Lue keskustelun säännöt.
Äitini ja veljeni ovat niin katkeria, että en jaksa olla heidän kanssaan.
27.07.2012 |
Murehtivat varsinkin sukulaisiin liittyviä asioita tyyliin "minäkin autoin sitä silloin vuonna yks ja kaks ja se ei vaivaudu minua auttamaan nyt". Jos juhlia järjestetään niin murehditaan niitä, jotka eivät tule paikalle eikä iloita niistä, jotka paikalla ovat. Tai sitten murehditaan sitä, että joku lähti liian aikaisin pois.
Argh. En jaksa näiden kahden katkeran energiasyöpön seuraa, vaikka tärkeitä minulle ovatkin.
Kommentit (3)
Annanko vain puhua katkeruuttaan ulos vai sanonko jotain väliin. Olen yrittänyt 2 taktiikkaa: SAnoin vain, että "mmmm" tai sitten vaihdan puheenaihetta. Joskus yritän sanoa jotain tyyliin, että ollaan iloisia siitä, että ne kävivät edes lyhyen aikaa kylässä tms.
Minua alkaa tosi paljon ahdistaa heidän seurassaan, koska tämä asia on ollut niin lähellä itseänikin, enkä halua elää sillä asenteella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuat, miten katkeria he ovat ja että sellainen ajattelu tuntuu vieraalta. Jos et huomaisi mitään, se tarkoittaisi että olet samanlainen.
mutta kiitos elämänkokemuksen, olen siitä vapautunut.
ap