Hitto, että mulla ei pää kestä noita lapsia!!!!

Tulot just niin hyvät et asumistukea ei saa.. Mutta en jaksa enää vaivata päätäni raha-asioilla. Ärsyttää nuo lapset. Koko ajan toisiaan ärsyttämässä ja sitten tapellaan. Eikä kyse ole siitä, etteikö heillä olisi ohjelmaa. On käyty siellä ja tehty sitä ja tätä. Ollaan otettu rennosti ja ollaan oltu reissussa. Mutta aina, kun päästään kotiin niin alkaa se tappelu ja valitus miten kotona on tylsää. Olemme paljon ulkona ja vaikka sisällä käytäis vaan laittamassa ruoka ja syömässä sekä nukkumassa niin nää tappelee. Keinot loppuu kesken. Eilenkin oli sateinen päivä, mutta ulkoiltiin silti kuusi tuntia (!) ja silti nää jakso tapella ja riekkua illalla. Mikään ei tunnu riittävän ja kelpaavan heille, eikä tässä ole kyse siitä, että he saisivat kaiken mitä haluaisivat, ei todellakaan sillä ei meillä ole varaa sellaiseen!

Että voikin olla paska hetki elämässä. Tässä ja nyt.



Pinna on niin viimeisillään että päähän koskee.

Onneksi sain vauvan nukkumaan ja kaksi muuta on jossain tuolla pihalla tappelemassa. Huuto kuuluu kyllä eli vielä ovat tallessa.



Keitetäänkö kaffet ja mennään vessaan juomaan niitä? Sitten uudella innolla eteenpäin.

Sinä aikana kun kahvi tippuu, niin teet jommankumman näistä riippuen paikkakuntasi säästä:



1) Aurinkoinen sää: vie vesiämpäri ulos, pari kelluvaa kippoa ja laita lapset leikkimään. Käske riisua vaatteet pois, niin ei turhaan kastu. Vesipyssyjen kanssa vielä hauskempaa. Itse voit ottaa kirjan ja oikaista lepotuoliin kahvikupin kanssa.



2) Huono sää: dvd:tä kehiin. Juot kupposen hiljaisuudessa, kun tuijottavat sitä.



Tietysti nämä keinot on jo saatettu käyttää ja joka tapauksessa ne auttavat ehkä tunniksi, joten kannattaa voimavarojen mukaan tehdä seuraavaa:

1) Soita lapsille kaveri kylään.

2) Pakkaa porukka autoon/bussiin ja vie Hoplopiin/leikkikentälle/uimarannalle

3) Menkää kävelylle. Lapsille mukaan potkulaudat/polkupyörät.

4) Lähtekää mustikkaan

5) Jos asut omakotitalossa, niin pari laudan kappaletta lapsille käsiin, vasarat ja nauloja, ja hakkaamaan niitä lautaan kiinni. Usko pois, jaksavat tehdä tätä PITKÄÄN.

ja hölmöilyyn? En jaksa enää!!!

päivittäin tulee huudettua, kirottua ja mentettyä hermot.. elämä on yhtä kidutusta niiden kanssa.. odotan niin sitä että saisin olla yksin, ilman lapsia vaikka heitä kovasti rakastankin.. apua en lähde sossusta hakemaan, pääsee kyyniin ja saa hävetä itseään vieläkin enemmän. Rahatkin on tiukalla, ollaan just sen verran "hyvätuloisia" että ei saada asumistukea eikä siis mitään toimeentulotukiakaan. vuokra on liian suuri ja täällä pk-seudulla on vaikea saada edullisempaa asuntoa :( ehkä tää piina joskus loppuu!!