitakoon sitten asian muualla. Itse en voisi edes kuvitella olevani toisen miehen kanssa sängyssä, enkä halua erota miehestäni.
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Miten te kestätte tälllaista?
Kommentit (19)
Kiukuttaa aina kun sanotaan et naiset pihtaa! Meillä mies ei koskaan, ei koskaan tee aloitetta. Ja kun minä teen sen ei kyllä koskaan kieltäydy ja yleensä on sitten niin herkkänä ettei seksistä edes tule mitään koska hän tulee lähes heti.( kun sitä on niin harvoin) Mua on vaan alkanut ottaa päähän, tosi haluttava olo kun aina saa olla vonkaamassa, meillä ei auta edes vihjailu vaan on käytävä suoraan toimeen! arhg..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaan oltu jotain 15v yhessä,nyt 37v molemmat.lapsikin on jo 12v. Suhteen alkuvuosina seksiä oli usein kolmekin kertaa päivässä.lapsen syntymän jälkeen onkin Sitte ollu vähä hiljasempaa,mut oli kuitenkin jonkin verran,viimeiset parivuotta ei mitään... Että sillalailla. Olen kuitenkin seksuaalisesti aktiivinen,ehkä vähän liiankin aktiivinen mies,kun tuntuu edelleen että voisin jatkaa tuota kolme kertaa päivässä rytmiä,mutta kun ei niin ei.rouvaa ei vain kiinnosta,ihan pikkusen vain turhauttaa ja suututtaa.enkä ala kyllä vonkaamaan,tuntuis vähän typerältä,omalta rouvalta vongata seksiä...siinäpä olokoot sitten,pitää käydä vieraissa niin paljon kuin yrittäjä vain ehtii...
Kommentoisin yrittäjälle: meillä hieman samantyyppinen tilanne mutta minä olen se, joka "pihtaan". En tunne itseäni haluttavaksi, sillä mieheni ei kiinnitä minuun hirveästi huomiota, paitsi silloin kun haluaa seksiä. Ei kehu enää kauniiksi, ei kohtele kuin olisin ainut nainen maailmassa. Näin hän teki suhteemme alkuvuosina ja silloin meillä olikin aktiivinen seksielämä. Moni nainen kaipaa tuota huomioimista enemmän kuin mitään muuta. Kokeilepas antaa vaikka kuukausia positiivista huomiota, hellyyttä, sanoja ilman mitään seksuaalista latautunteisuutta. Veikkaanpa, että aika nopeasti paranee myös petirintamalla...
Miten seksittömyys on syy rikkoa perhe (siis jos on lapsia) jos elämä muuten sujuu ja välit on ok? Mä en ymmärrä enkä tule koskaan ymmärtämään miten se seksi on perheessä se TÄRKEIN asia, nro 1, jonka takia perheenkin voi hajottaa... Mitä vikaa on "kaverisuhteessa" jos lasten on kuitenkin hyvä olla? Ja miettikääs mitä kaikkea paskaa ihmiset suhteissaan kuitenkin sietää... Mutta kun ei saa yhtyä, niin sitten se on adios?
Kyllähän toi aikuisten tyytyväisyys ja hyvinvointi avioliitossa heijastuu pitkällä aikavälillä lapsiinkin. Eli väitänkin, kivittäkää toki, että lasten on onnellisempaa kasvaa eronneiden mutta elämäänsä tyytyväisten vanhempien kanssa kuin kahden tunnekylmän zombin kulissikodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan numeroa 14.
Itse kasvoin koko lapsuuteni tällaisessa "onnellisessa" perheessä, jossa kaikki oli muuten kunnossa mutta vanhempien välillä ei ollut rakkautta tai edes kiintymystä havaittavissa. Väkisin tehdyt yhteiset lomamatkat ym. perheaika alkoi tuntua varsin ahdistavalta viimeistään teini-ikäiseksi tultuani.
Pahinta tuossa oli se, että elin lähes kaksikymppiseksi ennenkuin tajusin, ettei vanhempieni avioliitossa ollut kaikki kohdallaan.
Vasta alkaessani seurustella nykyisen vaimoni kanssa sain huomata, että jotkut vanhemmat halusivat viettää aikaa keskenään. Minulle oli esim. suuri yllätys, kun silloisen tulevan vaimoni kanssa (ikää meillä tuolloin noin 20v.) vahdimme silloin tällöin hänen pienempiä sisaruksiaan, jotta heidän vanhempansa pääsivät keskenään tansseihin/elokuviin tjms.
Nyttemin isäni mentyä uusiin naimisiin on hänestä paljastunut sellaisia positiivisa puolia, jotka olivat tyystin pimennossa elämäni ensimmäiset 25 vuotta.
Kuulin suhteesta, jonka piti olla seksiton. Tosi asiassa heilla oli seksia netissa, melkein jatkuvasti. Tama oli lopulta johtanut turhautumiseen ja suorasukaisiin ehdotuksiin. En tieda, miten heidan lopulta kavi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kommentoida hieman toisesta näkökulmasta:
Mä olen aseksuaali, eli en ole seksuaalisesti kiinnostunut miehistä, naisista, eläimistä, mistään. Olen aina ollut, ja tulen varmasti myös aina olemaan. Aseksuaalisuus on samanlainen seksuaalisuuden muoto kun vaikka heteroseksuaalisuus tai homoseksuaalisuus. Hetero ei ala tuntea seksuaalista vetoa saman sukupuolen edustajaan, enkä minä ala tuntea seksuaalista vetoa mihinkään.
Olen ollut naimisissa useamman vuoden, mies ei onneksi ole mikään kovin aktiivinen seksiasioissa, mutta silti haluaisi joskus. Tuntuu todella pahalta, että yhteiskunnan, ystävien, tuttujen jne. lisäksi koen painostusta seksin harrastamiseen myös mieheltä, jonka pitäisi hyväksyä minut sellaisena kun olen. Mies yrittää ymmäärtää, mutta silti aiheuttaa minulle huonon omantunnon siitä, että olen millainen olen, vaikken asiaan voi vaikuttaa. Tiedän, että muiden on sitä vaikea ymmärtää, mutta asia on sama, kuin esimerkiksi tavallista heteroseksuaalia piinattaisi ja hänelle aiheutettaisi huono omatunto siitä, ettei halua harrastaa seksiä samaa sukupuolta olevan kanssa, tai eläimen, tai siskonsa jne. Yhtä mahdoton, ja jopa vastenmielinen ajatus minulle on yleensäkkin seksin harrastaminen, edes sen rakastamani miehen kanssa.
Ja juuri tuo ap:nkin mainitsema "Käy sitten vieraissa kerta olen niin helvetin vastenmielinen ja epähaluttava" on sitä syyllistämistä ja huonon omantunnon tuottamista.
Sinun pitää hyväksyä mies sellaisena kun hän on eikä yrittää muuttaa joksikin muuksi. Mieti itse, haluatko elää kyseisen miehen kanssa (sellaisena kun hän on, ei sellaisena kun haluiaisit hänen olevan) ja tehdä päätös sen perusteella.
En ymmarra itse, miten miesta voi rakastaa ilman intohimoa, kuulen aseksuaalisuudesta nyt ensi kertaa. Mutta uskon, etta tallaista voi jossakin olla. Ajatus vieraisiin menosta tuntuu oudolta tilanteessa, jossa kyseessa on rakkaus. En tieda itse miten sita voi olla ilman seksia, mutta kuten sanoin, uskon, etta tallaistakin jossain saattaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit onnellinen kun ei tartte olla haarat levällään.
Itse olen aseksuaali ja mieheni haluaa seksiä _joka_ päivä. Kiukuttelee eikä tee mitään kotitöitä jos ei saa. Elämäni on yhtä helvettiä.
Olen samaa mieltä numero 13 kanssa. Mut jos suhde on kaverillinen ei mun mielestä tarkoita suoraan sitä että lapsille se on huono esimerkki. Voi toki olla, että suhde muuttuu katkeraksi ja mukaan tulee vihamielisyyttä ja silloin asia on eri. Mutta jos molemmat vanhemmat vilpittömästi haluavat elää näin niin kai ne hoitavat sitä kaverisuhdettaan sitten niin että se pysyy sellaisenaan hyvänä eikä muutu inhottavuuksiksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei seksiä niin ei myöskään rakkautta puhumattakaan intohimosta. Kumppanisi ajattelee vanhaa kumppaniaan ja et ole sellainen jota hän haluaa.
että miehesi on homo (ehkä ei itselleenkään myönnä sitä). Tai aseksuaali.
Joka tapauksessa sinun tunteesi ovat oikeutettuja, kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen ja uo tilanne on pidemmän päälle taastusti kuluttava! Olet nuori vielä, etsi mies, jonka kanssa voit solmia myös fyysisesti tyydyttävän ja tasapainoisen suhteen.
t. nelikymppinen rouvaihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asia heti kuntoon tai ala järjestelemään eroa.
Parisuhde ilman seksiä ei ole muuta kuin ystävyyttä tai kämppissuhde.
t. avioero meneillään samasta syystä.
Lohduttavaa kuulla, että muillakin nuorilla voi olla samantyyppistä murhetta.
Meillä ei miehen kanssa ole koskaan ollut mitään roihuavaa intohimoa. Suhteen alussa seksin harrastaminen oli hankalaa käytännön juttujen vuoksi: oli kämppistä, kavereita lattialla nukkumassa ja välimatkaakin. Sitten kun muutettiin yhteen, ajattelin että siitä se riemu sitten alkaa. Päinvastoin, e-pillerit veivät minulta halut täysin.
Meillä ei kans seksi ole maailman tärkein asia. Mies ei ole vonkaajatyyppiä ja itsellä kiireessä monet muut asiat menevät seksin ohi. Käytännössä seksiä on suunnilleen kerran viikossa. Tiedän, ei tämä mitään seksittömyyttä edes varsinaisesti ole, mutta voisihan sitä paljon enemmänkin olla.
Itsellä kesti pitkään ymmärtää, että kaikki ei yksinkertaisesti ole mitään pupuja. Rakkautta suhteessa on yllin kyllin ja seksi on kivaa aina, kun siihen ryhtyy. Me ei kuitenkaan olla sellaisia ihmisiä, että rakasteltais joka päivä. Tärkeää on kuitenkin se, että oon itse oppinut vaalimaan seksin merkitystä elämässä - en haali liiaksi muuta tekemistä, ajattelen seksiä jne.
Se mikä minua ap:n tilanteessa huolestuttaa on miehen haluttomuus puhua asiasta. Ei suuttuminen ole normaali reaktio ollenkaan. Milläpä sen selvittäisi, mitä taustalla on? Onko teillä seksin määrä radikaalisti vähentynyt vuosien varrella vai onko aina ollut ihan yhtä kuivaa?
Joka tapauksessa sinun tunteesi ovat oikeutettuja, kyllä seksi kuuluu parisuhteeseen ja uo tilanne on pidemmän päälle taastusti kuluttava! Olet nuori vielä, etsi mies, jonka kanssa voit solmia myös fyysisesti tyydyttävän ja tasapainoisen suhteen.
t. nelikymppinen rouvaihminen
[/quote]
Kiukuttaa aina kun sanotaan et naiset pihtaa! Meillä mies ei koskaan, ei koskaan tee aloitetta. Ja kun minä teen sen ei kyllä koskaan kieltäydy ja yleensä on sitten niin herkkänä ettei seksistä edes tule mitään koska hän tulee lähes heti.( kun sitä on niin harvoin) Mua on vaan alkanut ottaa päähän, tosi haluttava olo kun aina saa olla vonkaamassa, meillä ei auta edes vihjailu vaan on käytävä suoraan toimeen! arhg..
Et kovin usein ilmeisestikään sitä tee?
Kiukuttaa aina kun sanotaan et naiset pihtaa! Meillä mies ei koskaan, ei koskaan tee aloitetta. Ja kun minä teen sen ei kyllä koskaan kieltäydy ja yleensä on sitten niin herkkänä ettei seksistä edes tule mitään koska hän tulee lähes heti.( kun sitä on niin harvoin) Mua on vaan alkanut ottaa päähän, tosi haluttava olo kun aina saa olla vonkaamassa, meillä ei auta edes vihjailu vaan on käytävä suoraan toimeen! arhg..