Miksi jotkut luulevat, että kaikki naiset haluavat tytön...?

Siis apua.



Meillä on olleet lasten serkut lomailemassa viikon, ja hermot on niin loppu kuin voi olla. Mutta voi miten onnellinen olenkaan siitä, että minua ei ole tyttölapsella rangaistu! Enkä enää käsitä alkuunkaan sitä yleistä ajatusta että nainen tietenkin haluaa aina tytön ja useampaa poikaa pitäisi jotenkin surkutella, onko se sitten vain jotain kateellisten tyttölasten äitien toiveajattelua?



Itsellä on kolme poikaa ja jokaisen kohdalla on kyllä surkuteltu että no voi jospa teillekin kuitenkin vielä se tyttö tulisi. Itse en ole osannut surkutella kun en ole tyttöihin sen enempää tutustunut ja en ole mikään hirveä hattarahössöttäjä, joten edes se lupa pukea vauvaa vaaleanpunaisiin hörsöihin ei sillä tavalla houkuttele.



Mutta jahka tästä ajasta selvitään hengissä muistan kyllä joka päivä kiittää kohtaloa siitä, että olen kolme poikaa saanut. En todellakaan selviäisi täysijärkisenä tytön kanssa, nyt jo meinää mielenterveys mennä kun koko päivän odottaa että saa kakarat sänkyyn ja senkin jälkeen korvat soivat niin kauan, että aamulla se stanan loppumaton kimitys, naukuminen, vinkuminen ja ulina taas alkaa. lasten serkut ovat siis tyttö ja poika, poika on ihan mukava ja hyvätapainen, osaa leikkiä niin kuin normaalit lapset leikkivät ja kaikilla on hauskaa. Mutta tyttö ei tee mitään muuta kuin naukuu ja vinkuu ja valittaa, kaveeraa nyt täällä ollessa erään ystäväni samanikäisen tytön kanssa joka poikien kanssa ollessaan osaa olla ihan ihmisiksi, mutta yhdessä nämä molemmat kersat naukuvat ja vinkuvat.



Kun aamuseitsemään mennessä olen kuullut nimeni nau´uttuna jo 20 kertaa (nauuuuks, sejase tekee sitä ja tätä. Nauuuuuks, sejase ei tehnyt sitä. Nauuuuuks, en pysty syömään tätä/pukemaan sitä/tekemään tuota koska naukuti naukuti vitiviti nauks) niin alkaa pikkuhiljaa jo ilmät pullistua päästä pelkästä ajatuksestakin. Vttu kun mikään ei onnistu ja joka helkkarin asiaan vingutaan vastaan ja sellaisessa oktaavissa että ikkunat tärisevät. Pojille kun sanoo että nyt tehdään näin niin tekevät ja sillä hyvä. Näille tytöille kun sanoo jotain tai ei sano niin riippumatta siitä koko päivä on yhtä helvetin naukumista ja vinkunaa.



Nämä mukulat ovat siis alakouluikäisiä. Jos tyttöjä joku tuuppaa edes vahingossa saati sitten tahallaan vähän ärsyttää tai joku asia ei muuten suju, niin alkaa niin käsittämätön pikkuvauvamainen huuto ja itku, että ensimmäisellä kerralla luulin oikeasti että tarvitaan ambulanssia. Nykyään en enää reagoi siihen ulvomiseen mitenkään, jos oikeasti tarvittaisiinkin ambulanssia niin jäisi huomaamatta. Mutta voiko olla todellista että kouluikäinen kersa ulvoo ja rääkyy kuin alle puolivuotias ja ihan jatkuvasti mistä syystä milloinkin? Oma samanikäinen poika sanoo ja ehkä itkee vain jos oikeasti sattuu, ei todellakaan ulvo ja valita edes pikku kolhuista, saati siitä että joku kävelee väärään aikaan ohi.



Ainakin tämä toinen siis osaa käyttäytyä ihan kunnolla kun on keskenään meidän poikien kanssa, mutta tyttökaverin kanssa se naukuminen tuplaantuu. Serkkutyttö kai vinkuu ja naukuu 24/7, ei edes poikien esimerkki auta koska hänellä kuitenkin on velikin.



Ja tietenkään av-mammojen tytöt eivät ole ollenkaan tällaisia helvetin vinkuliisoja, mutta eivät ole nämäkään kakarat omien äitiensä mielestä... Kiinnostaisi kyllä tietää miten tuollaista vinkunaa voi kuunnella päivästä toiseen niin, että itse pysyy kuitenki järjissään?