Minkä lajin harrastajat ovat mielestäsi rasittavimpia ei-harrastajan näkökulmasta?

Koiraharrastajat

pikkuisen karkeatekoista porukkaa. Sinänsä usein ihan hyviä tyyppejä, mut se koirien kanssa touhuaminen menee kaiken muun edelle, ja se otetaan niin hirveän vakavasti ettei tavallisen tessun omistaja ymmärrä ollenkaan, että mikä tässä oli se pointti.

jos siis tarkoitat koiranäyttelyiden harrastajia. Tuttavapiiriin kuuluu 2 koiranäyttelyiden harrastajaa ja he ei muusta puhukaan kuin koiran edellisen näyttelyn menestyksestä tai edessä olevista näyttelyistä. Tosi rasittavaa porukkaa.

lähden kyllä tuohon maratoonarilinjaan. Herraisä kun pistelee vihaksi välillä, mitään ns. normaalia ruokaa ei voi syödä kun treeni on kiihkeässä vaiheessa ja lenkille on pakko päästä.



Oikeasti välillä vituttaa niin, että olen eroakin miettinyt...itse olen hedonisti joka nauttii niin viinistä kuin hyvästä ruuastakin seuraa unohtamatta.

jos ei muusta voi mitään puhuakaan.



Tai no ihmisisestä tulee vain vajaa kuva, jos facebookissa koko ajan tulee sitä koirajuttua, jos ei ihmistä muuten juuri näe ja yhteydenpito pääasiassa sitä kautta.



Mutta joillakin tosiaan se on niin, että koirat mene kaiken edelle. Siinä vaiheessa voi alkaa miettiä sitä harrastustaan, kun tuntuu siltä, että elämää ei ole, jos ei harrastusta ole. Eli sikäli kaikki fanaattiset harrastajat on niitä rasittavimpia. Ei mua ainakaa haittaa, jos joku on kehonrakentaja, jos ihminen muutakin puhuu ja tekee. Silloin kyllä arvostan sitä, että siitä kehosta jaksaa niin hyvin huolehtia muun elämän ohella.

mutta todellisuudessa en ole paljon näitä tavannut. Mutta vaikutelma on tullut golfista, että siinä vertaillaan pisteitä, ollaan olevinaan, kalliit varusteet osa juttua, itse laji tylsä mutta jonkin verran kilpailuhenkinen. Varsinaisesti minkään lajin harrastajat eivät ärsytä minua, siis nuokaan eivät varsinaisesti, vaikka ärsyttävätkin "eniten". Ärsytykseni johtuu eniten siitä, että en itse näe golfissa mitään hienoa.:)

"hienoa", eikä golf ole mulle kilpailulaji, muuten kuin omaa itseäni vastaan. Mutta se tunne tiiboxissa aamulla kun aurinko on juuri noussut, linnut laulaa ja ruoho tuoksuu ja edessä on golfierros mukavassa seurassa: sillä ajatuksella/muistolla jaksaa rämpiä taas talven yli. Lajiin vaan joku koukuttuu, toinen taas saa kiksinsä jostain muusta. Ja mitä tulee kalliisiin välineisiin, saahan noita hyviä käytettynäkin, mutta kyllä mailoilla on eroja :)

- golf, ratsastus ja purjehdus sekä autourheilu vaan liian kallista monelle

lajit joiden harrastamiseen menee paljon aikaa golf, laskuvarjohyppäys, purjehdus....



Silloin kun tapasin mieheni niin hän harrasti golfia ja laskuvarjohyppyä muiden mailapelien lisäksi niin eihän meillä meinannut löytyä yhteistä aikaa sitten millään. Jätti sitten laskuvarjohyppäyksen pois ja minä aloin pelata golfia niin yhteys alkoi löytyä.



Nyt kun elämme perheenä niin harrastamiset on pitänyt jättää minimiin kun ei sita aikaa niihin niin enää ole.

Kilpapyöräilijät



En tunne yhtään sellaista henkilökohtaisesti, enkä osaa sanoa onko heillä jotain stereotyyppistä luonteen piirrettä. Mutta mua ärsyttää loputtomasti, kun ne vaarantavat itsensä ja muut liikenteessä harrastaessaan.

Mulla on yks ystävä, jolla se menee niin pahasti yli! Ei se koskaan ehdi tapaamaan, koska aina on näyttelyreissussa, jotka tietenkin on puolet ulkomailla. Tai kotona ollessaan lenkittää koiria tai harrastaa niitten kanssa muuta. Koiriakin on kertynyt kymmenkunta ja, koska kaikki ei tule keskenään toimeen ja muutenkin on mahdotonta lenkittää kaikkia kerralla, tekee hän kolme tunnin lenkkiä päivässä. Facebook päivitykset koskevat vain koirien menestystä näyttelyssä, joita muut koiraharrastajat kilpaa sitten kehuvat. Kaiken kruunaa se, että tämä kaverini haisee uitetulta koiralta ja hänen kotinsa sekä autonsakin haisee samalta. Sitten se kysyy, että eihän heillä haise koira, kaikki sanoo, ettei haise. No sanopa siihen, että kyllä kuule haisee :D

mutta aikaavievä koukuttava ja helppo kaikenikäisille. Mutta voin kuvitella että pelien analysointi on ei-golfarin näkökulmasta pitkästyttävää.



Kaikki yhdestä asiasta paasaavat (koirista, karppauksesta, juoksulenkeistä), kahvipöydässä tai facebookissa on rasittavia

tuputtavat maailmankatsomustaan aktiivisemmin ja aggressiivisemmin kuin yleensä kohteliaat uskovaiset

käyneet kolkuttelemassa, toisin kuin mormonit ja jehovat ; ) Tosin jehovat ja mormonit ovat kyllä varsin kohteliaita, jottei niistä mitään haittaa koidu, mutta henk.koht en ole koskaan kokenut ahdistelua ateistien taholta.

Ja ateismi ei ole harrastus..

jos nyt ei ihan kehonrakentajat vaan ihmiset, jotka ovat muutaman vuoden käyneet salilla reenaamassa ja ottaneet mallia "isommista" - voi sitä kaikkitietävyyden määrää... palautusjuomia, ravinteita jajajajaja! ja se ruokien kanssa nirsoilu - hyvää päivää!

just tuonkaan asian takia en ole enää ollut sitten viimejoulun jälkeen facebookissa kun en jaksa lukea kaikenmaailman turhia "hehkutuksia" upeista koirista, hevosista, vauvoista, golfista enkä mistään muustakaan. Tarpeeks kun tekee itse mistä tykkää ja pitää turpansa kiinni ainakin jos ei kukaan kysy mitä harrastan ja onko minulla lapsia tms. voin minä kertoa ihmisille jos jotain erityisesti kiinnostaa mun asiat.

jos eivät osaa puhua MISTÄÄN muusta kuin siitä omasta harrastuksestaan. Omassa lähipiirissä pahin on koiranäyttelyihminen...

Huonosti kasvatetut rakit vievät kaiken ajan ja huomion. Kun menevät kylään lapsiperheeseen, jossa on koiria, eivät tule tervehtimään isäntäväkeä tai esim. kummilapsiaan koska pihalla on KOIRA tai kaksi. Jäin katsomaan suu auki, kun näin kävi naapurissa...kuulemma ihan normaalia toimintaa tuolta ihmiseltä. Lapset odottivat kuistilla kun kumminsa peuhasi rakkien kanssa...

Mulla pari koiraharrastajakaveria, joiden jokainen facebook-päivitys liittyy koiriin. Jokainen. Ei edes koskaan päivityksiä lomareissuista tai leffakäynneistä, vaan aina koirista :D Ja mä ymmärrän tämän, koska heistä kummallakin on mitä ilmeisimmin tosi iso "koirakaverien" joukko facessa, joten kai harrastukseen kuuluu sit raportoida puolin ja toisin kaikki koirajutut jatkuvasti.

Työpaikalla on pari aktiivista golfaajaa. He jaksavat keskustella golfista oikeasti loputtomiin, siis kaikki kahvi- ja lounastauot, jos pääsevät asiasta puhumaan... Varmasti puhuisin suu vaahdossa golfista heidän kanssaan, jos lajia harrastaisin, vaan kun en tunne mitään halua edes kokeilla.

Kilpapyöräilijät

En tunne yhtään sellaista henkilökohtaisesti, enkä osaa sanoa onko heillä jotain stereotyyppistä luonteen piirrettä. Mutta mua ärsyttää loputtomasti, kun ne vaarantavat itsensä ja muut liikenteessä harrastaessaan.

Ovat järkyttävän itsekeskeisen tuntuisia, eivät tajua, että heidän vauhtinsa kevyenliikenteen väylällä on pahimmillaan autojen kanssa sama, eivät tunnu ymmärtävän, että liikenteessä on muitakin, eivät tunnu katsovan ympärilleen lainkaan ja huutelevat hävyttömyyksiä. Heidän oikeutensa tuntuu menevän muiden ohi valonnopeudella ja jos joku uskaltaa jäädä "tukkeeksi", oikeuttaa se hakkaamaan auton kattoa ohi sujahtaessa. Siis "rakas" kunto/kilpapyöräilijä; jos vielä kerrankin riskeeraat lasteni/minun hengen/terveyden vannon, että pinnojesi väliin osuu ensi kerralla suksisauva.

Heitä kuuntelemalla on mennyt viimeinenkin kiinnostus lajia kohtaan!!

ARMOTTOMAN tylsät jutut jos juoksemisesta puhuvat, silti hehkuttavat kuin uskoontulleet.



Kiinnostavimpia jotkut taistelulajin tai muun taitolajin harrastajat.

sellaiset fanaattiset, joiden elämä on yhtä koiraa ja ainaista puhetta koirista ja niiden jokaisesta oksennuksesta ja tassun venähdyksestä ja haukahduksesta... mikään ei ole hullumpaa ihan tosi. ja joku fb-tili täynnä kuvia karvakorvista



Harva tavis edes puhuu lapsistaan yhtä paljon, ja jos puhuiskin, musta sekin ois outoa, mutta ei, ei puhu kukaan lapsistaan yhtä paljon kuin koirakouluttajat koiristaan

Ei voi mitään, mutta yleensä kun tapaan aikuisikäisen koiraihmisen, siis varsinkin lapsettoman, on tyyppi nostattanut jo ennen koiraharrastuksesta kuulemista sellaista oloa, että onpa jotenkin itsetietoinen tyyppi. Ihan kuin heidän ajatusmaailmansa olisi vain vähän yksioikoisempi kuin muiden.



Ja sitten kun joutuu vielä kuuntelemaan juttuja osallistumisesta koiranäyttelyyn, niin ihan hyvin voisi koirien tilalle vaihtaa vaikkapa My little ponyt, eikä mikään muuttuisi.



Minä pidän koirista ja eläimistä yleensä, mutta oma suhtautumiseni koiriin ei ole harrastaja-pohjainen, vaan tunnen koirat siltä pohjalta, että meillä oli koira lapsuudenkodissani, samoin kissa. Koira eli 15-vuotiaaksi.