Lue keskustelun säännöt.
Eilen kaupssa langanlaiha äitykkä:
27.07.2012 |
Langanlaiha äiti, mustaksi kotivärjätty tukka ja melkein yhtä mustat silmänaluset tuli alkuillasta kauppaan pienen lapsen kanssa.
Lapsi oli ilmeisesti kuolemanväsynyt, mutta tätähän se äiti ei vissiin tajunnut.
Lapsi ei halunnut istua kauppakärryihin: no ei sitten istuta, annetaan sen seistä siellä vaunussa kun äiti työntää.
Sitten lasta ei enää huvittanutkaan seistä vaunuissa, alettiin kuitenkin vääntämään sitä istumaan siihen kauppakärryn penkille.
Äiti yritti ostaa jotain ruokatavaraa, mutta lapsen mielestä niitä ei saanut laittaa kärryyn, vaan piti antaa hänelle.
Annettiin sitten tavaroita hänelle.
Lapsi kehitti taas jonkun aiheen, joka ei käynyt hänelle. Silkkaa väsymystään.
Äiti kumartuu lapseen päin ja selittää seikkaperäisesti että "kyllä meidän nyt täytyy ostaa kissanruokka kisulle, kun muuten sille tulee nälkä eikä se tykkää siitä" Älä ihmettä? Ihanko totta näin?
Tosiaanko umpiväsyneelle pikkulapselle selitetään kaupassa iltakuuden jälkeen että mitäkaikkea tässä pitääkään kaupasta ostaa, koska muuten tapahtuu jotain asioita jossain tulevaisuudessa? Lapsiko siis osaa päätellä asioita ja ymmärtää syitä ja seurauksia?
Kun juurikin lastenneurologi selitti jossain ohjelmassa että lapsen aivot kehittyy vasta 6 vuotiaana siihen pisteeseen, että pystyy päättelemään edes jotain syy-seuraus-suhteita.
V-u että otti päähän seurata sitä voimistelua. Tässä tietysti nuori äiti joka uskoo siihen, että "lapsen kanssa keskustellaan" ja että "kyyyyllä ne lapset ymmärtää, kun niille selittää". Jumankeisson. Sitten saa koko valintatalo seurata n. 45 min miten taistellaan kaupan läpi jotain maitopurkkia ja jugurttia ostamassa, kun joka tavarasta käydään keskustelu ja viimeistään kassalla pikkuapulainen haluaa ja saa ehottomasti "auttaa" kassatätiä ja äitiä pakkaamaan.
Voisko sen jotenki muuten hoitaa kuitenki?
Kommentit (26)
kuin näin moni ilmestyi ap:ta haukkumaan!
Minkä tuossa pitäisi kolahtaa ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viesti on luettu, mutta ei ymmärretty alkuunkaan. Armollisesti vois ajatella, että mammoilla on helteestä nestevajetta, eikä ihan ionit pelitä täysillä.
Olen asiakaspalvelussa itsekin, en tosin kaupassa. Ja näen nykyään ,kylläjoo, vähän luvattoman usein kädettömiä äitejä, jotka lässyttämällä ja selittelemällä yrittää selvittää asiaa lapselle, jota ei mitkään selitykset ja lässytykset hetkauta pätkääkään. Ne on vaan yliväsyneitä eikä ne halua eikä pysty kuuntelemaan mitään selityksiä ja sanavarastojen kasvatteluja siinä tilassaan.
Kaupassa tai ravintolassa, tai pitkänmatkanjunassa, tai missään julkisissa tiloissa tehdään lapselle selväksi, että tämä kestää nyt tämän minkä tämä kestää, mahdollisimman lyhyen ajan, ja sitten päästään kotiin/juodaan mehut/mennään keinuun tms.
Ja jos on ilta, niin rauhoitutaan iltaan ja mennään pikkuhiljaa unten maille.
Joo ei aleta neuvottelemaan ja käymäään kauppaa lapsen kanssa, että saako äiti ottaa tämän muropaketin ja laittaa sen kärryyn, vaiko eikö saa.
Kaikenlaisia hurkastelijoita ja sivuasioiden päivittelijöitä löytyikin tähän viestiin. Että mitäkö sen mamman laihuus tähän kuuluu, joo eipä mittään. Tai mistäkö vieras ihminen voi tietää, onko tukka kotona värjätty? Häh, mitä kysymyksiä?
Onko ne lukeneet toisen rivin jälkeen mitään koko asiasta, johon ne kommentoi.
Mikä stalkkaaja se semmoinen,joka yrittää tehdä muiden mukana OMIA ostoksiaan pienhkössä kaupassa,kun kaupassa käydään reilun aikaa neuvotteluja, selittelyjä, parkumisia ja yleistä vänkymistä kärsien yhden ostoksia? Kuulihan sen kaikki siellä, ja ilmeistä päätellen kärsimystä oli ilmassa.
Tais tosiaan osua monella kommentoijasta liian lähelle nämä havainnot.
Sanavaraston laajentamista, hej kom och hjälp mig, päivän paras kyllä...
Viesti on luettu, mutta ei ymmärretty alkuunkaan. Armollisesti vois ajatella, että mammoilla on helteestä nestevajetta, eikä ihan ionit pelitä täysillä.
Olen asiakaspalvelussa itsekin, en tosin kaupassa. Ja näen nykyään ,kylläjoo, vähän luvattoman usein kädettömiä äitejä, jotka lässyttämällä ja selittelemällä yrittää selvittää asiaa lapselle, jota ei mitkään selitykset ja lässytykset hetkauta pätkääkään. Ne on vaan yliväsyneitä eikä ne halua eikä pysty kuuntelemaan mitään selityksiä ja sanavarastojen kasvatteluja siinä tilassaan.
Kaupassa tai ravintolassa, tai pitkänmatkanjunassa, tai missään julkisissa tiloissa tehdään lapselle selväksi, että tämä kestää nyt tämän minkä tämä kestää, mahdollisimman lyhyen ajan, ja sitten päästään kotiin/juodaan mehut/mennään keinuun tms.
Ja jos on ilta, niin rauhoitutaan iltaan ja mennään pikkuhiljaa unten maille.
Joo ei aleta neuvottelemaan ja käymäään kauppaa lapsen kanssa, että saako äiti ottaa tämän muropaketin ja laittaa sen kärryyn, vaiko eikö saa.Kaikenlaisia hurkastelijoita ja sivuasioiden päivittelijöitä löytyikin tähän viestiin. Että mitäkö sen mamman laihuus tähän kuuluu, joo eipä mittään. Tai mistäkö vieras ihminen voi tietää, onko tukka kotona värjätty? Häh, mitä kysymyksiä?
Onko ne lukeneet toisen rivin jälkeen mitään koko asiasta, johon ne kommentoi.Mikä stalkkaaja se semmoinen,joka yrittää tehdä muiden mukana OMIA ostoksiaan pienhkössä kaupassa,kun kaupassa käydään reilun aikaa neuvotteluja, selittelyjä, parkumisia ja yleistä vänkymistä kärsien yhden ostoksia? Kuulihan sen kaikki siellä, ja ilmeistä päätellen kärsimystä oli ilmassa.
Tais tosiaan osua monella kommentoijasta liian lähelle nämä havainnot.Sanavaraston laajentamista, hej kom och hjälp mig, päivän paras kyllä...
Viesti on luettu, mutta ei ymmärretty alkuunkaan. Armollisesti vois ajatella, että mammoilla on helteestä nestevajetta, eikä ihan ionit pelitä täysillä.
Olen asiakaspalvelussa itsekin, en tosin kaupassa. Ja näen nykyään ,kylläjoo, vähän luvattoman usein kädettömiä äitejä, jotka lässyttämällä ja selittelemällä yrittää selvittää asiaa lapselle, jota ei mitkään selitykset ja lässytykset hetkauta pätkääkään. Ne on vaan yliväsyneitä eikä ne halua eikä pysty kuuntelemaan mitään selityksiä ja sanavarastojen kasvatteluja siinä tilassaan.
Kaupassa tai ravintolassa, tai pitkänmatkanjunassa, tai missään julkisissa tiloissa tehdään lapselle selväksi, että tämä kestää nyt tämän minkä tämä kestää, mahdollisimman lyhyen ajan, ja sitten päästään kotiin/juodaan mehut/mennään keinuun tms.
Ja jos on ilta, niin rauhoitutaan iltaan ja mennään pikkuhiljaa unten maille.
Joo ei aleta neuvottelemaan ja käymäään kauppaa lapsen kanssa, että saako äiti ottaa tämän muropaketin ja laittaa sen kärryyn, vaiko eikö saa.Kaikenlaisia hurkastelijoita ja sivuasioiden päivittelijöitä löytyikin tähän viestiin. Että mitäkö sen mamman laihuus tähän kuuluu, joo eipä mittään. Tai mistäkö vieras ihminen voi tietää, onko tukka kotona värjätty? Häh, mitä kysymyksiä?
Onko ne lukeneet toisen rivin jälkeen mitään koko asiasta, johon ne kommentoi.Mikä stalkkaaja se semmoinen,joka yrittää tehdä muiden mukana OMIA ostoksiaan pienhkössä kaupassa,kun kaupassa käydään reilun aikaa neuvotteluja, selittelyjä, parkumisia ja yleistä vänkymistä kärsien yhden ostoksia? Kuulihan sen kaikki siellä, ja ilmeistä päätellen kärsimystä oli ilmassa.
Tais tosiaan osua monella kommentoijasta liian lähelle nämä havainnot.Sanavaraston laajentamista, hej kom och hjälp mig, päivän paras kyllä...
että olit ainoa, jota häiritsi.
Se onkin ollut se työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt kaupankassa, joka näitä havaintoja on suorittanut. :D Oliskohan alanvaihto hyväks?
ihan tuolle vauvalle 3kk. Luonnostaan selitän asioita :) Samoin kissalta kysyn, et onko sulla nälkä? Ottaisitko vaikka maitoa? Vaikka tiedän, ettei varmasti vastaa ja ymmärryksen tasostakaan ei ole varmuutta :D
Tuskin se nyt pahastakaan on jos lapselleen selittää asioita.