Mitä kaksivuotias muistaa?
Mitä teidän juuri kaksi vuotta täyttäneenne muistavat? Siis kuinka vanhoja tapauksia muistelevat? Ja millaisia nämä jutut ovat? Muistavatko asioita ajalta ennen kuin oppivat kunnolla puhumaan?
On jännä huomata, millaisia asioita meidän kaksivuotiaamme muistelee. Joku aikuisen mielestä " tärkeämpi" asia on voinut unohtua kokonaan, mutta mummolla saatu jätski muistetaan. Kiinnostaa kovasti kuulla miten muilla!
Kommentit (17)
Meidän tyttö nyt 2 v tasan. Oppi puhumaan sujuvasti nyt syksyllä. Muistelee esim. kesälomareissua ja sitä, kun lämmitteli saunaa ukin kanssa. Muutenkin kesä uimareissuineen jäänyt hyvin mieleen. Myös alkukesän matka lentokoneella jäi hyvin mieleen :) Ja meillä muistetaan myös tarkkaan kuka on ostanut ja mitä!
tyttö on kova puhumaan, on puhunut " sujuvasti" ehkä juuri tuolta 1,5 v iästä, joilta tienoilta nuo ensimmäiset ääneen muisteltavat jututkin ovat. Ensimmäiset varmat sanat tulivat 8 kk iässä, 1-vuotiaana sanoja oli jo erinäisiä.
neidin ollessa 1v minun pappani sai sydänkohtauksen ja joutui sairaalaan. silloin neiti hoki usein pappa pipi. ja pappa pipi pois. vieläkin voi yllättäen tulla sanomaan ett ' pappan pipi pois' ' ... eli taisi huomata kuinka järkyttynyt äiti oli asiasta kun vieläkin on juttu mielessä. muita muitelmia en ole pahemmin pistänyt merkille.
usein tuntuu että se muisti vaan on niin kovin lyhyt.... :)
Olen myös lukenut, että lapsen muisti kehittyy vasta kun oppii puhumaan. Mitä mieltä olette tästä?
Jos ajattelee, miten aikuisen ajattelu ja muisti toimii, niin tietoisella tasollahan se on aika paljon nimenomaan kielen kautta. Tältä osin minusta on luontevaa, että muisti kehittyy samaa tahtia kielen kanssa. Ennen kielenkehitystäkin jää varmasti muistijälkiä, mutta niitä ei enää myöhemmin tavoita tai ainakaan pysty muokkaamaan itselleen ymmärrettävään muotoon, koska niitä ei saa käännettyä " kieleksi" .
Paljonhan puhutaan mm. siitä, miten varhaisimmat muistot ovat hajumuistoja. Niistäkin voi vain olla kovin vaikea saada kiinni. Aivot tunnistavat hajun ja yhdistävät sen johonkin, mutta tieto siitä, mistä oikein on kyse, ei ehkä koskaan onnistu pääsemään sille tasolle, jolla aikuisen tietoisuus voisi sen käsitellä. Ei muista ei, vaikka muisto sinänsä saattaa olla olemassa...
Tämä on kauhean jännä aihe :)
Onkohan se niin, että aivan pienillä mieleen jäävät ne asiat, joista on puhuttu/joita yhdessä muisteltu ja kielen avulla kerrattu, kun taas muulla tavoin koetut asiat, joita ei ole kielen avulla käsitelty, unohtuvat?
Ainakin omista varhaisimmista muistoista (välähdyksiä jostain kahden ikävuoden tienoilta) on hyvin vaikea sanoa, miltä osin ovat oikeita ja miltä osin yhdessä muistelemisesta ja/tai äidin kertomuksista peräisin. Mutta parista muistosta tiedän varmasti, että ovat ainakin osittain omiani. Toinen on, kun naapurin kissa raapaisi minua pihalla ja toinen, kun mussutimme sinitarraa purkan sijaan (äiti kuuli vasta kun olin aikuinen, että meillä oli oikeasti jotain suussa). Luulen muistavani, miltä sinitarra maistuu - en ole kyllä viime aikoina kokeillut :)
Tosi säväyttävä kokemus voi palautua mieleen vuosienkin jälkeen. Esim isäni muistaa välähdyksiä sodan ajalta, jolloin oli vain 1,5v (lähinnä siis pommituksia ja evakkoon lähtöön liittyviä, dramaattisia asioita). Ne tulivat hänelle mieleen vasta kun hän palasi Viipuriin aikuisena.
Toisaalta joskus muisto voi tuntua hyvin aidolta, vaikka se olisi muuntunut ja värittynyt paljonkin vuosien varrella.
että itse muistan tosi elävästi sen tunteen, kun opin nousemaan vuorotahtisesti portaita (asuimme viidennessä kerroksessa!). Olin tosi ylpeä kun ei enää kestänyt niin kauaa nousta ylöspäin!
Toinen muisto on siitä, kun äiti otti tutin pois ja piilotti sen :)
muistaa mm. viime joulun hyvin. Hänkin oppi puhumaan tosi nuorena, ensisanat 10 kk ja siitä nopeasti sanapareihin ja lauseisiin.
Lisäksi muistaa kertakäynniltä paikkoja ja reittejä.
Miten sitten lapset, jotka oppivat puhumaan vähän myöhemmin, esim. vasta lähempänä kahden vuoden ikää? Muistavatko he asioita ajalta, jolloin eivät osanneet puhua, ja miten hyvin? Vai syntyvätkö muistikuvat todella puheen oppimisesta lähtien? Onko jollakin kokemuksia?
Niihin aikoihin näimme kaupasta tultuamme pultsarin joka oli sammunut maahan ja pyysi että soitan hänelle poliisin (että pääsisi putkaan nukkumaan). Tämä ilmeisesti ihmetytti tai pelotti? taaperoa koska hän vieläkin puhuu siitä joka kerta kun ohitamme paikan. Sanoo aina että: " setä nukkuu tossa" . Ukin muistaa hyvin vaikka hän kuoli keväällä. Myös jotkut ihmiset hän muistaa hyvin vaikka olisi puolikin vuotta aikaa kun ollaan heidät viimeksi nähty.
Siis missä on käyty jne.
Toistuvia tapahtumia muistaa hyvin. Esim. toiseen mummulaan mennessä alkaa selittää mummusta ja koirista aika pitkän matkan päästä (=tunnistaa maisemat). Jostain syystä kun puhun lauantaista niin ilmoittaa, että mennään uimaan (käymme lauantaisin naperouinnissa). Välillä kun mennään hoitopaikan lähellä olevan koulun ohi niin kertoo mulle, että koulussa oli satuja (kävivät joskus 1-2 kk sitten satutunnilla ko. koululla).
En kyllä sen paremmin ole ajatellut asiaa, mutta aina välillä hätkähtää, kun poika mainitsee jotain mistä on mielestäni kamalan kauan aikaa.
äitinsä kanssa meillä kylässä kun hän oli ollut 1v8kk. He olivat silloin käyneet ostamassa R-kioskilta keltaisen auton. Poika kyllä puhui tuolloin 1v8kk tosi hyvin, paljon ja selvästi, lauseilla.
joka kerta kun 1v5kk poika näkee kuvan isotätini koirasta (joka on nyt ollut kuollut jo pari kk), sanoo hän " Allu, haukkuu!" . Muistaa siis nimen, ja kun olemme käymässä isotädin luona, pelkää mennä vierashuoneeseen jossa koiralla oli tapana makailla sohvalla. Koira oli jo vanha, eikä koskaan oikein lapsiystävällinen, joten emme antaneet pojan paljon lähestyä sitä. Muita koiria ei pelkää, onneksi.
Vaikeaa tämä on ollut siksi, että koira oli erityisen rakas isotädilleni, ja nyt poika joka kerta muistuttaa etsimällä koiraa. Olemme kertoneet pojalle, että koira on mennyt koirien taivaaseen, eikä tule enää takaisin.
Tietysti asioita, jotka toistuvat on helpompi muistaa. 2-vuotiaani käy edelleen vanhempieni luona vieraillessaan ikkunasta katsomassa, josko kesällä kuollutta kissaa näkyisi (tässä on kyllä kyse varmaan osin tottumuksesta). Tässä juuri yksi päivä ehdotti, että mennään taas Ti-Ti-nallen taloon (käytiin siellä heinäkuussa). Tuntui myös, että jollain tavalla viime kesänä muisti meidän kesämökin, jossa oltiin viimeksi oltu edellisenä kesänä, jolloin hän täytti vuoden. Eli oli siellä heti niin kuin tutussa paikassa, muisti missä hänen sänkynsä on, minne ei saanut mennä jne.
Itselläni on muistikuvia alle 2-vuotiaasta. Tosin opin hyvin varhain puhumaan, mikä varmaan vaikuttaa asiaan. Muistan esimerkiksi hyvin, kuinka päätin heittää viimeisenkin tutin roskikseen, koska se oli rikki ja sitten katsoin keittiön ikkunasta, kuinka roska-auto tyhjensi roskiksia ja ajattelin, että siellä se minun tuttini nyt menee. Muistan myös sen, että se kyseinen tutti oli vihreä ja siinä oli rei' itetty levy.
Meidän 2-v tyttö muistelee noin puoli vuotta vanhoja juttuja (ja uudempia). Vanhin taitaa olla pph:n kanssa lastenkirkkoon tehty reissu joskus keväällä, josta muistaa laulut ja lapset ja sateenkaaren (lapset saivat värikkäät nauhat, joita heiluteltiin). Muita kuukausia säilyneitä muistoja ovat kukkakaupan synttärit (joilla sai ilmapallon, jätskiä ja lättyjä ja nähtiin tuttuja), Korkeasaaren reissut, synttärit ja muut merkkitapaukset.
Tosi pitkä muisti (viikkoja-kuukausia) on kyllä pienellä paljon pienemmissäkin asioissa, mutta nuo tulivat itselleni mieleen. Toistaiseksi olen sentään pystynyt palauttamaan omaan mieleeni tapahtumat, joista lapsi puhuu ;)